Artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla.

Kymmenet tuhannet ihmiset pyrkivät vuosittain Eurooppaan turvaan kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä. Euroopan ulkorajat pysyvät kiinni riippumatta siitä, onko lähdön taustalla ollut sota, vaino tai muu syy. Pelkkä pakomatka salakuljettajan armoilla on monille traumaattinen. Sotaa ja vainoa pakenevilla on taustalla usein myös kidutuskokemuksia, jotka eivät tee matkaa helpommaksi. Lopulta ahdistavat kokemukset saattavat murtaa mielen.

Suurta osaa Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on kidutettu tai heillä on muita traumakokemuksia. Syitä traumatisoitumiseen on kidutuksen lisäksi monia: ahdistava ero ja huoli perheestä, hengenvaarallinen pakomatka, kokemukset silmittömästä väkivallasta ja kotimaan sekasorto, joka on lopulta pakottanut lähtemään matkalle kohti tuntematonta.

Pakolaisneuvonnan lakimies Piritta Raivio korostaa, että kidutuksen tai muusta syystä johtuvan trauman tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa turvapaikkaprosessia on ensiarvoisen tärkeää. "Pitkittynyt turvapaikkaprosessi on kohtuuton kaikille, mutta erityisen epäinhimillinen se on traumatisoituneelle ihmiselle. Varhainen tunnistaminen edesauttaa sitä, että hakija saa Maahanmuuttovirastosta oikean päätöksen mahdollisimman nopeasti ", Raivio toteaa. "Jos kidutuksesta johtuvaa traumaa ei tunnisteta, tilanne voi pahimmillaan johtaa siihen, että ihminen käännytetään maahan, jossa hän joutuu uudestaan kidutuksen uhriksi."

Traumatisoituminen huomioitava turvapaikkamenettelyssä

Monissa Etelä-Euroopan maissa turvapaikanhakijat ja myös oleskeluluvan saaneet päätyvät asumaan kadulle ilman perusedellytyksiä ihmisarvoiseen elämään. "Useat turvapaikanhakijat kertovat siitä, kuinka he ovat eläneet esimerkiksi Italiassa kadulla. Monet ovat joutuneet myös ihmiskaupan ja väkivallan uhreiksi", Raivio kertoo. Raivion mukaan erityisesti afrikkalaiset naiset traumatisoituvat juuri Euroopassa, eivät koti- tai kauttakulkumaissa.

Suomessa vastaanotto-olosuhteet ja turvapaikkamenettely ovat aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Kreikassa, Italiassa ja Maltalla. Edellytykset turvapaikanhakijan traumatisoitumisen tunnistamiseen ja hänen erityistarpeidensa huomioimiseen ovat olemassa.

"Niin kauan, kun kidutuksen uhri on epävarma siitä, saako hän jäädä Suomeen, hän ei voi parantua."

"Traumatisoituminen on otettava huomioon esimerkiksi turvapaikka- puhuttelussa, jossa ihminen ei pysty trauman vuoksi kertomaan kaikkea sitä, mitä hänelle on todella tapahtunut", kertoo psykiatrian erikoislääkäri Tuula Quarshie Kidutettujen Kuntoutuskeskuksesta. Olennaisia turvapaikkaperusteita voi jäädä kuulematta yksinkertaisesti siksi, että hakija torjuu liian ahdistavat ja raa'at tapahtumat mielestään.

Kidutuksen uhrilta ei voi myöskään odottaa, että hän pystyy kertomaan johdonmukaisesti kokemuksistaan. "Kidutuksesta traumatisoituneiden ihmisten muistikuvat ovat usein hyvin sirpaleisia. Kidutuksessa tähdätään tietoisesti kidutettavan havainnointikyvyn hämmentämiseen: ehjiä muistikuvia ei synny esimerkiksi siksi, että kidutettavan silmät peitetään, hän ei tiedä mihin hänet on viety, koko ajan on pimeää tai valot ovat koko ajan päällä", Quarshie sanoo. "Tämän lisäksi ihmisiä pahoinpidellään ja heitä pelotellaan esimerkiksi valeteloituksilla tai kertomalla, että viereisestä huoneesta kuuluva itku on perheenjäsenen, jota pahoinpidellään."

