Ranskassa kuohuu taas. Valtion kompleksinen suhde islamin uskoon päätyi jälleen otsikoihin ympäri maailmaa, kun Ranskan senaatin edustajat äänestivät uuden, muslimien pukeutumista rajoittavan lain puolesta maaliskuussa. Lain mukaan alle 18-vuotiaat tytöt eivät enää saa käyttää huivia julkisilla paikoilla. Lisäksi se kieltää naisia, jotka saattavat lapsiaan koulumatkalla, pitämästä huivia. Laki vaatii vielä parlamentin alahuoneen hyväksynnän mennäkseen läpi.

Ranskassa asuu vakituisesti noin 5,7 miljoonaa muslimia , mikä on suurin määrä Euroopan mittakaavassa. Ranskassa on uskonnonvapaus, mutta todellisuudessa se ei tarkoita täysin samaa kuin esimerkiksi Suomessa.

Ranska on soveltanut jo 1900-luvun alusta lähtien sekularismia, mikä tarkoittaa julkisten ja uskonnollisten tahojen erottamista ja erillään pitämistä. Vuodesta 2004 lähtien Ranska on kieltänyt uskonnollisten symbolien, kuten huivin, isojen ristien ja juutalaisten kipan, käytön kouluissa. Vuonna 2010 Ranska kielsi burkan eli kasvot peittävän asusteen käytön julkisissa tiloissa.

Ranskan sekularismi pohjautuu pitkälti Ranskan vallankumouksen (1789) periaatteisiin. Ranskan vallankumouksessa koko ranskalainen yhteiskunta koki suuren mullistuksen ja esimerkiksi katolinen kirkko alistettiin valtion vallan alaisuuteen. Uskonnon koettiin olevan uhka valtiolle, joten valtiolle annettiin valta kontrolloida uskonnollisia instituutioita. Uskonto ei ikään kuin saanut olla tasavertainen valtion kanssa. Tämä eroaa esimerkiksi vaikkapa Suomesta, jossa valtio ja uskonto ovat erillään toisistaan mutta eivät toisiaan poissulkevia.

Sekularismi ei kuitenkaan pohjaudu täysin Ranskan vallankumoukseen. 2000-luvun globaalit haasteet, kuten terrorismi, ovat ruokkineet rasismia ympäri maailmaa. Rasismin kohteena ovat usein muslimit, jotka kärsivät yksittäisten ääri-islamistien tekemistä terroriteoista. Tämän takia esimerkiksi Ranska on tiukentanut sekularismiaan 2000-luvun kuluessa. Viime vuosina Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ottanut varsin tiukan linjan. Macronin tiukkaa politiikkaa ovat ruokkineet valitettavat yksittäiset terroriteot, kuten Pariisin terrori-iskut vuonna 2015 tai ranskalaisopettajan murha syksyllä 2020.

Ääri-islamismi ei kuitenkaan liity millään tapaa siihen islaminuskoon, jota valtaosa maailman muslimeista harjoittaa. Terrori-iskut tulisikin luokitella äärimmäisiksi teoiksi eikä yhdistää niitä millään tapaa tavallisten kansalaisten harjoittamaan uskontoon. Valitettavasti näin on käynyt juuri Ranskassa. Macron on joutunut tiukentamaan linjaansa osittain julkisen paineen vuoksi. On kuitenkin huolestuttavaa, että yksittäisten ihmisten tekojen vuoksi kokonainen uskontokunta joutuu kärsimään ja kokemaan suoranaista syrjintää uskonsa vuoksi.

Suurin ongelma ranskalaisessa sekularismissa liittyy ennen kaikkea uskonnonvapauteen, joka on kaikkien ihmisten ihmisoikeus. YK:n ihmisoikeuskomitea on tuominnut jo aiemmin Ranskan huivikiellon ihmisoikeusrikkomukseksi. YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan huivikielto on saattanut aiheuttaa sen, että naiset eivät ole voineet poistua omasta kodistaan, mikä on päinvastainen seuraus kuin mitä huivikiellolla pyritään saavuttamaan.

Huivikiellon periaatteena on, että naiset saisivat pukeutua miten haluavat ilman miesten pakottamista. Tämä periaate kuitenkin olettaa jo itsessään naisten ja tyttöjen olevan jotenkin voimattomia miestensä edessä, mikä puolestaan taistelee tasa-arvoa vastaan. Se, että muslimityttö pitää huivia, ei tarkoita, että hän on jotenkin alistettu. Tällaisesta ajattelutavasta olisi syytä päästä eroon.

Näyttää siltä, että Ranskan valtio on ottanut tavoitteekseen hillitä islamilaista radikalismia kaikkien islaminuskoisten varjolla. Tämä on väärin ja ihmisoikeuksia loukkaavaa. On erikoista, että se kohdistetaan nyt myös lapsiin. Tämä tulee todennäköisesti aiheuttamaan yhä enemmän syrjintää muslimitaustaisia lapsia ja nuoria kohtaan ja ruokkimaan ennakkoluuloja sekä rasismia, mikä voi itsessään johtaa nuorten eristäytymiseen. Tietyn ryhmän systemaattinen syrjintä oikeuttaa syrjintää myös muita vähemmistöjä kohtaan, mistä on lähihistoriassa valitettavia esimerkkejä.

Valitettavasti Ranska ei ole ainoa valtio, joka kohdistaa syrjintää islaminuskoisia kohtaan. Lukuisissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa ja Itävallassa, burkat on myös kielletty. Sri Lanka suunnittelee samaa kansallisen turvallisuuden nimissä. Intiassa puolestaan muslimien tilanne on vaikeutunut muita uskontoryhmiä suosivien uusien kansalaisuuslakien. Tämänkaltainen kehitys on erittäin huolestuttavaa koko maailman uskonnonvapauden kannalta.

Vuonna 2018 Macronsanoi, että musliminaisten täytyy saada pitää hijabia eli huivia julkisilla paikoilla. Parissa vuodessa asenne on selkeästi muuttunut. Macron väittää, että kielto ei ole islaminuskoa vastaan, mutta ihmisten kokemukset islamofobiasta kertovat toista tarinaa. Se, että valtiollisella tasolla kielletään oman uskonnon toteuttaminen, on vaarallista.

Valtioiden pitäisikin keksiä muita keinoja hillitäkseen uskonnollista radikalismia, eikä kieltää yleisesti arkista uskonnon harjoittamista. Ensiksikin se on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vastaista ja toiseksi se sotii Ranskan vallankumouksen periaatteita vastaan. Mihin lieneekään unohtunut vapaus, veljeys ja tasa-arvo?

Faisa Qasim on projektipäällikkö Rauhan ja hyvinvoinnin järjestön Mentoring for Future -hankkeessa. Salaado Qasim on Rauhan ja hyvinvoinnin järjestön puheenjohtaja.

OIKAISU 14.4.2021 Alkuperäisessä tekstissä sanottiin Ranskan sekularismin alkaneen 2000-luvun alussa. Todellisuudessa sekularismi alkoi 1900-luvun alussa ja uskonnollisten symbolien kielto 2000-luvun alussa.