"Aloittaessani asepalveluksen ajattelin, että voisin olla 'hyvä miehittäjä'. Mutta et voi olla hyvä sotilas, koska saamasi käskyt ovat moraalittomia. Tehtävänäsi on viedä ihmisiltä heidän vapautensa, heidän arvokkuutensa."

Istun viikunapuun alla miehitetyssä Hebronin kaupungissa ja kuuntelen miestä, joka fedora-hatussaan ja aurinkolaseissaan voisi olla karannut Flow-festivaalista. Hän ei kuitenkaan ole trendikäs helsinkiläinen, vaan Avner Gvaryahu, 27-vuotias Israelin armeijan veteraani. Avner jatkaa muisteluaan asepalveluksesta kuvailemalla erästä tapahtumaa vuodelta 2007.

"Oli yksi rutiinitehtävä Nabluksessa. Oli yö. Meidän oli tarkoitus vallata niin kutsuttu Tohtorin talo. Juuri kun olimme murtamassa ovea, sisältä kuuluu 'odottakaa!'. Joku avaa oven sisäpuolelta ja ryntäämme sisään", Avner aloittaa.

Sisällä sotilaita odottaa vanha ja pitkä mies, jolla on hopeanvärinen tukka. Olemus henkii arvokkuutta. Alivoimasta huolimatta talon isäntä yrittää estää sotilaiden pääsyn asuntoon.

"Yrität pysäyttää meidät? Miten niin? Kukaan ei voi pysäyttää meitä. Joten painamme miehen seinää vasten, köytämme hänet ja sidomme hänen silmänsä. Ajamme koko perheen yhteen huoneeseen ja talo on meidän", Avner muistelee.

Talon isäntä alkaa puhua Avnerille. Hän kertoo rauhallisesti, kuinka Israelin armeijan sotilaat olivat aiemmin luvanneet, ettei miehen taloa vallattaisi. Avner riisuu kypäränsä ja alkaa jutella. Mies tarjoaa hänelle kahvia.

"Jotenkin hän riisui kaikki suojamuurini. Yllätin itseni tilanteesta: Hetki sitten murtauduin asuntoosi, nyt tarjoat minulle kahvia?"'

Talon valtaaminen oli lopulta vain harjoitus. Tulevina kuukausina perheiden koteihin öisin murtautumisesta tuli Avnerille rutiinia, asia jota tehtiin ilman sen kummempaa syytä. Lopulta Avner lakkasi näkemästä kauhistuneita palestiinalaisia, joiden elämää sotilaat terrorisoivat. Mutta vanha mies hopeaisessa tukassaan jäi mieleen.

"Silloin ehkä aloin ensimmäistä kertaa kyseenalaistaa toimiani. Mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Palvelin lopulta täydet kolme vuotta."

Lähes tuhannen veteraanin tunnustukset

Palveluksen jälkeen muistot eivät jättäneet Avneria rauhaan. Kolme vuotta sitten hän liittyi israelilaiseen Breaking the silence -organisaatioon, joka kerää todistajanlausuntoja miehitetyillä palestiinalaisalueilla palvelleilta veteraaneilta. Siitä lähtien Avner on purkanut kaikille kiinnostuneille tuntojaan siitä, mitä Israelin miehityspolitiikka käytännössä tarkoittaa. Sekä miehityksen alla eläville palestiinalaisille, että Israelin väkivaltakoneiston osasille - armeijan sotilaille.

Avner on kulkenut kahdeksan vuoden aikana pitkän matkan. Avner myöntää, että aloittaessaan asepalveluksensa 18-vuotiaana, hän ei tiennyt miehityksen todellisuudesta juuri mitään.

"Luulin, että pahoja asioita tekevät vain jotkut sotilaat. Kesti aikansa tajuta, että ongelmana eivät ole satunnaiset mädät omenat. Ongelma on systeemi itsessään."

Breaking the silencen laaja arkisto tukee Avnerin kantaa. Vuodesta 2004 toimineelle organisaatiolle on antanut lausuntonsa lähes tuhat veteraania. Lausuntoja kerätään sadan kappaleen vuosivauhtia – enempää organisaatio ei pysty ottamaan vastaan.

Todistukset ovat karua luettavaa. Sadat hätkähdyttävän yhdenmukaiset tarinat maalaavat kuvan armeijasta, joka harjoittaa pahoinpitelyä, nöyryyttämistä ja omaisuuden tärvelemistä systemaattisesti pitääkseen uhaksi määrittelemänsä kansan kontrollissa.

"Istutat heihin pelon tunteen. Tunteen siitä, että olet aina paikalla. Sinun on hallittava tilannetta. Jos et hallitse, he näkevät pehmeän kohtasi", Avner kuvailee.

Pelkoa istutetaan esimerkiksi suorittamalla palestiinalaisten keskuudessa sotaharjoituksia, mitkä toimivat samalla kollektiivisina rangaistuksina rikoksista, joita kukaan ei ole tehnyt.

"Heitä rangaistaan jostakin, mitä he saattaisivat tehdä. Paras keino taistella väkivaltaa vastaan on väkivalta. Historiallisesta perspektiivistä tässä ei ole mitään järkeä. Mutta me toimimme näin."

Vihollisista ystäviksi

Kierroksensa lopuksi Avner vie minut ja muut seurueestamme Susiyaan, Etelä-Hebronin kukkuloilla sijaitsevaan palestiinalaiskylään, joka on viimeisen 30 vuoden aikana tuhottu viisi kertaa. Susiyassa Avnerin vastaanottaa kylän puhemies Nasser Nawa'jah. Nasser kertoo nytkin kylän yllä leijuvasta purku-uhasta, sekä siirtokuntalaisista, jotka ovat muun muassa hakanneet kyläläisiä, tappaneet ja varastaneet kylän lampaita, sekä maalanneet ympäristöön rasistisia graffiteja.

Vasta viisi vuotta sitten Avnerin tehtäviä oli suojella siirtokuntalaisia, jotta nämä voisivat harjoittaa terroriaan pelkäämättä palestiinalaisten vastaiskua. Siitä huolimatta Nasser ja Avner juttelevat nyt rennosti keskenään. Miesten välillä tuntuu olevan aitoa kumppanuutta.

"Ymmärrän, että ihmiset voivat aidosti muuttaa mielipiteitään", Nasser toteaa.

Synkästä teemastaan huolimatta Breaking the Silencen kierroksesta jää positiivinen vire. Jos 45 vuotta kestäneen miehityksen osapuolet voivat löytää toisensa rauhanpöydän ääreltä, kaikki on mahdollista.

Kirjoittaja toimii EAPPI-ohjelman  ihmisoikeustarkkailijana Hebronissa, Israelin miehittämällä Länsirannalla. EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta tarkkailijaohjelmaa hoitavan Kirkon Ulkomaanavun mielipidettä.