Joulukuun ensimmäisenä päivänä vietettiin maailman aids-päivää, ja joulukuu kokonaisuudessaan on maailmanlaajuisen aids-tietoisuuden kuukausi. Kuukauden aikana muistetaan menehtyneitä sekä juhlistetaan sitä, että vaikka tehtävää työtä on vielä paljon, ennaltaehkäisy sekä hoitoon pääseminen ovat parantuneet viime vuosikymmeninä merkittävästi.

Ennen kaikkea kuukausi kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että aids ja hiv eivät ole kadonneet. Yhä edelleen on keskeistä kasvattaa tietoisuutta, kehittää koulutusta sekä taistella ennakkoluuloja vastaan. Tälläkin hetkellä maailmassa arvioidaan olevan lähes 37 miljoona hi-viruksen kantajaa, ja jo yli 35 miljoonaa ihmistä on ehtinyt kuolla hiviin ja aidsiin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä lisää tartuntoja

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen haavoittuva asema lisää heidän mahdollisuuksiaan saada hiv ja aids kaikkialla maailmassa. Sekä globaalisti että paikallisesti kaikkein alttiimpia hiv-tartunnoille ovat homoseksuaalit miehet sekä miehet, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa.

Hiv tarttuu helpommin suojaamattomassa anaali- kuin vaginaseksissä, mikä selittää tartuntatilastoja osittain. Syyt ovat kuitenkin moninaisemmat. Seksiä miesten kanssa harrastavat miehet elävät usein stigmatisaation, marginalisaation ja useissa maissa myös kriminalisoinnin alaisina, minkä takia kynnys tai edes mahdollisuus hakeutua terveydenhoitoon on korkea. Sosiaalisen hyväksynnän ja psykologisen tuen puute johtaa usein korkeisiin stressitasoihin. Myös terveydenhoitajien puutteellinen ammattitaito on merkittävä ongelma.

Etenkin Afrikassa transfobisista ”korjaavista” raiskauksista on tullut merkittävä ihmisoikeuskysymys.

Toinen erityisen haavoittuva ryhmä ovat transsukupuoliset ihmiset. Tilastojen mukaan tietyissä yhteisöissä asuvilla transsukupuolisilla naisilla on jopa 49 kertaa suurempi todennäköisyys saada hiv-diagnoosi kuin valtavirtaväestön edustajilla. Tämä johtuu osittain siitä, että feminiinisiin sukupuolirooleihin kohdistuu useammin seksuaalista hyväksikäyttöä kuin maskuliinisiin. Stigman takia transnaiset ovat erityisen haavoittuvaisia seksuaalisille hyökkäyksille sekä niin kutsutuille rankaiseville raiskauksille. Transmiestenkin asema on heikko.

Etenkin Afrikassa transfobisista ”korjaavista” raiskauksista on tullut merkittävä ihmisoikeuskysymys. Transsukupuoliset ihmiset kohtaavat usein myös esteitä pyrkiessään saamaan terveydenhoitoa: seksuaalisuuteen ja lisääntymisterveyteen liittyvät ohjelmat eivät useimmiten huomioi transsukupuolisten tarpeita.

Myös Brasiliassa hiv-tartunnat ovat keskittyneet tiettyihin ryhmiin. Paikallisten tilastojen mukaan miehet saavat tartunnan yli kaksi kertaa naisia todennäköisemmin. Erityisen riskialttiissa asemassa ovat nuoret miehet. Viimeisen vuosikymmenen aikana uudet tartunnat ovat melkein kolminkertaistuneet 15–19-vuotiaiden keskuudessa ja kaksinkertaistuneet 20–24-vuotiailla.

Prosentuaalisesti suuri osa heistä edustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Transsukupuolisiin kohdistuva paine on Brasiliassa erityisen armotonta: Brasilia sijoittuu tilastoissa ensimmäiseksi, kun verrataan transsukupuolisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja viharikoksia maakohtaisesti. Keskimääräinen eliniänodote transsukupuoliselle onkin Brasiliassa vain 35 vuotta.

Konservatiivinen politiikka uhkaa romuttaa Brasilian pitkäjänteisen hiv-työn tulokset

Brasilian ihmisoikeuksia painottava lähestymistapa hivin vastaisessa työssä on onnistunut monilta osin hyvin. Tästä huolimatta stigma ja syrjintä ovat olleet merkittäviä esteitä ennaltaehkäisevälle työlle.

Viime vuosina Brasilian poliittinen ilmapiiri on kääntynyt yhä konservatiivisemmaksi. Evankelinen liike ja muut sosiaalisesti konservatiiviset tahot ovat onnistuneet jäädyttämään edistyksellisiä aloitteita. Yksi jäädytetty aloite oli esimerkiksi lakialoite, jolla pyrittiin säätämään rangaistus sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä ja viharikoksista. Myös Brasilian juuri valittu presidentti Jair Bolsonaro on tunnettu räikeistä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vastaisista kommenteistaan.

