Ahmad, 17, lukiolainen; Aysar, 19, hotellialan opiskelija; Abdoul, 20, liikuntatieteiden opiskelija; Ahmad, 21, graafisen suunnittelun opiskelija; Ahmad 22 vuotta, opiskelija; Adhan, 24, Punaisen Puolikuun työntekijä.

Nämä nuoret miehet ovat Israelille ja siirtokuntalaisille liian vaarallisia vapaudessa. Heidät pidätettiin joulukuun 10. päivän yönä Qaruytin kylässä pohjoisella Länsirannalla. Poikia pidettiin tutkintovankeudessa kolme viikkoa, ennen kuin Israelin sotilasoikeus nosti syytteet heitä vastaan. Kaikkia syytetään kivien heittelystä sekä auton renkaiden polttamisesta. 17-vuotiasta lukiolaista Ahmadia vastaan on nostettu 13 syytettä, joista vakavimmat ovat siirtokunnan turvallisuuskameran rikkominen ja kivien heittely. Rikottu turvallisuuskamera sijaitsi Qaryutin kylässä, parin korttelin päässä Ahmadin kotoa. Ei muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa siirtokunnassa. Sen sijaan, että Ahmad suorittaisi parhaillaan lukion loppukokeita, hän istuu vankeudessa odottamassa 31. tammikuuta olevaa oikeudenkäyntiä, jossa ratkaistaan kuinka monta nuoruusvuosistaan hän tulee viettämään vankilassa. Kaikki nuoret miehet vangittiin ennen lukukauden loppua ja loppukokeita, jotka ratkaisevat heidän mahdollisuutensa jatkaa opiskelua.

Länsirannan miehityksellä on monia kasvoja. Yksi niistä on kaksi päällekkäistä lakijärjestelmää. Israelin siirtokunnissa asuvat Israelin kansalaiset tuomitaan siviilioikeudessa ja palestiinalaiset sotilasoikeudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos israelilainen ja palestiinalainen auto kolaroivat Länsirannan tiellä, saa israelilainen syytteen liikennerikkomuksesta siivililain ja palestiinalainen usein sotilaslain mukaan. Myös ilkivallan kohdalla tilanne on sama. Kun israelilainen heittää kiviä, hän saa hän enimmillään sakkoja. Palestiinalainen taas useimmiten kuusi kuukautta vankeutta.

Länsirannalla asuvat ihmiset ovat eläneet vuodesta 1967 asti Israelin miehityshallinnon ja kahden päällekkäisen lakijärjestelmän alla. Qaryutin kylästä pidätettiin kuukauden aikan kymmenen nuorta miestä. Heitä kaikkia syytetään ilkivaltarikkeistä, joiden tuomiot voivat olla kuukaudesta vuosiin. Jotkut syytteet koskevat neljä vuotta sitten sattuneita kivien heittelytapauksia. Nuorten miesten oikeusjuttu on auki, mutta kaikkien kohdalla ainakin tuleva vuosi on menetetty. Qaryut elää pelossa. Sen ympärillä olevat kaksi siirtokuntaa kasvaa ja YK:n Palestiinan tarkkailijavaltioäänestyksen jälkeen siirtokuntalaisväkivalta on kasvanut huomattavasti. Qaryutilaiset eivät uskalla tehdä mitään.

Tämä on kaksiosainen tarina tiesulusta, siirtokuntien laajentumisen anatomiasta ja kahdesta päälekkäisestä lakijärjestelmästä miehitetyllä Länsirannalla, jonka lopputuloksena on kokonaisen kylän pelotteleminen hiljaiseksi. Tarina on myös henkilökohtainen. Olen itse ainakin jonkinlainen ongelma omalle valtiolleni. Olen opiskellut aivan liian pitkään ja tehnyt useamman ilmaisen tutkinnon. Joulukuun 18. päivänä valmistuin vihdoin virallisesti elokuvaajaksi. Samana päivänä, kun tunsin vihdoin saaneeni joitain asioita loppuun tulevaisuuteni kohdalle istuin Jeninissä israelin sotilasoikeudessa seuraamassa, kuinka kuuden nuoren miehen tulevaisuudet tuhottiin. Heille ei luettu syytteitä, sillä tapauksen tutkinta oli vielä kesken. Sen sijaan he saivat pari viikkoa lisää tutkintavankeutta.

Qaryutin tiesulku

Qaryutin ongelmat alkoivat Elin ja Shilon siirtokuntien laajenemisesta ja kahdesta tiestä.

Qaryut on 2500 asukkaan kylä, jota ympäröi kaksi siirtokuntaa: Eli lännessä ja Shilo etelässä (ks.kartta). Viime vuosina Qaryutin yksi keskeisimmistä ongelmista on siirtokuntalaisten väkivallan ohella liittynyt liikkumiseen. Kylä sijaitsee ainostaan muutaman kymmenen kilometrin päässä Nablusista, joka on yksi Länsirannan tärkeimmistä keskuksista ja yliopistokaupungeista. Kaupunkiin kulkeva tie nro 60 kulkee ainoastaan kahden kilometrin päästä Qaruytista, Elin ja Shilon siirtokuntien välissä. Siirtokunnat eivät sijaitse kiinni toisissaan, mutta molemmat ovat rakentaneet yhteensä seitsemän etuvartiota välilleen ja pussittaneet Quaryutin irti Länsirannan tärkeimmästä kulkuväylästä. Kylän asukkaista n. 20 prosenttia käyttää tietä työmatkoillaan joko Nablusiin tai Ramallahiin. Etuvartiostoasemien kasvaessa siirtokuntalaiset alkoivat uhkailla tietä käyttäviä palestiinalaisia. Lopulta he rakensivat sulun, joka katkaisi Qaryutin yhteyden tiehen kokonaan. Kyläläiset alkoivat säännöllisesti järjestää mielenosoituksia perjantaisin sulkua vastaan ja veivät tapauksen Israelilaiseen tuomioistuimeen. 120 mielenosoituksen jälkeen oikeus katsoi, että sulku oli laiton. Vuoden 2012 toukokuussa Qaryutin yhteystie oli jälleen auki.

