Ihmisoikeusjärjestöt jatkavat vaatimuksiaan israelilaisten siirtokuntalaisten väkivaltaisten hyökkäyksien hillitsemiseksi miehitetyn Länsirannan palestiinalaissiviilejä kohtaan. Israelin armeija, viranomaiset ja erottelujärjestelmä kuitenkin mahdollistavat iskujen jatkumisen - ja lisääntymisen.

Palestiinalaisen ihmisoikeusjärjestön Al-Haqin mukaan siirtokuntalaisten palestiinalaisväestöön ja heidän omaisuuteensa kohdistamat väkivaltaiset iskut ovat "laajamittainen, pitkäaikainen ja paheneva ilmiö".

Jo vuonna 2011 YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) mukaan siirtokuntalaisten tekemien väkivaltaisten iskujen määrä oli lisääntynyt yli 144 prosenttia vuodesta 2009. Hyökkäysten kokonaismäärä vuodelta 2011 nousi yli neljäänsataan. Tuona vuonna kolme palestiinalaista kuoli ja 183 loukkaantui siirtokuntalaisten iskuissa, yksi kokonainen palestiinalaisyhteisö pakeni kodeistaan toistuvien hyökkäysten johdosta ja noin 10 000 palestiinalaisten omistamaa puuta tuhottiin. Al-Haq varoittaa lisääntyneestä väkivallasta vuonna 2013.

Siirtokuntalaisryhmät ovat aloittaneet julkisen kampanjan, jossa kehotetaan käyttämään väkivaltaa palestiinalaissiviilejä kohtaan. Jotkut iskuista on suunniteltu helpottamaan palestiinalaisten häätämistä omistamiltaan mailta, pois tulevien siirtokuntien tieltä. Toiset hyökkäykset toimivat kostoiskuna poliitikoille, jos Israelin hallitus millään tavalla rajoittaa siirtokuntien rakentamista.

Israelin viranomaisilla on kansainvälisen oikeuden mukaan vastuu suojella miehityshallintonsa alaisuudessa elävää palestiinalaisväestöä. Viranomaiset ja sotilaat kuitenkin suojelevat väkivaltaisia siirtokuntalaisia, sekä fyysisesti että oikeudessa mahdollisilta laillisilta seurauksilta.

"Systemaattinen lakien toimeenpanon puute siirtokuntalaisten kohdalla ja tapausten tutkimatta jättäminen ovat johtaneet rankaisemattomuuden kulttuurin muodostumiseen, myötävaikuttaen iskujen lisääntymistä ja pahenemista", raportoi Al-Haq.

Kun siirtokuntalaiset hyökkäävät, armeija ajaa palestiinalaiset pois mailtaan

Miehitetyllä Länsirannalla Israelin poliisi ja siviilioikeus ovat vastuussa lakien toimeenpanemisesta israelilaisten siirtokuntalaisten kohdalla. Poliisit kuitenkin saapuvat usein paikalle liian myöhään voidakseen puuttua siirtokuntalaisten hyökkäyksiin. Viranomaiset myös katsovat siirtokuntalaisten tekemiä hyökkäyksiä läpi sormien. Israelilaisjärjestö Yesh Dinin tutkimusraportti kertoo, että 90 prosenttia siirtokuntalaisten tekemiä hyökkäyksiä koskevista poliisitutkinnoista lopetetaan ilman syytteiden asettamista. Samalla vain murto-osa välikohtauksista raportoidaan, sillä monet palestiinalaiset eivät luota Israelin armeijaan tai poliisiin.

Israelin armeija, joka usein on paikan päällä siirtokuntalaisten hyökkäysten aikana, ei suojele palestiinalaisia ja kieltäytyy estämästä aseistautuneita siirtokuntalaisia hyökkäämästä heitä kohtaan. Hyökkäyksistä on internetissä ihmisoikeusjärjestöjen lataamaa videomateriaalia, jossa siirtokuntalaiset heittelevät kiviä, tuhoavat satoa tai ampuvat palestiinalaisia Israelin sotilaiden seistessä vieressä passiivisina sivustakatsojina.

Israelin sotilaiden ja väkivaltaisten siirtokuntalaisten aktiivisesta yhteistyöstä on useita esimerkkejä. Hyökkäysten yhteydessä siirtokuntalaiset ovat ohjeistaneet sotilaita palestiinalaisten pidätyksistä, kertoo al-Haqin raportti. Human Rights Watchin mukaan Israelin sotilaat ovat iskeneet palestiinalaisyhteisöjä vastaan, jotka ovat puolustaneet kotejaan ja vastustaneet siirtokuntalaisten väkivaltaa. Vuonna 2011 Israelin sotilaat tappoivat yhden palestiinalaisen ja haavoittivat 125:tä siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välisissä yhteenotoissa, kertoo OCHA.

