Ghanan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq) yhteisö ei ole erityisen suuri, eikä se ole vaatinut lain suojaa erityisen äänekkäästi. Se, mikä sitä pelottaa, on enemmänkin maan yleisesti homofobinen kulttuuri.

Tästä huolimatta maan hallitus pelottelee hlbtiq-yhteisöä nyt uudella, ankaralla lailla, joka toteutuessaan pakottaisi vähemmistöt vetäytymään vieläkin syvemmälle varjoihin.

Tämän vuoden kesäkuussa parlamentille esitelty lakiluonnos tekisi homoseksuaalisuudesta laitonta, ja siitä tuomitut voisivat saada jopa viiden vuoden vankeustuomion.

”Homoseksuaalisuus ei ole ihmisoikeus, se on seksuaalinen mieltymys”, julisti kansanedustaja Sam Nartey George heinäkuussa.

Hän on ollut mukana ajamassa lakialoitetta kahdeksan muun kansanedustajan kanssa.

Samantyyppisiä tuntemuksia on ilmaissut myös sukupuoleen ja lapsiin liittyvistä kysymyksistä vastaava ministeri Sarah Adwoa Safo.

”Hlbt:n rikollisuus on kiistämätöntä, eivätkä myöskään kulttuuriset käytäntömme hyväksy sitä”, hän sanoi.

Orwellilainen lakialoite on koko nimeltään ”Oikeiden ihmisoikeuksien ja ghanalaisten perhearvojen edistämisen lakialoite 202” (Promotion of Proper Human Rights and Ghanaian Family Values Bill 202 ). Otsikko viittaa selvästi siihen, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1948 ja jonka kaikki sivistyneet yhteiskunnat yleisesti tunnustavat, ei edusta ”oikeita” ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kieltää kaikki syrjinnän muodot. Se tunnustaa myös vapauden kidutuksesta ja halventavasta kohtelusta sekä ihmisten tasa-arvon lain edessä. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä oikeuksia, jotka Ghanan uusi lainsäädäntö kieltäisi hlbtiq-ihmisiltä, vaikka Ghanakin on allekirjoittanut julistuksen.

Uuden lain kylmäävin piirre on, että se menee julmuudessaan vieläkin pidemmälle. Hlbtiq-oikeuksia puolustavaa materiaalia julkaisevat toimittajat voisivat saada jopa kymmenen vuoden vankeustuomion.

Länsi-Afrikassa sijaitseva 30 miljoonan asukkaan Ghana näyttäytyy ulkopuolisille yleensä harvinaisena esimerkkinä monipuoluedemokratiasta ja taloudellisesti suhteellisen vauraana valtiona alueella, jolla on usein käynnissä sisällissotia ja etnisiä konflikteja.

Kiillotetun julkisivun alla on kuitenkin maa, joka murenee hitaasti massiivisen korruption ja syvenevän köyhyyden alle.

Kiillotetun julkisivun alla on kuitenkin maa, joka murenee hitaasti massiivisen korruption ja syvenevän köyhyyden alle. Suurelle enemmistölle ghanalaisista välittömin ongelma on työttömyys, joka vaivaa etenkin nuoria ja yliopistosta valmistuneita. Joillakin maaseutualueilla kouluilla ei ole luokkahuoneita ja lapset opettelevat lukemaan puun alla piirtämällä maahan.

Siksi ei ole yllättävää, että muutama kuukausi sitten yhden nuoren miehen tviitti hashtagilla #Fixthecountry (”korjatkaa maa”) levisi kuin kulovalkea ympäri maan. Se saavutti huippunsa pari viikkoa sitten, kun Ghanan pääkaupungissa Accrassa oli valtava mielenosoitus, jossa protestoitiin elinkustannuksia ja taloudellisia vaikeuksia.

Tätä taustaa vasten homovastainen lakialoite onkin nähty yrityksenä kääntää kansalaisten huomio toisaalle. Poliitikkojen on hyvin helppo kosiskella kansaa kiinnittämällä huomio hlbtiq-ihmisiin, joilla on yhteiskunnassa vain vähän liittolaisia, kuin kohdata oma kyvyttömyytensä huolehtia edes ghanalaisten perustarpeista – syy, jonka vuoksi heidät on alun perin tehtäväänsä valittukin.

Lakialoite on vastoin suurimmassa osassa muuta maailmaa meneillään olevaan liberalisoitumista. Sen sijaan Ghana on liittynyt niihin kovan linjan Afrikan maihin, jotka yhä vainoavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ankarien lakien avulla.

Afrikan 54 maasta 32 kriminalisoi homoseksuaalisuuden. Avoimesti homot kohtaavat usein väkivaltaa, ja joissakin, kuten Mauritaniassa ja Pohjois-Nigeriassa, homoudesta voidaan rangaista kuolemalla.

Valopilkkuja mantereella ovat Angola, Mosambik, Botswana, Lesotho ja Seychellit, jotka ovat viimeisen vuosikymmenen aikana laillistaneet samaa sukupuolta olevien suhteet. Etelä-Afrikka on jopa laillistanut samaa sukupuolta olevien avioliitot.

Ghanalaisten kiireellisimmät ongelmat eivät liity hlbtiq-ihmisten länsäoloon yhteiskunnassa.

Afrikan homofobia kumpuaa suurelta osin uskonnosta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on suurin osuus uskonnollisia ihmisiä heti Lähi-idän jälkeen. Uskonnolliset yhteisöt tukevat laajasti Ghanankin lakialoitetta. Myös käsitys homoseksuaalisuudesta epäafrikkalaisena, länsimaisena tuontituotteena, on yleinen.

Maan katolisten piispojen konferenssi on lähtenyt mukaan kiistoihin kirjeellä, jossa vaaditaan hallitukselta, ettei se koskaan”lannistu tai anna periksi paineelle laillistaa hlbtiq-oikeudet Ghanassa”.

Poliitikot, jotka ajavat tätä vihan lakialoitetta – sitä se nimittäin on – tarvitsevat muistutusta siitä, että ghanalaisten kiireellisimmät ongelmat eivät liity hlbtiq-ihmisten länsäoloon yhteiskunnassa. Ghanalaisia kalvavat pikemminkin vaikeudet tyydyttää päivittäiset tarpeensa. Hlbtiq-ihmisten vainoaminen ei toisi helpotusta köyhyyteen.

Suomennos: Teija Laakso