Artikkeli on julkaistu alun perin Työmaana maailma -lehden numerossa 2/2015.

Mallidieetti on edullinen. Se poikkeaa hieman perinteisistä ravintosuosituksista, mutta niinhän hittiruokavaliot tekevät. Päivän ruokalistaan kuuluu 450 grammaa maissia, desilitra papuja, peruna, banaani, 6 sokeripalaa, 2 ruokalusikkaa öljyä ja vähän lehtivihreää. Maitoa saa lasillisen päivässä, jos on raskaana tai lapsi. Kalaa syödään kaksi kertaa viikossa tai vaihtoehtoisesti 12 grammaa päivässä, eli yhden pienikokoisen muikun verran.

Miltä kuulostaa, jääkö nälkä vai tuleeko maha liian täyteen? Onko liikaa hiilareita? Huomioi, että oletuksena on korkea fyysinen aktiivisuus eli pitkiä kävelymatkoja, raskaiden kuormien kantoa ja tuntien kotityötä. Niukasti proteiinia? Sille ei voi mitään, sillä liha maksaa.

Kyseessä ei siis ole uusi länsimainen ruokavillitys vaan ISEAL-järjestön laskelma päivittäisestä energiatarpeesta Malawin teetilojen työntekijöille. Malliruokavalio sisältää 2 364 kilokaloria eli juuri sen verran kuin Maailmanpankki arvioi riittäväksi. Jos siis työntekijällä ja hänen perheellään on tähän varaa, he elävät köyhyysrajan yläpuolella – ainakin energiansaannin puolesta.

"Tuntuu raadolliselta, että lukuisat asiantuntijat pähkäilevät, kuuluuko hammastahna ihmisarvoiseen elämään."

Ruoka ei tietenkään ole ainoa elintason mittari. Palkan tulee riittää myös veteen, valaistukseen, polttopuihin ja kaasuun. Tupakkaa ja yksityisautoilua ei katsota oleelliseksi, mutta koulutus ja sairaudenhoito kyllä. Hyväkuntoinen kuoppakäymälä on myös tarpeen.

Malawin malliruokavalio ja asumiskriteerit nostettiin esimerkiksi raportissa, jonka Finnwatch tuotti SASKille elämiseen riittävän palkan laskentatavoista. Kehittyvissä maissa toimivat yritykset vetoavat usein siihen, ettei saatavilla ole kunnollista mallia riittävän palkan määritykseen. Se on kuitenkin huono selitys työntekijälle, jonka papukulho on tyhjä.

Laskentamallien kahlaaminen nostaa pintaan ristiriitaisia ajatuksia. Tuntuu raadolliselta, että lukuisat asiantuntijat pähkäilevät, kuuluuko hammastahna ihmisarvoiseen elämään. Tästäkö se muka on kiinni?

Toisaalta mallit korjaavat yksinkertaistettuja käsityksiä siitä, miten kehittyvien maiden palkat nousevat. Ratkaisut nähdään usein vain sopimuksina ja päätöksinä, jotka ropisevat työntekijöiden ruokapöytiin tai toimintana, joka kurottaa ruohonjuuritasolta kohti taivasta kuin vahva puu.

Oikeasti todellisuus on monimutkaisempi. Vaaditaan sekä tarkkaa asiantuntijatyötä että sinnikästä taistelua, jotta vatsat ovat täynnä ja pään päällä vuotamaton katto.

Kirjoittaja on SASKin kehitysviestinnän koordinaattori.