Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Amnesty Internationalin blogissa. Lue lisää täältä.

Kolmen viikon päästä alkavat Sotšin talviolympialaiset ovat jo ehtineet rikkoa ennätyksiä. Urheilullisen puolen saavutukset ovat vielä kysymysmerkki, mutta jo nyt arvioidaan, että kisoista tulee olympiahistorian kalleimmat – 51 miljardia dollaria. Summaa nostaa se, että kisapaikat ja niiden vaatima infrastruktuuri on rakennettu käytännössä kokonaan ja ainoastaan olympialaisia varten – toinen iso menoerä kuluu kisakriitikoiden mukaan lahjontaan. Valtavaa budjettia on jo Kansainvälinen olympiakomiteakin (KOK) ehtinyt kritisoida – aivan kuin rakennusprojektien laajuus ei olisi ollut hyvin tiedossa jo vuonna 2007, kun kisat Sotšille myönnettiin.

"Kreml on viime vuosien politiikallaan tehnyt Sotšin kisoista täydellisen areenan urheilijoiden ja kisavieraiden mielenilmauksille ja kriittisille lausunnoille."

Kisat ovat myös kaikkien aikojen tarkimmin vartioidut olympialaiset. Toivoa sopii, että niistä ei tule historian verisimpiä: Pohjois-Kaukasian salafistiryhmät ovat kehottaneet iskuihin olympialaisten aikana, ja terrorismin uhan takia turvallisuustoimet ovat tähänastisista kisoista laajimmat. Paikan päällä kisojen sujumista on turvaamassa kymmeniätuhansia taisteluvalmiudessa olevia turvallisuusjoukkojen jäseniä. Tietoliikennettä valvotaan tarkasti ja kaikilla olympiakaupungissa liikkuvilla on oltava kulkulupa.

Kisapaikan lähialueella Pohjois-Kaukasian tasavalloissa turvatoimien tehostaminen tarkoittaa monille sitä, että turvallisuusjoukkojen tekemien ihmisoikeusloukkausten jatkuminen taataan. Esimerkiksi pidätettyjen pahoinpitely ja tahdonvastaiset katoamiset ovat siis todennäköisesti jatkossakin arkipäivää Pohjois-Kaukasiassa.

Sotši pahiskisojen kärkikolmikossa?

Vuoden 2008 olympiakaupunki Peking ja vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoja valmisteleva Qatar saattavat mennä karvan verran Sotšin edelle jos haetaan kisaisäntää, joka on syyllistynyt laajimpiin väärinkäytöksiin kisoja rakennettaessa. Pakkohäätöjen röyhkeydessä Peking vetänee pidemmän korren, Qatarissa työntekijöiden asema on mahdollisesti vieläkin surkeampi kuin Sotšin areenoita rakentaneiden keskiaasialaisten siirtotyöläisten – joista osa odottelee edelleen palkkojaan, samalla kun kisamiljardit valuvat lahjuksina virkamiesten, sijoittajien ja urakoitsijoiden pohjattomiin taskuihin.

Suurkisojen ympäristövaikutuksista en ole nähnyt kattavaa vertailua, mutta Sotšin sijoitusta pahimpien ympäristötuholaisten joukossa puoltaa ainakin se, että kisapaikat ja valtaosa infrastruktuurista kaatopaikkoja myöden on rakennettu tyhjästä vain näitä kisoja varten, osittain suojellulle alueelle.

Suurkisojen isäntämaiden ihmisoikeuksien tilaa on alettu syynätä tarkkaan varsinkin Pekingin kesäolympialaisista lähtien. Ihmisoikeusjärjestöt ja muut kriittiset äänet ovat arvostelleet, että räikeät ihmisoikeusloukkaukset sopivat huonosti yhteen olympia-aatteen perusarvojen – esimerkiksi ihmisarvon vaalimisen – kanssa.

Kisaisäntien keskinäinen vertailu ihmisoikeustilanteen perusteella ei kuitenkaan ole kovin rakentava lähtökohta. Mielenkiintoisempaa on tarkastella, onko olympialaisilla ja niiden aiheuttamalla julkisuudella mitään vaikutuksia ihmisoikeuksien toteutumiseen. Putinin Venäjä on arvaamaton olento, jonka toimintalogiikkaa on ulkoapäin varsin vaikea tulkita. Spekulaatiot ihmisoikeuksien tulevaisuudesta Venäjällä ovat tähän mennessä olleet melkoisen synkkiä.

