Kun 16-vuotias Itohan Okundaye saapui Italiaan vuonna 2006, hän oli innoissaan.

”Olin että vau, tämä on Eurooppa! Oli kaunista, kirkkaita katuvaloja ja ostosmahdollisuuksia”, hän muistelee.

Nigerialaisesta Benin Cityn kaupungista kotoisin oleva tyttö oli saapunut Eurooppaan monen välietapin, muun muassa Ghanan ja Norsunluurannikon, kautta. Nyt edessä piti olla parempi elämä ja tienestit.

Nigeriassa Okundaye oli käynyt koulua, siivonnut iltaisin ja öisin toria ja hoitanut aamuisin askareita naapurustossa. Kun hänen piti siirtyä opiskelemaan lukiotasolle, opiskelu alkoi käydä liian kalliiksi. Perheessä, jossa isällä oli kuusi vaimoa, raha oli muutenkin tiukassa.

Pelastuksen toi sukulainen, joka kertoi, että Italiassa olisi töitä tarjolla. Näin hän voisi auttaa perhettään. Okundayen tulevaisuudennäkymät eivät olleet Nigeriassa kovin valoisat, joten hän päätti ottaa tarjouksen vastaan.

”Olin onnellinen ja innoissani. Meillä on Nigeriassa sellainen mielikuva, että Euroopassa kaikki on hyvin ja siellä elämä on parempaa. Tällaista kuvittelee, koska ei ole aiemmin käynyt siellä”, Okundaye kertoi tiistaina Helsingissä järjestetyssä ihmiskaupan vastaista työtä tekevän FinnWID-järjestön seminaarissa.

Italiassa unelmat kuitenkin romahtivat nopeasti. Hänelle kerrottiin, että tarjolla oleva työ olisi prostituutiota ja että hänen olisi maksettava 40 000 euron velka.

”Siihen tottuu”

Okundayen tarina ei ole yksittäistapaus. Viime vuosina ihmiskauppa-asiantuntijat ovat havainneet, että Suomeen saapuu yhä enemmän nigerialaisnaisia, jotka ovat joutuneet seksikaupan uhreiksi. Joidenkin arvioiden mukaan Euroopassa voi olla yhteensä jopa 100 000 nigerialaista ihmiskaupan uhria.

Monen tarina on samantyyppinen kuin Okundayen: tuttava tai sukulainen värvää uhrin, ja kohteena on Kreikka, Italia tai Espanja. Uhri lähtee ihmiskauppiaan matkaan köyhyyden, sosiaalisten verkostojen ja vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Kun totuus selviää, paine tienata rahaa ja pelko perheenjäsenten kohtalosta saa jatkamaan.

”Osalla on hyvin rankkoja kokemuksia jo synnyinmaassa: pakkoavioliittoja, sukuelinten silpomista. Usein heillä ei ole ollut oikeutta omaan kehoonsa. Ajatusta siitä, että minulla on oikeus päättää elämästäni, ei ole koskaan ollutkaan”, kuvaili seminaarissa puhunut Pro-tukipiste ry:n ihmiskaupan erityisasiantuntija Essi Thesslund.

Itohan Okundayen piina kesti viisi vuotta. Hän joutui tekemisiin kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Osa pahoinpiteli häntä. Joka viikko parittajalle, ”madamelle”, oli tienattava tietty summa rahaa.

”Jossain vaiheessa siihen vain tottuu. Ihminen muuttuu täysin. Kukaan ei ansaitse sellaista elämää. En toivo samaa pahimmalle vihollisellenikaan”, Okundaye kertoi.

Okundaye sai velkansa lopulta maksettua, keräsi säästöjä ja matkusti Suomeen helmikuussa 2014, jossa hän synnytti pojan.

Melkein neljän vuoden jälkeen tulevaisuus on epävarma. Hänelle ei ole myönnetty turvapaikkaa Suomesta, sillä hänellä on ollut oleskelulupa Italiassa, mikä mahdollistaa käännytyksen sinne. Nyt hän odottaa päätöstä oleskelulupahakemukseen, jonka perusteena on ihmiskaupan uhrin asema.

Lain mukaan oleskeluluvan saaminen edellyttäisi sitä, että rikostutkinta on kesken tai että Okundaye olisi ”erityisen haavoittuvassa” asemassa.

Pelkkä valistus ei riitä

Ihmiskaupan uhrien tilanne on herättänyt Suomessa paljon keskustelua etenkin sen jälkeen, kun Long Play -lehti selvitti vuonna 2016, että Italiaan Suomesta käännytettyjä nigerialaisnaisia on joutunut palaamaan seksityöhön. Samoihin aikoihin myös yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi raportin, jonka mukaan Maahanmuuttovirasto ei huomioi ihmisten kokemaa hyväksikäyttöä riittävästi eivätkä päätökset ole johdonmukaisia.

Italiassa uhrien on vaikea saada apua, sillä maa kamppailee suuren turvapaikanhakijamäärän kanssa, kertoi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Venla Roth seminaarissa.

Maahanmuuttovirasto on sittemmin linjannut, että ihmiskaupan uhrien käännyttämistä Italiaan harkitaan jatkossa tarkemmin, mutta vielä ei tiedetä, onko linjaus toteutunut.

Epävarma tilanne asettaa Itohan Okundayen kaltaiset uhrit hankalaan asemaan eikä kannusta kertomaan kokemuksista. Tilanne on stressaava, hän myöntää.

Siksi hän on viime vuodet tehnyt työtä sen puolesta, että kukaan muu ei joutuisi uhriksi. Nyt hän toimii kampanjakasvona suomalaisen FinnWID – Naiset kehitystyössä -järjestön Toisenlaisia tarinoita -kampanjassa.

Eilen avatun kampanjan tarkoituksena on sekä tiedottaa ihmiskaupasta että kerätä rahaa kehitysyhteistyöhankkeeseen, jonka turvin nigerialaisnaisille voitaisiin luoda vaihtoehtoja ihmiskaupan uhriksi joutumiselle. Käytännössä se voisi tarkoittaa vaikkapa opiskelustipendejä.

Okundaye pitää sitä elintärkeänä, sillä hänen mukaansa pelkkä tieto ihmiskaupan vaaroista ei estä tyttöjä ja naisia lähtemästä.

”Monet järjestöt lisäävät tietoisuutta ihmiskaupasta ja sanovat, että älkää matkustako Eurooppaan, siellä joutuu prostituoiduksi. Mutta se ei riitä. Ihmiset kysyvät, että heille sitten tarjotaan vaihtoehdoksi. Heille pitää antaa mahdollisuus valita”, hän toteaa.