Artikkeli on julkaistu alun perin Kirkon Ulkomaanavun blogissa.

Välimeren rannoilla lomailee vuosittain noin 100 miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan samalla merellä kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin yhdelläkään toisella rajalla. Viikoittain noin sata Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkivää ihmistä hukkuu. Vuoden alusta tähän päivään uhriluku on jo noin 1 600.

Kyseessä on valtava humanitaarinen kriisi. Salakuljettajien sesonki on vasta alussa, sillä kevään leudompien säiden myötä merenkäynti rauhoittuu ja saa yhä useammat yrittämään ylitystä. Epätoivoiset nuoret luottavat salakuljettajien lupauksiin meren takana odottavasta satumaasta ja päättävät ottaa riskin, sillä mitään menetettävää ei ole.

Jokainen lähtijä on säästänyt matkaa varten kuukausia. Osa heistä ei ole koskaan ennen nähnyt merta. Moni on uimataidoton. Veneet ovat niin kelvottomia, ettei Suomessa kukaan matkaisi niissä edes Kauppatorilta Suomenlinnaan, saatikka sitten mantereelta toiselle. Kapteeni saattaa seilata ensi kertaa avomerellä, vailla tietoa siitä, missä suunnassa Italia sijaitsee.

Laivaan kapuava nuori unelmoi ihan tavallisista asioista. Työstä, kavereiden suosiosta, siitä että olisi omaa rahaa ja ehkä jonakin päivänä oma perhe.

Kun yksikään näistä unelmista ei koskaan toteudu, ei ole mikään ihme, että nuori valitsee viimeisen kortin. Epätoivoisiksi nuoret tekee vaihtoehdottomuus. Se että tulevaisuudella ei ole mitään tarjottavaa. Näistä samoista lähtökohdista saavat voimansa myös ääriryhmät, jotka värväävät konfliktien murentamien valtioiden nuoria ryhmiinsä.

"Radikalisoitumista voidaan estää vain sillä, että nuorille näissä kaikkein hauraimmissa valtioissa tarjotaan vaihtoehtoja."

Osa nuorista onnistuu ylittämään meren. Hekin huomaavat pian perille saavuttuaan, että ilman kutsukorttia juhliin elämä ei välttämättä ole Euroopassa sen helpompaa. Moni nuori kokee itsensä ulkopuoliseksi ja on vaarassa syrjäytyä. Tässä tilanteessa ääriryhmien tarjoama ulkopuolisuuden tunne voi näyttää nuoren silmissä houkuttelevalta.

Maanantaina Euroopan unionin komissio ehdotti jäsenmaille, että Välimerellä seilaavien salakuljettajien laivat pitää tuhota ja Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset palauttaa kotimaihinsa mitä pikimmin. Myös radikalisoitumista vastaan halutaan ampua kovilla panoksilla. Näillä ratkaisulla peitellään kuitenkin vain ongelmaa ja siirretään huomio siitä tosiasiasta, että eurooppalaisten hallitusten on kannettava vastuuta niin siirtolaisten turvallisuudesta kuin nuorten toimeentulosta maailman kaikkein hauraimmissa valtioissa.

Auttaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Pitää vain katsoa tosiasioista sellaisina kuin ne ovat. Nuorten toimeentulo ja koulutus pitää nostaa ykkösasiaksi kehityspolitiikassa. Radikalisoitumista voidaan estää vain sillä, että nuorille näissä kaikkein hauraimmissa valtioissa tarjotaan vaihtoehtoja. Täällä Euroopassa täytyy puuttua nuorten syrjäytymiseen ja nähdä radikalisoitumisen juurisyyt.

Kirjoittaja on vaikuttamistyön asiantuntija.