Artikkeli on julkaistu alun perin Huffington Post -lehdessä 13.10.2015.

Maailmanpankki ilmoitti viikko sitten uudesta kansainvälisestä köyhyysrajasta. Tämä on kiintopiste, jota kestävän kehityksen Agenda 2030 käyttää mittaamaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrää. Ensimmäinen kestävän kehityksen tavoite julistaa: "Vuoteen 2030 mennessä tavoite on poistaa äärimmäinen köyhyys kaikkialta. Tällä hetkellä tämä viittaa ihmisiin, jotka elävät alle 1,25 dollarilla päivässä."

Nykyään 1,90 dollarilla, siis. Onko yli 50 prosentin korotus isokin juttu? Se vähän riippuu. Uudistus on yllättävä ensisijaisesti siksi, että se muutti kansainvälisiä köyhyystilastoja niin vähän. Vuonna 2011 äärimmäisessä köyhyydessä, eli alle 1,25 dollarilla päivässä, elävien osuus oli 14,5 prosenttia. Mittauspisteen päivittämisen jälkeen vastaava luku on 14,2 prosenttia. Alueelliset luvut ja trendit ennen ja jälkeen uudistuksen ovat myös hyvin samanlaiset. Aivan kuin kukaan ei tienaisi yli 1,25 mutta alle kaksi dollaria päivässä.

Köyhyyslukujen muutosta on odotettu tapahtuvaksi jo jonkin aikaa, siitä lähtien, kun IPC (International Comparison Programme), joka tekee kansainvälisiä hintavertailuita, julkaisi tuloksensa viime vuonna. Ostovoimapariteetti näyttää samojen ostosten hinnan dollareissa ja paikallisessa valuutassa. Uusimmista tuloksista käy ilmi, että yksi dollari muutettuna paikallisvaluutaksi mahdollisti vuonna 2011 pienemmät ostokset kuin vuonna 2005 ja että paikallisvaluutalla oli enemmän ostovoimaa. Näin ollen ICP:n tuloksiin perustuvat alustavat arviot äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuudesta ennakoivat, että luku laskisi paljon tai jopa erittäin paljon.

Miksi köyhyyttä osoittavien indikaattorien tulokset muuttuivat sitten niin vähän? Koska muutos mittauspisteessä tehtiin nimenomaisesti, jotta tavoite pysyisi vastaavana kuin vuonna 2005 asetettu tavoite 1,25 dollarin suhteen. Ensin se rahamäärä niissä 15 kehittyvässä maassa, joiden perusteella äärimmäisen köyhyyden raja lasketaan, muutettiin vastaamaan inflaatiota. Seuraavaksi tämä inflaation huomioon ottava köyhyysraja paikallisvaluutassa muutettiin dollareiksi käyttäen ICP:n vuoden 2011 tietoihin perustuvaa ostovoimapariteettia. Tämän jälkeen 15 maan äärimmäisen köyhyyden rajan keskiarvo on 1,90 dollaria. Täten korotettu äärimmäisen köyhyyden raja heijastaa ensisijaisesti sitä, että vuonna 2011 dollari oli kehittyvien maiden valuuttaan nähden keskimäärin heikompi kuin vuonna 2005. Sama ei välttämättä pidä paikkaansa vuoden 2015 dollarin arvon suhteen.

Vaikka uusi kansainvälinen äärimmäisen köyhyyden raja ei merkittävästi muuta köyhyystilastoja globaalisti tai paikallisesti, se aiheuttaa valtavia muutoksia yksittäisissä maissa. Alla oleva kaavio vertaa äärimmäisessä köyhyydessä eläväksi tilastoitavien osuutta käyttäen sekä 1,25 dollarin (2005) että 1,90 dollarin (2011) rajaa. Jokainen piste edustaa yhtä maata. Mitä lähempänä piste on 45 asteen kulmassa kulkevaa linjaa, sitä lähempänä kahden vuoden köyhyystilastot ovat toisiaan ja sitä vähemmän muutosta uusi rajanveto aiheuttaa. Suurin osa maista on lähellä tätä linjaa, mutta jotkut poikkeavat siitä merkittävästi, osa jopa 10 prosenttiyksikköä tai enemmän.

Tämä on tärkeää, sillä raja, joka perustuu vain joidenkin kehittyvien maiden keskiarvoon, asettaa kestävän kehityksen tavoitteiden mittaamisen ohella lähtökohdat myös kansalliselle politiikanteolle lähes kaikissa kehittyvissä maissa. Esimerkiksi jos kynnys tiettyjen sosiaalietujen saamiseksi määrittyy äärimmäisen köyhyyden rajan perusteella, voi muutoksella olla merkittävä vaikutus hyödynsaajien määrään. Toisin sanoen tulonsiirrot äärimmäisessä köyhyydessä eläville saattavat kasvaa nollasta kymmeneen prosenttiin maasta riippuen.

Tämä on varsinainen uutinen äärimmäisen köyhyyden rajan nostamisessa: vaikka kyseessä on maailmanlaajuisesti tilastollisesti pieni muutos, uudelleen määritetty köyhyysraja saattaa aiheuttaa – joko positiivisia tai negatiivisia – muutoksia köyhyyden vähentämisen onnistumisessa ja muuttaa kansallista päätöksentekoa, budjettisuunnitelmia ja sosiaalikuluja merkittävästi.

Kirjoittaja on YK:n apulaispääsihteeri ja YK:n kehitysohjelman apulaispääjohtaja. Suomennos Anja Karppinen, UNDP Nordic Office.