Ihmisoikeusjärjestö Yesh Din on raportoinut pohjois-Länsirannalla sijaitsevaan Burinin kylään kohdistetuista hyökkäyksistä. Läheisten Yitzharin ja Brachan siirtokuntalaiset himoitsevat kylän maita, ja heidän hyökätessä palestiinalaisyhteisöön Israelin armeija karkottaa kyläläiset mailtaan:

"9. marraskuuta: Israelilaiset menevät mäkeä alas Bracha B:stä itäiseen Buriniin ja heittelevät kiviä. Israelin sotilaita on paikalla mutta eivät puutu asiaan. Kylän asukkaat heittävät kiviä takaisin israelilaisia hyökkääjiä kohti. Armeija ampuu kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja kumipäällysteisiä metalliluoteja – tietenkin palestiinalaisia kohti."

"10. marraskuuta: Sama kuin edellisenä päivänä."

"13. marraskuuta: Sama kuin marraskuun 9. ja 10. päivä."

"14. marraskuuta: Sama juttu, lisäksi muutamia lieviä vammoja ja kolme pidätystä, joista yksi oli 13-vuotias poika. Vammat ja pidätykset palestiinalaisten keskuudessa, kuinka muutenkaan?"

Marraskuun 25. päivänä siirtokuntalaiset iskivät yöllä Burinin kylään Omranin perheen kotiin polttopulloilla perheen kolmen lapsen nukkuessa. Israelin poliisille ilmoitettiin tapahtuneesta. Israelilaisen Haaretz-lehden toimittaja Amira Hass kirjoittaa tapauksesta: "On epätodennäköistä, että poliisi etsii hyökkääjiä, ja vaikka etsisivätkin, syyllisiä tuskin löydetään. Ja vaikka heidät löydettäisiin, on epätodennäköistä että näyttöä löytyisi syytteen langettamiselle. Mistä tiedämme? Tutkimalla kaikkia niitä israelilaisten hyökkäyksiä koskevia ilmoituksia, joita Burinin asukkaat ovat tehneet Israelin poliisille."

Noin kolme viikkoa siirtokuntalaisten hyökkäyksen jälkeen Israelin sotilaat murtautuivat Omranin perheen kotiin ja tuhosivat heidän omaisuuttaan.

Lokakuussa 2013 Hass kirjoitti Israelin viranomaisten ja median pitäneen salassa israelilaisten ihmisoikeusjärjestöjen laatimaa dokumenttia, joka listaa siirtokuntalaisten hyökkäyksiä ja toteaa armeijan epäonnistuneen palestiinalaismaanviljelijöiden suojelussa.

Kun luulisi ettei tilannekuvaus voisi käydä enää epäoikeudenmukaisemmaksi, eräs tapaus auttaa ymmärtämään miten itsensä oikeuttava ja kafkamainen Israelin miehitys on. Hebronin lähellä asuvat palestiinalaismaanviljelijät vaativat Israelin valtiolta vahingonkorvauksia sen jälkeen, kun siirtokuntalaiset olivat tuhonneet heidän oliivilehtonsa. Israel kieltäytyy maksamasta, väittäen palestiinalaisten olevan itse syyllisiä vastoinkäymisiinsä, koska he eivät itse kyenneet riittävästi puolustamaan omistamaansa maata hyökkääjiltä.

Erottelujärjestelmä ja syvälle juurtunut syrjintä

Vuonna 2013 YK:n laatimassa tutkimusraportissa (kappale 107) todettiin, että väkivaltaan puuttumisen osalta palestiinalaisväestöön kohdistuu vakiintunutta ja järjestelmällistä syrjintää. Israelin miehittämällä Länsirannalla vallitsee erottelujärjestelmä, joka asettaa palestiinalaiset Israelin sotaoikeuden ja sotilastuomioistuimen alaisiksi samalla kun israelilaisiin siirtokuntalaisiin sovelletaan suojelua ja etuja turvaavaa Israelin siviililainsäädäntöä.

Miltei kaikissa sotilastuomioistuimen tapauksissa (99.74%) palestiinalaisille langetetaan tuomio. Vankilatuomiot ovat myös huomattavasti pitempiä kuin israelilaisilla Israelin siviilioikeuden puitteissa. Ihmisoikeusjärjestö Addameer raportoi tapauksesta, jossa vankien eriarvoisuus käy harvinaisen selväksi:

Israelilainen siirtokuntalainen Nahum Korman, joka pahoinpiteli 11-vuotiaan palestiinalaislapsen Helmi Shushan kuoliaaksi, tuomittiin tammikuun 21. päivänä 2011 kuudeksi kuukaudeksi yhdyskuntapalveluun. "Samana päivänä 15-vuotiasta palestiinalaistyttöä Suad Ghazalia syytettiin israelilaisen siirtokuntalaisen puukottamisyrityksestä. Hän sai kuuden ja puolen vuoden vankilatuomion."