Omar oli juuri päättänyt lukion hyvin arvosanoin, saanut ensimmäisen passinsa ja suunnitteli insinööriopintoja Ranskassa. Joulukuisena yönä joukko Israelin armeijan sotilaita tunkeutui perheen kotiin ja vei Omarin käsiraudoissa ja silmät sidottuina. Syy pidätykseen oli epäily kivien heittämisestä. Neljän kuukauden kuluttua Omar vapautettiin vammautuneena.

Tapahtumasta on kulunut reilut seitsemän vuotta. 27-vuotias Omar istuu pyörätuolissa perheen olohuoneessa Tuqu’n kylässä lähellä Betlehemiä. Hänen puheensa on katkonaista ja näkökykynsä heikentynyt. Hänellä ei ole muistikuvia pidätysajastaan eikä hän pysty lukemaan. Hän kärsii myös inkontinessista.

Perhe toimitti Omarin sairaalaan heti vapautumisen jälkeen ja sittemmin lukuisille lääkäreille Länsirannalla ja Jordaniassa. Lääkärit eivät ole pystyneet vahvistamaan Omarin diagnoosia. Perheen rahat ovat menneet lääkärinpalkkioihin, lääkkeisiin ja vaippoihin. Erikoisvuode ja pyörätuoli ovat vuokrattuja, koska perheellä ei ole varaa ostaa niitä omaksi. Perhe ei ole uskaltanut valittaa eikä puhua julkisesti pojan kohtalosta koston pelossa.

"Omarilla ei ole elämää eikä tulevaisuutta", tiivistää Jamal-serkku tilanteen. Vanhemmat kuitenkin jaksavat uskoa, että jos Omar pääsee kuntoutukseen, hän voi vielä palata normaalielämään, opiskella ja perustaa perheen.

Alaikäisiä kohdellaan aikuisina

Nuorten miesten yölliset pidätykset ovat Länsirannalla yleisiä. Heinäkuun 15. päivän vastaisena yönä klo 1.30 samaisessa Tuqu’n kylässä pidätettiin 17-vuotias Mahmoud. Vanhemmat seurasivat voimattomina vieressä, kun parisenkymmentä Israelin armeijan sotilasta pidätti pojan. Hakkaaminen alkoi jo kotipihalla ja jatkui jeepissä. Pidätyskeskuksessa Mahmoudia uhattiin raiskauksella ja raiskauskuvien julkaisemisella internetissä, ellei hän suostuisi yhteistyöhön. Kun Mahmoud neljän päivän jälkeen päästettiin vapaaksi, hänen naamansa oli ruhjeilla ja mustelmilla. Hänelle ei sanojensa mukaan missään vaiheessa kerrottu pidätyksen syytä.

Mahmoudin kohtalotoverien määrä on arvailujen varassa. Viranomaisilla ei ole tarkkaa tietoa, kuinka monta alle 18-vuotiasta palestiinalaista pidätetään kuulusteluja varten ilman syytteeseen asettamista. Se kuitenkin tiedetään, että vuosittain noin 700 alaikäistä palestiinalaisnuorta joutuu israelilaisen tuomioistuimen eteen.

Jos nuorta vastaan nostetaan syyte, perusteena on yleensä kivien heittäminen. Vuonna 2010 näitä tapauksia oli 204. Lähes poikkeuksetta syytetyt myös tuomitaan. Yleensä rangaistuksena on vankilatuomio, joka voi alaikäisellä kestää muutamasta päivästä pariin vuoteen.

Palestiinalaiset alaikäiset joutuvat syytteeseen Länsirannalla voimassa olevan sotilaslainsäädännön mukaan. Sen vuoksi heihin ei yleensä sovelleta Israelissa voimassa olevia alaikäisiä koskevia säännöksiä, vaan heitä kohdellaan samalla tavoin kuin aikuisia. Yli 16-vuotiaat katsotaan taysi-ikäisiksi. Nuorimmat vankilatuomion saaneet ovat alle 14-vuotiaita. Israelin lainsäädäntö kieltää tämän, mutta sotilaslainsäädäntö sallii alle kuuden kuukauden kestävät vankeustuomiot.

Israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt pyrkivät saamaan säännökset yhdenmukaiseksi Israelin lainsäädännön kanssa. Pienen parannuksen tilanteeseen on tuonut Länsirannalle vuonna 2009 perustettu nuorisosotilastuomioistuin. Tuomioistuin hoitaa kuitenkin vain pääkäsittelyt; päätökset pidätyksen jatkamisesta sekä valitukset käsitellään tavallisessa sotilastuomioistuimessa.

Kiinni arkeen

Pidätyksillä on pitkäaikaisia vaikutuksia lasten ja heidän perheidensä elämään. Vaikka pidätysaika ei jättäisi pysyviä fyysisiä vammoja, nuoret kärsivät posttraumaattisista stressioireista. Monilla on keskittymis- ja univaikeuksia, epävarmuutta ja pelkoa, aggressiivisuutta ja masennusta. Nuoret kärsivät usein myös yksinäisyydestä ja eristäytyvät ystävistään. Vankeusaika vaikeuttaa nuorten paluuta kouluun. Heitä ei välttämättä oteta takaisin kouluun tai he jäävät opinnoissa jälkeen ikätovereistaan.

Betlehemin Beit Sahourissa toimiva NMKY ja Ruotsin Pelastakaa Lapset -järjestö kuntouttavat pidätettynä ja vangittuna olleita nuoria takaisin arkeen. Kuntoutusta on tarjolla eri puolilla Länsirantaa. Nuoret saavat psykososiaalista ja vertaistukea sekä opinto-ohjausta ja ammattikoulutusta. Myös vanhempia autetaan tukemaan lapsiaan. Tulokset ovat rohkaisevia. Jo sadat nuoret ovat saaneet ohjelman kautta uuden otteen elämästään.

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.