Artikkeli on julkaistu alun perin Amnesty Internationalin blogissa.

Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen on hallinnollinen prosessi, jonka lopputuloksena saa uuden, omaa sukupuolta vastaavan henkilötunnuksen.

Lääketieteen kanssa sukupuolen vahvistamisella ei ole tekemistä. Tällä hetkellä sukupuolen vahvistaminen ei kuitenkaan onnistu, ellei käy läpi pitkällisiä lääketieteellisiä tutkimuksia, elä oman sukupuolensa mukaisessa roolissa, todista olevansa lisääntymiskyvytön – ja ole täysi-ikäinen.

Transnuoret joutuvat poikkeuksellisen usein syrjinnän, uhkailun ja väkivallan kohteeksi

Alaikäisen sukupuolta ei toistaiseksi voi lainkaan vahvistaa Suomessa. Tämä altistaa translapset ja -nuoret syrjinnälle.

Lähes joka neljäs (23 prosenttia) Kouluterveyskyselyyn 2019 vastanneista transnuorista kertoi kokeneensa koulukiusaamista tai väkivaltaa viimeisen viikon aikana. Kaikista nuorista näin vastasi kuusi prosenttia. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? -tutkimuksessa (pdf) yli 80 prosenttia transnuorista kertoi tulleensa syrjityksi koulussa. Tämä aiheutti itsetuhoisia ajatuksia, masennusta ja ahdistusta. Kolmasosa transnuorista oli jättänyt koulun kesken.

“Lapsi haluaisi omien sanojensa mukaan ’olla vaan ihan tavallinen koulutyttö’ ilman, että tulee kutsutuksi väärällä nimellä tai saa pitkiä katseita.”

Translapset ja -nuoret voivat paremmin, jos he saavat elää omana itsenään, kannustavassa ja hyväksyvässä ympäristössä. Silloin he voivat itse asiassa yhtä hyvin kuin muut ikäisensä.

Perheen ja koulun suhtautumisella on valtava merkitys translasten ja -nuorten hyvinvoinnille. Niin on myös yhteiskunnalta saadulla tuella.

Se, ettei henkilötunnusta saa muuttaa oman sukupuolen mukaiseksi, aiheuttaa alaikäisille hankaluuksia ja häpeää monissa aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Esimerkiksi bussiin noustessa kuljettaja voi väittää, että lapsi yrittää matkustaa jonkun eri sukupuolta olevan kausikortilla. Entä, jos sama tapahtuu passintarkastuksessa ulkomailla? Moni alaikäinen joutuu tällaisiin tilanteisiin jopa vuosikausien ajan. Näin ei tarvitsisi olla.

Lapsellakin on oikeus omaan sukupuoleensa

Nyt translakia ollaan uudistamassa. Jatkossa sukupuolen voisi vahvistaa ilman pitkällisiä lääketieteellisiä prosesseja. Samalla olisi perusteltua luopua 18 vuoden ikärajasta sukupuolen vahvistamiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on ehdottanut sukupuolen vahvistamisen ikärajaksi 15 vuotta.

Ikäraja voisi olla alempikin. Norjassa ja Islannissa on mahdollista vahvistaa kaikenikäisten lasten sukupuoli, kun siihen on huoltajan suostumus.

Norjan vuonna 2016 voimaan tulleen lain mukaan 16 vuotta täyttäneet voivat hakea sukupuolen vahvistamista itse. 6–15-vuotiaiden on tehtävä hakemus yhdessä huoltajiensa kanssa ja alle 6-vuotiaiden kohdalla huoltaja tekee hakemuksen lapsen puolesta. Vain alle 6-vuotiailta edellytetään lääkärin lausuntoa sukupuolen vahvistamiseksi.

Islannissa myös alle 18-vuotiaat ovat vuodesta 2019 alkaen saaneet hakea sukupuolensa vahvistamista, mutta hakemuksen hyväksymiseksi tarvitaan huoltajan suostumus. Toisaalta, jos huoltaja ei anna suostumusta, alaikäisellä on oikeus hakea lastenlääkäristä, lastenpsykologista ja lasten oikeuksiin erikoistuneesta juristista koostuvan komitean päätös asiasta.

Tanskassakin tasa-arvoministeri on äskettäin esittänyt sukupuolen vahvistamisen sallimista alaikäisille. Sukupuolen vahvistamiselle ei ehdoteta Tanskassakaan alaikärajaa, mutta alle 15-vuotiailta tarvittaisiin huoltajan suostumus.

Millainen olisi lapsen oikeuksia kunnioittava translaki?

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan alaikäisen sukupuolen vahvistamisen on perustuttava lapsen edun periaatteelle. Sen mukaan lapsen tai nuoren kehitystaso ja yksilöllinen tilanne pitää huomioida aina, kun tehdään päätöksiä siitä, millaista tukea hän tarvitsee. Lapselle on annettava tilaa kehittyä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös lapsen käsitys omasta sukupuolesta saa muuttua.

Sukupuoli on erottamaton osa lapsen arkea ja identiteettiä. Oman sukupuolen mukainen henkilötunnus olisi monelle alaikäiselle suuri helpotus. Se auttaisi lasta elämään oman minäkuvansa mukaista elämää ja antaisi aikaa varmistua siitä, mitä hän itse haluaa.

Henkilötunnuksensa voi aina muuttaa takaisin. Sukupuolen vahvistaminen ei vaikuta lapsen elämään kuin sen aikaa, kun lapsi sitä haluaa.

Siksi oikeus vahvistaa sukupuolensa olisi monessa tapauksessa lapsen edun mukaista.

Kirjoittaja on sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija, joka seuraa aktiivisesti sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevaa keskustelua sekä tutkimusta. Aiko työskenteli Amnestyn Suomen osastossa harjoittelijana vuonna 2020.

Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.

Taustamateriaali ja sitaatti Anu-Maija Kärjän Tällainen minä olen – opas lapsen sukupuolen moninaisuuteen -teoksesta.