Soraäänet hiljaisiksi lakeja säätämällä Yhtenäinen Venäjä -puolueen voitto vuoden 2011 duumanvaaleissa ja Putinin uudelleenvalinta presidentiksi keväällä 2012 aiheuttivat Venäjällä ja varsinkin suurissa kaupungeissa protestivyöryn. Sitä seurasi vastaisku: muutaman vuoden aikana kansalaisyhteiskunta on ajettu ahtaalle lainsäädännön tiukennuksilla ja koventuneilla käytännöillä. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ontuu pahasti, kun on kyse hallinnolle merkittävistä tapauksista, ja maan perustuslaki näyttää tyystin unohtuneen lainsäätäjiltä ja sen toimeenpanijoilta. Konservatiiviset arvot ja nationalismi on nostettu jalustalle. Putin rakentaa Venäjästään yhtenäistä, ja soraäänien vaientamiseen ja erilaisuuden kitkemiseen on löydetty monia keinoja.

Viime kesänä koko valtakunnassa voimaan tullut "homopropagandan" kieltävä laki on saanut paljon huomiota ja kansainvälinen kritiikki on ollut murskaavaa. Sen lisäksi on pikavauhtia laadittu lakiuudistuksia, jotka rajoittavat julkisia kokoontumisia, kriminalisoivat kunnianloukkauksen, kieltävät jumalanpilkan ja pyrkivät pakottamaan ulkomaista rahoitusta saavat järjestöt rekisteröitymään "ulkomaisiksi agenteiksi" – selkokielellä vakoojiksi. Lakitehtailun lisäksi sananvapauden ja kokoontumisvapauden rajat on tehty selviksi näyttävillä pidätyksillä, oikeusjutuilla ja vankeusrangaistuksilla.

Pussy Riot, Bolotnajan mielenosoittajat ja Greenpeace pelinappuloina

Amnestyn lista venäläisistä mielipidevangeista piteni moninkertaiseksi, kun vankilaan passitettiin kolme kirkossa mekastanutta punkkaria ja joukko rauhanomaisia mielenosoittajia – lähellä oli myös kolmenkymmenen ympäristöaktivistin tuomitseminen huliganismista vankeuteen. Pussy Riot, Bolotnajan aukion "joukkomellakoista" syytetyt ja Greenpeacen arktista aluetta puolustaneet aktivistit ovat toimineet Putinin hallinnon pelinappuloina useammassa eri pelissä.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin ja kymmenen vuotta vankilassa olleen oligarkki Mihail Hodorkovskin kohdalla tilanne näyttää olevan samanlainen. Armoton kohtelu ja kovat tuomiot on tulkittu varoitukseksi muille, joiden tekisi mieli asettua poikkiteloin. Oppositioaktivisteja ja ihmisoikeuspuolustajia pidetään lyhyessä lieassa toistuvien pidätysten ja oikeustoimien uhalla. Mielipiteiden ilmaisusta seuraavat syytteet ja tuomiot eivät ole suhteessa tosiasiallisiin tekoihin. Ne näyttävät mielivaltaisilta mutta perustuvat ilmeisesti vankasti poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.

Kreml on viime vuosien politiikallaan tehnyt Sotšin kisoista täydellisen areenan urheilijoiden ja kisavieraiden mielenilmauksille ja kriittisille lausunnoille. Tästä saatiin esimakua Moskovassa pidetyissä yleisurheilun MM-kisoissa, joissa protestit sinänsä olivat pieniä ja symbolisia, mutta niiden saama julkisuus sitäkin suurempaa. Olympialaiset ovat toki periaatteessa politiikasta vapaa vyöhyke, mutta joku saattaa silti koetella KOK:n näkemystä mielipiteenvapauden rajoista. Olisi yllätys, jos sateenkaaret jäisivät näkemättä Sotšissa.

Teflon-Putin esiintyy liennyttäjänä

Venäjän ihmisoikeusongelmiin kohdistuva kansainvälinen kritiikki ei näytä purevan teflon-Putiniin. Erityisesti "homopropagandalain" arvostelusta hän on tähän mennessä selviytynyt melko hyvin retorisilla keinoilla. Kaikkia konflikteja välttelevä KOK on halukas luottamaan Putinin vakuutuksiin siitä, että kisat sujuvat ilman syrjintää.

