Alkuperäiskansojen tieto torjuu luontokatoa

YK:n luontokokouksessa saavutettiin historiallinen lopputulos tänään, kun lähes 200 biodiversiteettisopimuksen jäsenvaltiota pääsi yhteisymmärrykseen tavoitteista luontokadon pysäyttämiseksi. Biodiversiteettiin eli elonkirjoon keskittyvässä kokouksessa määriteltiin, että 30 % maailman maa- ja vesialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

”Onneksi 30 % tavoitteeseen tuli kuitenkin mukaan kirjaus, jonka mukaan alkuperäiskansojen perinteiset alueet tunnustetaan. Se on tärkeä maininta”, Siemenpuu-säätiön aktiivi, biokulttuuristen oikeuksien väitöskirjatutkija Tikli Loivaranta sanoo.

Alkuperäiskansojen keskuudessa valtioiden suojeluaikeet ovat nimittäin herättäneet myös huolta, sillä länsimainen luonnonsuojelukäsitys ei ole perinteisesti huomioinut alkuperäiskansojen elämäntapaa. Globaalin etelän ympäristöpuolustajien työtä tukeva Siemenpuu-säätiö korostaakin alkuperäiskansojen biokulttuurisia oikeuksia tulevien toimien täytäntöönpanossa. Ihmisen ja luonnon oikeudet tulee kietoa yhteen.

Alkuperäiskansat suojelevat ekosysteemejä

Biokulttuuriset oikeudet ovat kansainväliseen ympäristö- ja ihmisoikeuslainsäädäntöön noussut käsite, joka kytkee alkuperäiskansojen oikeudet kulttuuriin, maaoikeuksiin ja luonnonvarojen kestävään hallintaan. Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen edistää kulttuurin elinvoimaisuutta, ja kulttuurin elinkykyisyys suojelee luonnon biodiversiteettiä.

”Uudelle ajattelutavalle on ilmeinen tarve, sillä kaikilla niillä alueilla, joilla länsimainen, talouspainotteinen ympäristökäsitys vallitsee, luontokato on edennyt hälyttävästi”, Siemenpuu-säätiön toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro sanoo.

Sen sijaan alkuperäiskansojen hallitsemilla alueilla luonnon monimuotoisuus on säilynyt paremmin kuin muualla.

”Alkuperäiskansojen perinnetieto auttaakin osaltaan ekologisen kriisin ratkaisussa. Luontokäsityksiin liittyy usein kohtuullisuuden, vastavuoroisuuden ja vastuullisuuden arvoja, kun ihmisen tarpeiden vaikutus otetaan huomioon osana ekosysteemien toimivuutta ja jatkuvuutta”, Matinpuro sanoo.

Biokulttuurisia protokollia laaditaan

Historian aikana luonnonsuojelun nimissä on pakkosiirretty ihmisiä alueilta, joilla he ovat eläneet kestävästi luonnon kanssa vuosituhansia. Ne ovat merkittävä ihmisoikeusrikkomus, ja niiden myötä on kadonnut valtava määrä perinnetietoa, joka on auttanut ympäristöä säilymään. Luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelussa ei myöskään olla löydetty tapaa puuttua tehokkaasti elonkirjon häviämisen juurisyihin ja erityisesti kestämättömiin kulutuskäytäntöihin.

Matinpuro korostaa, että luonnon monimuotoisuus pitää muistaa myös ilmastotavoitteissa. Esimerkiksi Intiassa alkuperäiskansojen hallitsemia lajirikkaita metsiä on hakattu ilmastotoimien nimissä. Tilalle on istutettu kaupallisia puupeltoja, joista hiilidioksidin määrän voi laskea helposti. Tämä on kuitenkin ekosysteemille kestämätön ratkaisu.

Siemenpuu-säätiö rahoittaa Keniassa ja Myanmarissa paikallisten järjestöjen hankkeita, joissa biokulttuuristen oikeuksien toteutumista vahvistetaan. Hankkeissa laaditaan biokulttuurisia protokollia. Protokollat ovat kuin manuaaleja, joihin kootaan paikallisyhteisöjen elämänperintöä, tietotaitoa ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka ovat kietoutuneet yhteen luonnon oikeuksien kanssa.

Alkuperäiskansat voivat käyttää näitä protokollia juridisina työkaluina, joiden avulla he vaativat laillisia oikeuksiaan hallinnossa. Protokollilla on myös tärkeä merkitys paikallisyhteisöjen identiteetille.

”Kun YK:n luontosopimuksen tavoitteita pannaan täytäntöön, biokulttuuriset oikeudet täytyy huomioida, jotta luonto ja siinä elävät ihmiset saadaan yhdessä elpymisen tielle”, Matinpuro korostaa.