Quarshie muistuttaa, että kidutuksen uhrit pelkäävät usein viranomaisia, koska kiduttajat ovat voineet olla viranomaisia tai kidutus on tapahtunut viranomaisten hyväksynnässä. Tämän vuoksi esimerkiksi turvapaikkapuhuttelu voi olla jo pelkästään tilanteena hyvin vaikea.

Voiko kidutuksesta koskaan toipua?

Kidutettujen Kuntoutuskeskuksessa on kuntoutettu ja hoidettu kidutuksen uhreja ja heidän perheenjäseniään yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kuntoutuskeskuksen asiakkaita ovat pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Hoitoon pääsy ei ole helppoa. "Lähetteitä tulee vuosittain paljon, eikä tilannetta ole päästy nollaamaan vuosikausiin. Usein täytyy jonottaa jopa puoli vuotta päästäkseen hoitoon", Tuula Quarshie arvioi.

Kidutetun ihmisen kuntoutus on aina yksilöllistä. Jos asiakkaalla on akuutti traumaoire, hoidossa tähdätään ensiksi tilanteen rauhoittamiseen. Quarshien mukaan tavoite on se, että ihminen pystyy ensin elämään arkea, syömään ja nukkumaan. Vasta tämän jälkeen yleensä voidaan aloittaa trauman käsitteleminen.

Kuntoutuminen on koko loppuelämän prosessi. Quarshien mukaan toipuminen alkaa näkyä siten, että toimintakyky paranee. Monilla perhe-elämä eheytyy ja heillä on mahdollisuus opiskella tai päästä työelämään. "On myös ihmisiä, jotka jäävät kroonisesti sairaiksi. Toiset toipuvat ja alkavat pärjätä. Joillakin joku muu elämän kriisi voi laukaista trauman myöhemmin uudestaan."

Kuntouttamisen voi aloittaa turvapaikkaprosessin aikana, mutta todellinen parantuminen voi alkaa vasta oleskelulupapäätöksen tultua. "Niin kauan, kun kidutuksen uhri on epävarma siitä, saako hän jäädä Suomeen, hän ei voi parantua. Epävarmuus traumatisoi lisää", Quarshie näkee.

Suomessa palautuskieltojen rikkominen monta kertaa lähellä

Pakolaisneuvonnan tiedossa on useita tapauksia, joissa viranomaiset ovat olleet valmiita palauttamaan kidutuksen uhreja kotimaahansa Suomea sitovien palautuskieltojen vastaisesti. Tapauksissa on ollut kyse ihmisoikeuksia räikeästi rikkovista maista kuten Venäjästä ja Iranista sekä traumatisoituneista kidutuksen uhreista, joilla on ollut selvä riski joutua uudelleen kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi.

Pakolaisneuvonnan juristit ovat valittaneet tällaisissa tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tai YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, jotka ovat antaneet viime vuosina useita käännytyksen estäviä täytäntöönpanokieltoja.

Tänä kesänä YK:n kidutuksen vastainen komitea teki myös Suomea koskevan päätöksen. Se osoittaa, että käännyttämällä turvapaikanhakijan kotimaahansa Suomi olisi rikkonut YK:n kidutuksen vastaista sopimusta ja syyllistynyt vakavaan ihmisoikeusloukkaukseen.

"Täytäntöönpanokiellot ja tuore komitean päätös osoittavat selkeästi, että Suomen oikeusturvaverkossa on liian suuria aukkoja", Piritta Raivio painottaa. "Kansallista prosessia täytyy kehittää siten, että riski joutua kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On kestämätöntä, että ylikansallisiin tuomioistuimiin on vietävä tapauksia, joissa riski on täysin selvä."

"The Committee against Torture … concludes that there are substantial grounds for believing that the complainants would face a foreseeable, real and personal risk of being subjected to torture by Government officials if returned to the Islamic Republic of Iran. The Committee therefore concludes that the deportation of the complainants to the Islamic Republic of Iran would amount to a breach of article 3 of the Convention"

Ote Suomea koskevan YK:n kidutuksen vastaisen komitean päätöksestä
(CAT/C/52/D/483/2011 & 485/2011)