Valtionpäämiesten kisaboikotit ovat toki kisojen järjestäjälle harmillisia, mutta eivät kuitenkaan riittävän järeitä tekoja kaatamaan koko spektaakkelia. Kisojen lähestyessä kumuloituva kritiikki on kuitenkin pakottanut Putinin muutamiin myönnytyksiin: kansainvälisellä poliittisella pelikentällä Putin esiintyy nyt liennyttäjänä. Pussy Riot, Bolotnajan vangit, Hodorkovski ja Greenpeace-aktivistit ovat jo täyttäneet tehtävänsä sisäpoliittisella areenalla, mutta heillä voi vielä pelata itselleen armollisen johtajan julkisivun.

Venäjän perustuslain 20-vuotispäivää 12. joulukuuta juhlistaneen armahduslain ulottaminen Pussy Riotin kahteen vielä vankilassa viruneeseen jäseneen Nadja Tolokonnikovaan ja Maria Aljohinaan ja viiteen Bolotnajan aukion mellakoinnista syytettyyn ei aiheuttane Putinille paljonkaan harmia. Greenpeace-aktivistien vapauttaminen armahduslain perusteella lähinnä päästi Putinin kunniallisesti pois hankalasta tilanteesta. Hodorkovskin armahtaminen herättää enemmän kysymyksiä, mutta Putin on varmasti laskenut vapauttamisen hyödyt suuremmiksi kuin haitat. Myös paljon kohua herättänyt mielenosoituskielto kumottiin, mutta päätöksellä ei olemassa olevat rajoitukset huomioon ottaen ole käytännössä mitään merkitystä – mielenosoitusten järjestäminen Sotšissa ei tule olemaan piirunkaan vertaa helpompaa.

Parin kuukauden lyhennys Nadjan ja Marian vankeustuomioihin tai muutamien Bolotnajan mellakoista syytettyjen vapauttaminen eivät vähennä Venäjän ihmisoikeusongelmia. Armahduksessa vapautettuja mielipidevankeja ei olisi alun perinkään koskaan pitänyt pidättää: heidän rikosrekisteriään armahdus ei puhdista. Lisäksi valtaosa Bolotnajan syytetyistä on edelleen mielivaltaisesti pidätettyinä.

Kansalaisyhteiskunnan häirinnän laantumisesta ei ole mitään merkkejä – päinvastoin. Samana päivänä kun Venäjä juhlisti 20-vuotiasta perustuslakiaan, pietarilainen rasismia ja syrjintää vastaan toimiva järjestö ADC Memorial tuomittiin oikeudessa rekisteröitymään "ulkomaiseksi agentiksi". Päätös johtaa käytännössä järjestön sulkemiseen.

Mitä tapahtuukaan seuraavaksi?

Sotšin kisoja on pidetty presidentti Putinin henkilökohtaisena projektina. Putin oli henkilökohtaisesti lobbaamassa KOK:ta Guatemalassa 2007, kun vuoden 2014 kisapaikasta päätettiin. Hän on suhtautunut kisoihin ja niiden rakentamiseen sellaisella antaumuksella, että hän mahdollisesti jo 2007 laskelmoi nauttivansa seitsemän vuoden päässä olevista kisoista presidentin aitiosta.

Olisi tietenkin liioiteltua olettaa, että Sotšin olympiaprojekti johdattelisi Putinin poliittisia valintoja. Tämä pätee myös ihmisoikeuksiin. Vaikka kisojen jouheva sujuminen vaatisikin kosmeettisia ja retorisia myönnytyksiä ihmisoikeuksille, mitään pysyvää muutosta ei ole näköpiirissä. Suomessa viime lokakuussa vieraillut Agora-järjestön johtaja Pavel Tšikov totesi, että olympialaisten jälkeen on odotettavissa uusia sortotoimia.

Muutos parempaan Venäjän ihmisoikeustilanteessa edellyttäisi ensimmäisenä askeleena oikeusjärjestelmältä tehokkuutta ja riippumattomuutta. Nykyisissä oloissa armahduslaki on vain yksi esimerkki Venäjän oikeusjärjestelmän politisoitumisesta. Valikoivaa ja poliittisiin päämääriin tähtäävää armahdusta parempi tapa kunnioittaa Venäjän perustuslain päivää olisi ollut se, että viranomaiset olisivat alkaneet noudattaa perustuslakia.

Anu Tuukkanen toimii maakohtaisen työn asiantuntijana Amnestyn Suomen osastossa.