Artikkeli on julkaistu Amnesty-lehden numerossa 3/2014.

Seksin myyntiin ja ostoon liittyvät ihmisoikeuskysymykset puhuttavat Suomessa ja muualla maailmassa. Amnestyn kanta seksityöhön valmistuu kesän 2015 edustajainkokouksessa.

Alkuvuodesta 2014 Amnesty joutui ryöpytyksen kohteeksi, kun brittiläinen Daily Mail -iltapäivälehti julkaisi kansainvälisen sihteeristön valmisteleman, seksityötä koskevan järjestön sisäisen paperin.

Taustapaperissa ehdotettiin, että Amnesty useiden YK-järjestöjen ja ihmisoikeustoimijoiden tapaan asettuisi kannattamaan globaalisti seksityön dekriminalisointia eli rangaistavuuden poistoa. Dekriminalisaatio ei tarkoita prostituution laillistamista eli legalisaatiota, joka tarkoittaa esimerkiksi työlainsäädännön luomista.

Kansainvälinen sihteeristö pyysi Amnestyn eri maiden osastoilta palautetta seksityön dekriminalisointiin liittyen kesään 2014 mennessä.

Koko prosessin taustalla on se, että seksuaalioikeuksia koskevan My Body, My Rights -kampanjan myötä Amnesty on aloittanut globaalin työn seksuaalioikeuksien osalta. Laajamittainen työ on mahdotonta, jos järjestö sulkee silmänsä seksin myyjiin kohdistuvilta oikeudenloukkauksilta.

"Amnestyn kanta seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehtyyn ihmiskauppaan ei ole muuttumassa. Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus, ja valtioiden on ehkäistävä ihmiskauppaa ja taattava uhreille apu ja suojelu", Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen sanoo.

Kansainvälinen oikeus kuitenkin tekee erottelun prostituution ja ihmiskaupan välille. Jos seksityön harjoittamiseen ei liity pakkoa, petosta, väkivaltaa tai edellä mainittujen uhkaa, kansainvälisen oikeuden mukaan kyse ei ole ihmiskaupasta.

Yksinkertaisuudessaan seksityön dekriminalisointia koskevassa prosessissa on siis kysymys siitä, miten Amnesty voi parhaiten toimia seksiä myyvien ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Siihen yksinkertaisuus sitten päättyykin. Kysymys seksityön sääntelystä liittyy läheisesti esimerkiksi siirtolaisten heikkoon oikeudelliseen asemaan ja toisaalta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvaan syrjintään.

Haastetta lisää se, että Amnesty on kansainvälisenä järjestönä ottanut tavoitteekseen globaalin kannan löytämisen myös seksityöhön.

Kevään 2014 aikana Suomen osasto keskusteli seksiä Suomessa myyvien ihmisten, yhteistyöjärjestöjen, asiantuntijoiden sekä viranomaisten kanssa. Valtaosa keskustelukumppaneista kannattaa seksin myynnin dekriminalisoimista. Sen sijaan mielipiteet siitä, tulisiko seksin oston tai toisen seksityön avustamisen olla rangaistavaa, vaihtelivat suuresti.

"Poliisin käyttäytyminen on ollut epäasiallista, uhkaavaa ja rasistista."

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon seksin ostamisen kriminalisoinnista ihmiskauppaa ehkäisevänä toimenpiteenä. Oston kriminalisoinnin puolesta ovat ottaneet kantaa myös Euroopan parlamentti ja YK:n naisten oikeuksien CEDAW-sopimusta valvova asiantuntijakomitea.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tuo eduskuntaan syksyllä lakimuutoksen, joka laajentaa Suomessa käytössä olevaa osittaista seksin ostokieltoa niin, että seksin osto ihmiskaupan tai parituksen uhrilta olisi rangaistavaa myös tuottamuksellisena eli tilanteessa, jossa seksin ostaja ei ole varmistanut, että seksin myyjä ei ole ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde.

"Amnestylla ei ole kantaa seksin oston kriminalisointiin. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, että lakimuutoksen valmistelussa ei ole kuultu ihmisiä, jotka myyvät seksiä Suomessa. Hallituksen esityksestä puuttuu myös arvio lakimuutoksen ihmisoikeusvaikutuksista", Tiina Oikarinen sanoo.

Hän korostaa, että edellä mainittu on vastoin Suomen kansainvälisiä velvoitteita: ihmiskaupan vastaiset toimenpiteet eivät saa vaikuttaa negatiivisesti ihmiskaupan uhrien tai muiden haavoittuvassa asemassa olevien, kuten seksiä myyvien siirtolaisten, oikeuksien toteutumiseen.

Suomessa prostituutiota säännellään rikoslaissa, ulkomaalaislaissa ja järjestyslaissa. Rikoslaki kriminalisoi parituksen, ihmiskaupan ja seksin ostamisen ihmiskaupan tai parituksen uhrilta. Järjestyslaki kieltää seksin myynnin ja oston julkisilla paikoilla. Ulkomaalaislain mukaan EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää Suomesta, jos hänen epäillään myyvän seksiä.