Tiesulun vaihe kaksi

Yksi koillisen Länsirannan ongelmista on mediatyhjiö. Ilman mielenosoituksia on vaikea saada mediaa kiinnostumaan pikkuhiljaa tapahtuvista maiden menetyksistä. Palestiinan ja Israelin alueella tapahtuu usein dramaattisia asioita, jotka vetävät globaalin median huomion itseensä, jättäen arkisen kamppailun tapahtumaan hiljaisuudessa.

Vuoden 2012 loppupuolella mediaa kiinnosti Gazan sota. Kun maailman tiedotusvälineet tungeksivat Tel Avivin lentokentällä päästäkseen maahan ja paikallisten medioiden huomio oli muualla, onnistuivat Shilon ja Elin siirtokuntalaiset jälleenrakentamaan Qaryutin tiesulun. Kun Gazan ja Israelin väliset pommitukset olivat laantuneet alkoivat qarytilaiset organisoitua saadakseen medialta jälleen sille kuuluvaa huomiota. He olivat vihaisia, mutta he tiesivät kokemuksesta, kuinka mielenosoituksia järjestetään. Perjantaina 30. marraskuuta, vain muutama tunti Palestiinalle menestyksekkään YK:n äänestyksen jälkeen oli jälleen mielenosoituksen vuoro.

Palestiinalaiset ovat kansannousujen ja miehityksen alla oppineet, että tehokkain vastarinta on usein väkivallatonta, jonka vuoksi väkivallattomat mielenosoitukset ovat suosittuja. Kaikki 120 mielenosoitusta edellisen tiesulun aikaan olivat kylän hallituksen jäsenen, Bashar Al Quaryutin mukaan olleet rauhanomaisia. Kyläläiset olivat marssineet tiesululle banderollineen ja iskulauseineen. Hetken kuluttua Israelin armeijan joukot saapuivat paikalle ja keskustelivat mielenosoittajien kanssa. Mikäli ihmiset eivät hajaantuneet, armeija alkoi ampua kyynelkaasua väkijoukkoon.

Perjantaina 30. marraskuuta tilanne oli toinen. Olimme EAPPI-tarkkailjoina paikalla, sillä saamme osallistua väkivallattomiin mielenosoituksiin. Ainoastaan mielenosoituksen esnimmäinen rintama ehti tiesululle ennen, kuin armeija alkoi silmittömästi ampua kyynelkaasua ja kumiluoteja väkijoukkoon. Minkäänlaista dialogia ei ollut mahdollista käydä ja 18 ihmistä haavoittui armeijan iskussa. Emme myöskään voineet tietää, että mielenosoitus muuttuisi sekunneissa yksipuolisen väkivaltaiseksi ennen, kun se olisi edes ehtinyt alkaa. Mielenosoituksen jälkeen tilanne oli hämmentynyt ja apea. Qaryutilaiset miettivät, onko mielenosoitukset paras keino vastustaa tiesulkua, vai pitäisikö heidän miettiä muunlaista kampanjastrategiaa. He lupasivat olla yhteydessä meihin ja kertoa tulevaisuuden suunnitelmistaan mahdollisimman pian.

Tulevaisuutta mielenosoitukselle ei koskaan tullut. Seuraavana maanantaina 3. joulukuuta Qaryutista pidätettiin keskellä yötä kaksi nuorta miestä. 10. joulukuuta, jälleen maanantaina pidätettiin kuusi ja viikkoa myöhemmin jälleen kaksi nuorta miestä. Kyläläiset eivät enää uskalla puolustaa oikeuksiaan, sillä he pelkäävät yöllisten pidätysketjujen jatkumista.

Qaryut on peloteltu hiljaiseksi ja ymmärrän miksi. Olen ollut kaksi kertaa seuraamassa Qaryutin nuorten miesten oikeudenkäyntiä israelilaisessa sotaoikeudessa, jossa syytetyille tai heidän asianajajilleen ei juurikaan anneta mahdollisuuksia puolustukseen. Jatkan Qaryutin tarinaa seuraavassa uutiskirjeessä ja koetan rakentaa kuvaa siitä, miten miehityksen monet eri osa-alueet toimivat yhdessä. Rauha ja oikeudenmukaisuus ovat haasteita järjestelmässä, jossa osapuolet tuomitaan eri lakien alla.

Heli Pekkonen toimii EAPPI-tarkkailijana (Ecumenical Accompaniment Programme In Palestine and Israel). Tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta tarkkailijoita Lähi-itään lähettävän Kirkon Ulkomaanavun kantaa.