Palestiinalaisalueilla elettiin kesällä jännittyneissä tunnelmissa, kun Israel ilmoitti, että se alkaa liittää itseensä osia miehittämästään Länsirannasta heinäkuun alusta alkaen.

Kyse oli pääministeri Benjamin Netanjahun vaalilupauksesta, ja se olisi voinut johtaa siihen, että jopa 30 prosenttia Palestiinalaisalueeseen kuuluvasta Länsirannasta olisi liitetty Israeliin.

Vaara on toistaiseksi ohi. Pelastajaksi nousi Arabiemiirikunnat, sillä se ja Israel ilmoittivat eilen solmivansa diplomaattisuhteet. Osana sopimusta myös Länsirannan alueliitossuunnitelmat keskeytetään, joskaan niitä ei kokonaan hylätä.

Sopimuksen syntyä oli edistämässä myös Yhdysvallat: Netanjahun mukaan alueliitossuunnitelmien hylkäämistä pyysi nimenomaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Käännettä voi pitää yllättävänä, sillä juuri Trump esitti tämän vuoden tammikuussa julkaistussa ”rauhansuunnitelmassaan”, että Israel saisi noin 30 prosenttia Länsirannasta.

Se ei estänyt Trumpia juhlimasta eilen Israelin ja Arabiemiirikuntien sopua ja julistamasta, että ”Lähi-idän rauha ei ole edistynyt näin paljoa sen jälkeen, kun Israel ja Jordania solmivat rauhansopimuksen 25 vuotta sitten”.

Lienee toki parempi, että Israel ja Arabiemiirikunnat ovat sovussa kuin riidoissa, mutta on silti absurdia puhua rauhasta, kun yksi Lähi-idän konfliktin merkittävimmistä osapuolista, palestiinalaiset, ei ollut edes mukana neuvotteluissa.

Palestiinalaisilla näyttääkin olevan konfliktissa enää vain hävittävää.

Mikäli alueliitos olisi toteutunut, palestiinalaisten elämä olisi todennäköisesti vaikeutunut merkittävästi: lisää liikkumisen estämistä, lisää mielivaltaisia pidätyksiä ja siirtokuntalaisten väkivaltaa, lisää maiden anastamista. Palestiinalaisten haaveet kahden valtion ratkaisusta olisivat romuttuneet lopullisesti.

Vaikka alueliitos on nyt jäissä, Israelin ja Arabiemiirikuntien sopimus ei kuitenkaan tuo ratkaisua Palestiinan ja Israelin konfliktiin, päin vastoin. Palestiinalaisten on jo kommentoitu olevan sopimuksen suurin häviäjä, sillä kun muut arabimaat tekevät erillisrauhoja Israelin kanssa, palestiinalaisten on yhä vaikeampi saada tukea omille toiveilleen.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola kommentoikin Helsingin Sanomille, että sopimus on ”erittäin kylmää kyytiä” palestiinalaisten kannalta. Todellisuudessa sopimus vain vaikeuttaa konfliktin ratkaisua, sillä Israel ei joudu nyt luopumaan mistään, hän sanoi.

Palestiinalaiset häviävät jopa mediapelin. Israelin ja Yhdysvaltojen on helppo näyttäytyä rauhanlähettiläinä, kun ne vuorotellen esittävät ja peruvat uhkavaatimuksiaan. Palestiinalaisten kommentit jäävät pakostakin kitkeriksi, sillä he eivät ole saaneet omia tavoitteitaan läpi pitkiin aikoihin.

Israelin ja palestiinalaisten välillä ei tällä hetkellä käydä virallisia rauhanneuvotteluita eikä näytä siltä, että niitä olisi lähiaikoina tulossakaan. Vaarana on, että palestiinalaiset jäävät välikappaleeksi isompien poikien leikeissä eikä varsinaisen konfliktin ratkaisu kiinnosta enää ketään.

Palestiinalaisten ainoa jäljellä oleva valttikortti on kansainvälisen yhteisön tuki: esimerkiksi EU ja YK tähtäävät yhä kahden valtion ratkaisuun. Viime aikoina kansainvälinen yhteisö on kuitenkin päätynyt lähinnä toistelemaan kantojaan tekemättä mitään sen kummempaa. Esimerkiksi YK:n pääsihteeri António Guterres antoi eilen lausunnon, jonka mukaan hän toivoo Israelin ja Arabiemiirikuntien sopimuksen luovan mahdollisuuksia kahden valtion ratkaisuun tähtääville neuvotteluille.

Nyt tarvittaisiin kuitenkin tekoja eikä pelkkää toivoa.