Amnestyn Suomen osaston konsultaatiossa selvisi, että ulkomaalaislain käännytyspykälä asettaa erittäin haavoittuvaan asemaan kolmansista maista tulevat seksiä myyvät ihmiset, jotka saattavat olla myös ihmiskaupan uhreja. Tammikuun 2011 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana yhteensä 131 henkilöä käännytettiin Suomesta pykälän perusteella. Tällä hetkellä käännytetään pääosin Nigerian ja Venäjän kansalaisia. Seksin ostajat ja parittajat voivat käyttää hyväksi sitä, että käännytyksen uhkan pelossa myyjät eivät välttämättä uskalla ottaa yhteyttä poliisiin edes väkivalta- ja hyväksikäyttötilanteissa Amnesty on jo vuosia vaatinut käännytyspykälän poistamista ulkomaalaislaista.

Myös kansallinen ihmiskaupparaportoija on ilmaissut huolensa siitä, että Suomen viranomaiset eivät tutki ihmiskaupan mahdollisuutta riittävästi ennen kuin käännyttävät seksiä myyviä ihmisiä. Syyskuun alussa eduskunnalle luovuttamassaan raportissa ihmiskaupparaportoija suosittaa sekä käännytyspykälän että järjestyslain seksin myyntikiellon poistamista. 

Suomen järjestyslaki kieltää seksin myynnin ja oston julkisessa tilassa, mutta oikeusministeriön vuonna 2013 valmistuneen selvityksen mukaan valtaosa kiellon perusteella annettavista sakoista on kohdistunut seksin myyjiin. Amnestyn haastattelemat seksityöntekijät ja tutkijat kertoivat, että Helsingissä järjestyslain valvonnasta vastaavan poliisin käyttäytyminen on ollut epäasiallista, uhkaavaa ja rasistista – erityisesti järjestyslain tehostetun valvonnan jaksolla vuonna 2012.

Tuolloin poliisi pysäytteli toistuvasti seksiä myyviä ihmisiä, kysyi henkilöllisyyspapereita, paljasti seksiä myyvien työn luonteen heidän seurassaan olleille ihmisille, tutki seksityöntekijöiden laukkuja ja antoi laukuista löytyneiden kondomien perusteella sakkoja. Poliisin ahdistelu ja häirintä oli niin laajamittaista, että seksityöntekijät jättivät keväällä 2012 anonyymin ryhmäkanteen eduskunnan oikeusasiamiehelle yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n kanssa.

"Poliisien harjoittama häirintä, ahdistelu ja seksin myyjien kohtaaman väkivallan vähättely ja tutkimatta jättäminen ovat arkipäivää kaikkialla maailmassa. Seksin myyjien sakottaminen kondomien mukana kantamisesta vaarantaa heidän oikeutensa terveyteen ja vie pohjan hivin vastaiselta työltä – siksi esimerkiksi UNAIDS kannattaa seksityön dekriminalisointia", Tiina Oikarinen sanoo.

Amnestya on kritisoitu seksityön dekriminalisointia koskevassa prosessissa ihmiskaupan ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisen unohtamisesta. Lisäksi järjestö on saanut risuja siksi, että poliisin epäasiallista toimintaa tai rikosoikeusjärjestelmän toimimattomuutta ei ole katsottu riittäväksi perusteeksi dekriminalisoinnin puolustamiselle. Kriitikot ovat sanoneet, että huomio on kiinnitettävä prostituution ehkäisemiseen ja rikosoikeusjärjestelmän vahvistamiseen eli poliisin kouluttamiseen ja sen takaamiseen, että myös seksiä myyvien oikeudenloukkaukset tutkitaan asianmukaisesti.

"Dekriminalisoinnin kannattamisen taustalla on ajatus siitä, että kriminalisointi lisää stigmaa ja haavoittuvuutta sekä altistaa seksin myyjät häirinnälle ja väkivallalle. Poliisien kouluttaminen ei tästä näkökulmasta katsottuna siis riitä, jos syrjivät rakenteet ja lait jätetään voimaan", Oikarinen sanoo.

Hän korostaa, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan ehkäiseminen puolestaan edellyttää puuttumista ilmiön taustasyihin eli köyhyyteen, siirtolaisten heikkoon asemaan ja sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Amnestyn konsultaatiossa on korostunut myös se, että eri puolilla maailmaa rajanveto niin sanotun vapaan ja toisaalta pakkoprostituution välillä ei ole välttämättä kovin selkeä tai ongelmaton.

Oikarisen mukaan olisi kuitenkin käsittämätöntä, jos Amnesty sulkisi silmänsä seksin myyjiin kohdistuvilta oikeusloukkauksilta vain siksi, että aihe on poliittisesti arkaluontoinen ja vaikea. Seksityötä koskeva kanta on käsittelyssä Amnestyn kansainvälisessä edustajainkokouksessa kesällä 2015.