Onkin mahdollista, että konservatiivinen politiikka vaarantaa Brasilian pitkäjänteisen hivin vastaisen työn tulokset. Sensuurin kasvaessa nuorille on yhä vaikeampi puhua seksuaalisuudesta ja aidsista kysymyksistä. Jos tämä politiikkalinja jatkuu, Brasilian hiv-taistelun suunta voi pahimmillaan jopa kääntyä.

Konservatisoituva politiikka ei kuitenkaan itsessään kykene selittämään ilmiön laajuutta ja hiv-tartuntojen räjähdysmäistä kasvua. Vaikuttaakin siltä, että Brasilia on myös oman menestystarinansa vanki. On noussut uusi sukupolvi, joka ei ole koskaan elänyt hiv-epidemian aikaa. Tätä heijastelee esimerkiksi se, että lähes 40 prosenttia seksiä miesten kanssa harrastavista miehistä ei käytä kondomia.

Kansalaisjärjestöjen tekemä työ ensiarvoisen tärkeää

Avainväestöryhmien keskuudessa hiv-testaaminen on Brasiliassa edelleen vähäistä. Alle 20 prosenttia seksiä miesten kanssa harrastavista miehistä ilmoitti käyneensä hiv-testeissä kuluneen vuoden aikana. Yksi merkittävimmistä syistä alhaisiin hiv-testaustasoihin on syrjinnän pelko.

On noussut uusi sukupolvi, joka ei ole koskaan elänyt hiv-epidemian aikaa.

Kansalaisjärjestöjen tekemä työ onkin ollut ensiarvoisen tärkeää Brasilian hivin vastaisessa työssä. Sen keskiössä ovat olleet etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat liikkeet.

Kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen välinen yhteistoiminta on ainakin osittain vahvaa, ja vuodesta 2015 lähtien Brasilian terveysministeriö on pyrkinyt lisäämään avainväestöryhmien testaamista yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Testaaminen tapahtuu sylkitestillä, joka voidaan suorittaa nopeasti ja matalalla profiililla. Testaustapa mahdollistaa perinteisten terveyspalveluiden välttämisen ja onkin nostanut huomattavasti paitsi hiv-testien määrää, myös mahdollistanut aikaisen vaiheen diagnoosien tekemisen.

Brasilian eteläosassa sijaitsevassa Paranan osavaltiossa testeistä vastaavat kolme hlbtiq-järjestöä: Grupo Dignidade, IBDSex ja Cepac. Katutiimit tekevät testejä kaupungin aukioilla testaten kuukaudessa noin 250 ihmistä.

Testi voidaan tehdä myös Grupo Dignidaden toimiston turvallisessa ja yksityisessä tilassa. Toinen merkittävä hiv-ennaltaehkäisyn keino on kondomien ja liukuvoiteiden jakaminen. Sekä testauksiin että ehkäisyvälineiden jakamiseen kuuluu aina myös koulutuksellinen tavoite: ennen kaikkea järjestöt pyrkivät lisäämään tietoa aiheesta sekä purkamaan ennakkoluuloja.

Hivin ja aidsin tulevaisuus Brasiliassa

Uusi sukupolvi, joka ei ole elänyt pahimman hiv-epidemian aikaa, sekä konservatiivinen politiikkakehitys, jossa sukupuoli- ja seksuaaliasioista pyritään järjestelmällisesti vaikenemaan, muodostavat Brasiliassa kohtalokkaan yhdistelmän. Vaikenemisen rinnalle ovat nousseet myös vihan voimat, mikä ajaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä entistä ahtaammalle ja nostaa kynnystä hakeutua sekä ennaltaehkäisevään että hoitavaan terveydenhoitoon.

Kehityssuunta voidaan havaita Brasilian hiv-tilastoissa jo nyt. Silloinkin, kun testitulos tiedetään positiiviseksi, osa ei syrjinnän pelossa aloita lääkitystä. On traagista, että Paranan pääkaupungissa Curitibassa, jota pidetään Brasilian terveydenhoidon edelläkävijänä, ihmisiä kuolee aidsiin.

Kaikkein haavoittuvaisimpia tartunnoille ovatkin ne väestöryhmät, jotka jo valmiiksi elävät jatkuvan stigman, diskriminaation ja väkivallan uhan alla.

Kirjoittaja on maailmanpolitiikan tutkimuksen maisteriopiskelija, freelance-toimittaja ja kansalaisaktivisti, joka työskentelee tällä hetkellä Brasiliassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen parissa Grupo Dignidade -järjestössä.