Artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisoikeusliiton blogissa.

Takuueläkkeen varassa elävä vammainen henkilö miettii lähes päivittäin, ostanko leipää vai lääkkeitä. Pystynkö maksamaan puhelinlaskun? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joudun sairaalaan tai jääkaappi hajoaa? Miten jaksan tämän jatkuvan epävarmuuden kanssa?

Vaikeavammaisella eläkkeellä olevalla henkilöllä tulot koostuvat pääosin takuueläkkeestä. Hänen tulonsa jäävät tällöin alle pienituloisuuden rajan, joka vuonna 2017 oli yhden henkilön taloudella 1230 euroa/kk. Takuueläkkeen suuruus on 775,27 euroa/kk. Osalla saattaa olla mahdollisuus hoito- ja asumistukeen. Pieni osa on osa-aikatöissä, jolloin takuueläkettä menettämättä voi ansaita noin 700 euroa/kk.

Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan – nousu. Julkisten varojen säästötoimet ovat aiheuttaneet merkittävää taloudellisten ongelmien kasaantumista vähävaraisille vammaisille henkilöille.

Leipäjonot ovat monille arkipäivää

Vammainenkin tarvitsee virkistystä ja kulttuuria elämäänsä. Osallistumismahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset pienituloisuuden, vähien taksimatkojen, avustajan tai tulkkauksen puuttumisen takia.

Leipäjonot ovat usealle vammaiselle henkilölle arkipäivää. Siellä käymistä rajoittaa kuitenkin kyvyttömyys fyysisesti jonottaa pitkään ja vähäiset taksimatkat.

Vammainenkin tarvitsee virkistystä ja kulttuuria elämäänsä.

Monet vammaiset henkilöt ovat pitkäaikaisia toimeentulotuen asiakkaita, vaikka sen kuuluisi olla viimesijainen ja väliaikainen etuus. Sosiaalitoimistosta on mahdollisuus saada myös täydentävää toimeentulotukea, kunhan sitä osaa vaatia jo Kelan perustoimeentulotuen hakuvaiheessa.

Terveyden- ja sosiaalihuollon kulut ovat vammaisille ihmisille kohtuuttoman suuria menoeriä

Vammaisilla henkilöillä on usein enemmän asiointeja sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin muilla samaan ikäluokkaan kuuluvilla ihmisillä. Näihin liittyvät maksut ovat monen vammaisen suurimpia menoeriä. Joskus näitä kuluja peritään heiltä jopa ulosoton kautta. Tällöin vaarana on luottotietojen menetys.

Erityisen tärkeitä huomioitavia asioita vammaisten ihmisten menorakenteessa ovat niin sanotut piilokulut; sähköpyörätuolin latauskulut, luku-tv, tietokoneen runsas tarve, taksin tilauskulut ja jotkin hoitotarvikekulut.

Asiakasmaksulain 11§:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon. Tämä ei valitettavasti aina toteudu.

YK-sopimuksesta turvaa?

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioitiin Suomessa vihdoin 10.6.2016. Artikla 28 koskee riittävää elintasoa ja sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan turvaamiseksi ja edistämiseksi on toimittava niin, että varmistetaan köyhyydessä eläville vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen valtion tuki vammaisuudesta aiheutuviin kuluihin. Suomessa nämä oikeudet eivät aina tahdo toteutua, vaikka vammainen henkilö käyttäisi koko energiansa ja tietotaitonsa asioidensa hoitamiseen.

Vammaisten köyhyydestä on tärkeä puhua ääneen, koska viranomaisten kautta eivät toteudu kaikki lainsäätäjänkään tarkoittamat asiat. Vammainen henkilö joutuu usein valituskierteeseen, eikä sekään aina takaa yhdenvertaisuutta. Viranomaiset saattavat jättää noudattamatta jopa ylempien viranomaisten päätöksiä ilman sanktioita. Tästä minullakin on valitettavasti hyvin paljon omakohtaista kokemusta.

Kirjoittaja on monivammainen, soviteltua päivärahaa saava, usessa eri ammatissa toimiva ja työssä käyvä henkilö. Hän on muun muassa Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry:n ja EAPN-Finin hallitusten jäsen. Hän toimii aktiivisesti myös Kuka kuuntelee köyhää -verkostossa.