Elokuun alussa mies ampui kadulla Plymouthissa, Isossa-Britanniassa, viisi henkilöä. Murhaa edelsi pitkä katkerien kirjoitusten ja naisvihan täyttämä nettikäyttäytyminen muun muassa Redditissä ja YouTubessa. Miehen kirjoituksissa on viittauksia incel-liikkeeseen, johon samaistuvat kokevat olevansa vastentahtoisessa selibaatissa (involuntary celibate). Hän on kuvaillut julkaisuissaan katkeruutta siitä, ettei päässyt teininä harrastamaan seksiä (”menettänyt neitsyyttään”), ja oli ahdistellut verkossa ainakin yhtä naista.

Murhia seurasi kiivas julkinen keskustelu siitä, miksi tekoja tulisi nimittää. Brittipoliisin ensimmäinen reaktio oli sanoa, että kyseessä ei ollut terrorismi, murhaajalla ei ollut motiivia vaan kyseessä oli kodista kadulle siirtynyt perhetilanne (tai jotain muuta vastaavan epämääräistä).

Osa keskustelijoista ei ollut kiinnostunut terrorismin laillisista määritelmistä vaan peräänkuulutti tekijän radikalisoitumista ja selvää naisvihaa motiivina. Myös termi sukupuoliterrorismi (gender terrorism) mainittiin.

Plymouthin murha ei ole ainutlaatuinen lähivuosien massamurhista, jotka liittyvät jotenkin incel-ideologiaan tai naisvihaan. Tallahasseen joogapaikan murhissa (2018) ja Toronton pakettiautomurhissa (2018) motiivina oli selkeästi naisviha. Japanissa elokuun alussa mies puukotti kymmentä ihmistä tarkoituksenaan tappaa ”naisia, jotka näyttivät onnellisilta”.

Suomessa incel-ideologian nimissä tehtyjä murhia ei ole nähty, mutta esimerkiksi Ylilaudalla on tutkitusti (pdf) useita Incel-aiheisia keskustelulankoja, jotka pursuavat naisvihaa.

Incel-kulttuuria värittää katkeruuden ja naisvihan lisäksi niin sanottu sense of entitlement, ajatus siitä, että mies on oikeutettu erityisesti naisten kehoihin mutta myös tunnetyöhön ja hoivaan.

Suomessa incel-ideologian nimissä tehtyjä murhia ei ole nähty, mutta esimerkiksi Ylilaudalla on tutkitusti useita Incel-aiheisia keskustelulankoja, jotka pursuavat naisvihaa.

Miehelle kuuluu myös valtaa, rahaa, yhteiskunnallinen asema jne. He syyttävät naisia ja feministejä omasta epäonnistumisestaan löytää tyttöystävä.

Usein erilaisia incel-yhteisöjä ja muita netin vihayhteisöjä kuvataan etuoikeutetun aseman kautta, mutta harva vihayhteisöissä olevista miehistä kokee olevansa etuoikeutettu. Päinvastoin, he eivät ole menestyneet elämässä tai ainakaan naisten kanssa. Kyse on ennemminkin vakaasta uskomuksesta siihen, että he ovat oikeutettuja, että heille kuuluu kaikki, mutta heitä on jotenkin petkutettu, heiltä on kepposkonstein ryöstetty se, mikä oikeutetusti heille kuuluu eli mahdollisuus pärjätä voittajana nyky-yhteiskunnassa, olla automaattisesti tärkeämpi ja arvostetumpi kuin muut sukupuolet.

Se, että he eivät ole sitä saaneet, on muiden vika ja tulee näille muille (usein juuri naisille) kostaa. Väkivalloin.

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö järjesti kesäkuussa pohjoismaisen ministerineuvoston Suomen puheenjohtajuuden yhteydessä seminaarin, jossa käsiteltiin sukupuolittunutta vihaa verkossa. Yhdessä seminaarin paneeleista oli mukana pohjoismaisia poliiseja, jotka keskustelivat muun muassa radikalisaatiosta ja ennaltaehkäisystä.

Miten ihmeessä naisvihan vaikutukset yhteisöihin eivät ole niin vakavia kuin muun radikalisaation?

Myös tässä muuten analyyttisessa paneelissa näkyi samaa asennetta kuin brittipoliisilla. Myönnettyään yleisökysymyksen jälkeen naisvihankin olevan radikalisaatiota, eräs poliisi totesi, että resurssit eivät vain riitä kaikkeen yhteisöille vähemmän vakavaan radikalisaatioon puuttumiseen.

Mutta miten ihmeessä naisvihan vaikutukset yhteisöihin eivät ole niin vakavia kuin muun radikalisaation? Netin naisviha johtaa massamurhiin, kauhua ja yleistä sekaannusta aiheuttaviin verilöylyihin kaduilla ja julkisissa tiloissa.

Inceleidenkin tavoitteena oleva naisten palauttaminen miesten omaisuudeksi voidaan laskea poliittiseksi tavoitteeksi samoin kuin naisten saaminen pelkäämään tai feministien hiljentäminen.

Vaikka vihaa ruokkivien verkkoalustojen vaikutus kodeissa ja parisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan päätettäisiin ohittaa tai pitää sitä vähemmän vaarallisena radikalisaationa, Plymouthinkin murhat jälleen kerran osoittavat, että netin naisviha purkautuu väkivaltana, jonka uhriksi voi joutua kuka tahansa. Naisvihalla on yhteiskunnallisessakin mittakaavassa vakavat seuraukset.