Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Suomen Rauhanpuolustajien Rauhan Puolesta -lehden numerossa 6/2014.

Ydinaseriisunta voi tällä hetkellä huonosti. Ydinasevaltiot, niin ne viisi virallista (Kiina, Venäjä, USA, Ranska ja Britannia) kuin neljä "epävirallista" eli Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea eivät suinkaan ole vähentämässä aseistustaan. Aseita on tarkoitus modernisoida. Jotkut maat, kuten Kiina ja Pakistan, vieläpä valmistavat lisää aseita. Venäjä ja USA ovat ilmeisesti myös kehittämässä uusia ydinaseita. Esimerkiksi USA panostaa ydinaseisiin seuraavien 30 vuoden aikana 1000 miljardia.

Ydinaseiden inhimilliset seuraukset ovat olleet ydinaseita vastustavien valtioiden ja kansanliikkeiden vastaus tähän varusteluun. Norja, Meksiko ja nyt viime viikolla Itävalta ovat kukin vuorollaan järjestäneet inhimillisiä seuraksia koskevan kokouksen. Nostamalla inhimilliset seuraukset keskusteluun luodaan ydinaseriisunnalle uusi viitekehys, joka koskettaa meitä kaikkia. Mitä tapahtuu, jos sattuu onnettomuus tai tahallinen laukaisu? Onko mailla valmiuksia hoitaa sairaat ja vastata ympäristövaikutuksista? Vastaus on, että mikään maa ei tähän pysty. Lääkärit ja sairaanhoitajat ovat työnsä puolesta ensimmäisten kuolleiden joukossa. Säteilyvaurioiden hoitoon tarvittavia sänkyjä on koko Pohjois-Saksassa viisi.

"Inhimilliset seuraukset" ovat siirtäneet keskustelun pois aseiden määrästä ja niiden sotilaallisesta merkityksestä. Se on antanut äänen niille, jotka ovat henkilökohtaisesti kokeneet ydinaseiden katastrofaaliset seuraukset: Hiroshiman ja Nagasakin iskuissa eloonjääneille sekä niille, jotka ovat kärsineet ydinkokokeiden seurauksista Semipalatinskissa, Polynesian saaristossa, Utahissa tai Australiassa. Siinä missä heidät tavallisesti on unohdettu, Itävallan kokouksessa Hiroshiman kokenut nainen piti puheen heti YK:n pääsihteerin puheenvuoron jälkeen ja ennen paavin puheenvuoroa.

"Kun ydinaseiden määrä ja niihin liittyvä taitotieto lisääntyy, kasvaa myös sekä tahallisten että vahinkoiskujen riski."

Myös onnettomuudet ovat nouseet uudella tavalla keskiöön. Niitä sattuu ja on sattunut. USA:ssa on ilmestynyt kirja, jossa käsitellään tapahtuneita läheltä piti -tilanteita. Niitä ei ole vain muutama kymmenen, kuten viralliset tilastot vakuuttavat, vaan satoja, ehkä jopa tuhat. Vaarallisimmassa tapauksessa ydinasepommikone repeytyi Pohjois-Carolinan yllä ja putosi maahan. Oli suoranainen ihme, että pommit eivät lauenneet. Viallinen venttiili pelasti asukkaat sillä hetkellä ydiniskulta. Kun ydinaseiden määrä ja niihin liittyvä taitotieto lisääntyy, kasvaa myös sekä tahallisten että vahinkoiskujen riski.

Itävallan kokouksessa Itävalta sitoutui ydinasekieltoon sekä viemään ajatusta ydinaseiden täydellisestä kiellosta eteenpäin. Ennen virallista kokousta ydinaseiden vastainen kampanja ICAN valmisteli samaa ajatusta. Ydinaseita vastustavien maiden tulisi neuvotella sopimus, joka kieltää ydinaseet. Vaikka siihen liittyisivätkin ainoastaan ydinaseettomat maat, vaikuttaisi se painostuksena myös ydinasemaihin ja ennen kaikkea kansalaisten mielipiteisiin.

Juuri tästä syystä ydinasevaltiot ovat vastustaneet keskustelua inhimillisistä seurauksista. Viisi virallista eivät ole halunneet osallistua kokouksiin ja ovat myös todenneet, että eivät huomioi kokousten tuloksia. Inhilliset seuraukset ovat tiedossa ja juuri siksi pelote toimii, on heidän logiikkansa. Nyt kuitenkin ydinaseviisikon yhteinen kielteinen kanta repesi. Yhdysvallat ja Britannia osallistuivat Wienin kokoukseen, ja USA käytti vieläpä aseistariisuntaa tukevan puheenvuoron. Epävirallisista ydinasemaista Intia ja Pakistan ovat osallistuneet kokouksiin tarkkailijoina. Ranska vastustaa voimaakkaasti, eikä edes vastannut Itävallan kutsuun.

Vastakkaiasettelu lisääntyy ja paineet kasvavat. Seuraava tärkeä askel on ydinsulkusopimuksen tarkistuskokous keväällä 2015. Sopimus perustuu siihen, että allekirjoittajamaat eivät hanki ydinaseita ja että viisikko riisuu vähitellen aseensa tavoitteena ydinaseeton maailma. Koska ydinaseriisunta ei etene, on odotettavissa että ydinasemaat joutuvat voimakkaan kritiikin kohteeksi kokouksessa. Nyt onkin aika ottaa kantaa siihen, onko ydinsulkusopimus tarpeeksi tehokas instrumentti ohjaamaan ydinaseriisuntaa. Ydinasekielto (ban) voisi parhaassa tapauksessa johtaa kansaiväliseen sopimukseen ydinaseiden kieltämisestä (treaty) vastaten siten biologisten ja kemiallisten aseiden kansainvälisiä sopimuksia.

Kirjoittaja on Rauhanliiton puheenjohtaja.