”Yhdysvaltojen sotalogistiikka tositoimissa: Näin avustukset saadaan rahtilaivoista Gazan matalille hiekkarannoille”

”Mukana tuhat sotilasta – näin Gazan jättilaituri toimii”

”Odotettu avustuslaituri otettiin käyttöön Gazassa”

Siinä suomalaisten medioiden otsikoita viime keväältä. Niiden aiheena oli Yhdysvaltain asevoimien Gazaan rakentama avustuslaituri, jonka tarkoituksena oli saada toimitettua alueelle jopa kaksi miljoonaa ruoka-annosta päivässä. 

Projektin lanseerasi maaliskuussa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, ja laituri saatiin käyttökuntoon toukokuussa. 

Heinäkuun puolivälissä Yhdysvallat kuitenkin ilmoitti, että laiturin käyttö lopetetaan.

Mitä oikein tapahtui? Myös siitä monet mediat ovat kertoneet viime viikkoina.

Laituri hajosi melkein heti kovan aallokon takia, ja se jouduttiin kuljettamaan korjattavaksi Israeliin Ashdodin satamakaupunkiin. Kun apua viimein lähdettiin kuljettamaan, epätoivoiset palestiinalaiset valtasivat rekkoja ja veivät osan lastista, kertovat esimerkiksi uutistoimisto Reuters sekä humanitaarisia kriisejä seuraava The New Humanitarian (TNH) -uutissivusto.

Seuraavina viikkoina laituria purettiin ja siirrettiin useita kertoja ja se oli usein käyttökelvoton sääolosuhteiden takia. Apua toimittava Maailman ruokaohjelma joutui myös keskeyttämään työnsä turvattomuuden takia. 

Kaiken kaikkiaan laituri oli lopulta käytössä vain 20:nä päivänä, kertoo Reuters – eli huomattavasti vähemmän aikaa kuin mitä sen pystytykseen meni aikaa. 

Projekti maksoi 230 miljoonaa dollaria. Vaihtelevien arvioiden mukaan laiturin kautta onnistuttiin toimittamaan yhteensä vain 480–600 rekkalastillista apua. Jo ennen sotaa apua tarvittiin 500 rekkalastillista – päivässä.

Hyvä yritys, epäonnistumisia sattuu, voisi joku sanoa. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä. Monet humanitaarista apua toimittavat järjestöt, joilla on vuosikymmenten kokemus avun toimittamisesta, kritisoivat projektia alusta alkaen.

Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö piti koko operaatiota sumutuksena, joka käänsi huomion Israelin sotilastoimista muualle. Se muistutti, että avustustarpeita olisi kyllä rajan takana tulossa maateitsekin, kunhan Israel vain päästäisi kuormat läpi. Kyse ei ole logistisesta vaan poliittisesta ongelmasta, järjestön Yhdysvaltain johtaja Avril Benoît sanoi.

”Vain ihmiset, jotka eivät tunteneet humanitaarista logistiikka, luulivat, että se toimisi”, sanoi myös Refugees International -järjestön johtaja Jeremy Konyndyk The New Humanitarianin haastattelussa heinäkuussa.

Projektia pidettiin ylipäätään epäilyttävänä, koska se hämärsi humanitaarisen operaation ja sotilasoperaation rajoja.

Paikallisten luottamusta operaatioon tuskin lisäsivät myöskään tiedot siitä, että Israel käytti laiturin lähellä sijaitsevaa aluetta helikopterinsa lähtöalueena tehdessään pankkivankien vapauttamiseen tähtäävän iskun, jossa kuoli siviilejä. TNH:n mukaan Israel myös raivasi laiturialueen tieltä palestiinalaisten koteja.

Mitä tästä opittiin? Toivottavasti ainakin se, että humanitaarinen apu ja sen logistiikka ovat oma erityisasiantuntemusta vaativa alansa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat vuosikausien ajan organisoineet työkseen avustuslastien perillemenoa oikeille ihmisille oikeaan aikaan. Näitä asiantuntijoita kannattaisi myös päättäjien kuunnella.

Sota on jatkunut pian kymmenen kuukautta. Lähes koko Gazan väestö kärsii ruokapulasta, ja Israelin ilmaiskut vaikeuttavat avun toimittamista. Väki on siirtynyt useampaan otteeseen evakuointimääräysten tieltä ja joutuu ahtautumaan yhä pienemmälle alueelle. YK kuvailee tilannetta katastrofaaliseksi.

Teknisten ”innovaatioiden” kehittelyn ja niiden testaamisen sijaan suurvaltojen kannattaisi suunnata vaikutusvaltansa ja resurssinsa olennaisempaan: painostaa osapuolia poliittisesti siihen, että tappaminen saadaan loppumaan ja apu läpi maateitse. Siinä Yhdysvalloilla on valtaa enemmän kuin millään muulla maalla.