”Haluamme muuttaa maailman käsityksen meistä. Emme ole terroristeja, emme rakasta sotaa, vaan pystymme rauhaan”, sanoo 33-vuotias Tahani Shahateet.

Shahateet elää Israelin miehittämällä Palestiinalaisalueella Hebronin kaupungissa, joka kuuluu alueen suurimpiin ongelmakimppuihin.

Siellä on tapahtunut osa viime vuosien sadoista puukkoiskuista, joissa usein nuoret, yksin toimivat palestiinalaiset ovat yrittäneet hyökätä Israelin armeijaa tai laittomissa siirtokunnissa eläviä juutalaisia vastaan ja menettäneet seurauksena henkensä. Osan on sanottu myös yrittäneen itsemurhaa ja osan joutuneen lavastuksen kohteeksi.

Shahateetin tavoin moni nuori valitsee kuitenkin väkivallattomat keinot. Hän on osallistunut kolmen vuoden ajan palestiinalaisen demokratia- ja rauhanjärjestön PCPD:n (Palestinian Center for Peace and Democracy) toimintaan.

Ramallah'ssa toimistoa pitävä järjestö kouluttaa muun muassa naisia ja nuoria esimerkiksi ihmisoikeuksista, väkivallattomasta vastarinnasta, kansainvälisestä oikeudesta ja siitä, miten käyttää sosiaalista mediaa rakentavalla tavalla. Se on muuttanut monen nuoren ajatusmaailman.

”Ennen PCPD:tä ajattelimme, että rauha on heikkoja varten ja vahvojen pitää sotia. Rauha tarkoitti israelilaisten ehtojen mukaan elämistä. Nyt meillä on selvä visio rauhasta”, toiminnassa seitsemän vuotta mukana ollut Wael Amro, 30, toteaa.

Ulkoa opettelusta oma-aloitteisuuteen

Israelin miehityksen alkamisesta Palestiinalaisalueilla tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Rauhanneuvottelut ovat olleet jäissä viimeiset kolme vuotta, ja miehitys näkyy päivittäisessä elämässä esimerkiksi liikkumisrajoituksina, kulkulupien eväämisenä, pidätyksinä ja väkivaltana.

PCPD:n toimiston parvekkeeltakin voi nähdä Israelin rakentaman, osin palestiinalaisten puolella kulkevan aidan, joka kulkee paikoin verkkoaitana ja paikoin betonimuurina ja vaikeuttaa ihmisten pääsyä töihin ja viljelijöiden pääsyä mailleen.

Siksi Amron kuvaama ajatusmalli rauhasta heikkoutena on Palestiinassa yleinen. Tilanne turhauttaa etenkin nuoria, jotka kärsivät myös alueen talousongelmista.

”Nuorten suurimpia haasteita ovat työttömyys, siitä seuraava köyhyys ja sulkeminen pois päätöksenteosta”, tiivistää PCPD:n johtaja Naseef Mu'allem.

PCPD:n visioissa on itsenäinen Palestiinan valtio, joka kunnioittaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja on solminut YK:n päätöslauselmiin perustuvan rauhan Israelin kanssa.

Siihen tarvitaan vireää kansalaisyhteiskuntaa ja etenkin nuoria. Mu'allemin mielestä Palestiinan nykyinen koulutusjärjestelmä kuitenkin kannustaa nuoria enemmän ulkoa opetteluun kuin aloitteelliseen toimintaan. Siksi PCPD:n toiminnassa painotetaan nuorten omia ideoita: koulutusten jälkeen nuorten odotetaan ryhtyvän toimimaan itse.

Nuoret ovat muun muassa jalkautuneet kaduille puhumaan kansainvälisistä sopimuksista, tehneet dokumenttifilmejä elämästään, järjestäneet poliittisia kiertueita, tavanneet päättäjiä ja kannustaneet naisia asettumaan ehdolle paikallisvaaleissa, jotka pidettiin toukokuun puolivälissä.

Ramallah'aan PCPD:n toimistolle kokoontuneiden nuorten puheissa ei näykään jälkeäkään turhautumisesta.

”Olemme tehneet Länsirannalla muun muassa kiertueita rauhasta ja turvallisuudesta. Olen puhunut kaduilla ihmisoikeuksista ja naisten tarpeista. Olemme vieneet toiminnan kaduille, ja se on hyvin tehokasta: saamme ihmiset kuuntelemaan meitä. Olen voimaantunut ja toteutan nyt oppimaani käytännössä”, kertoo Sumud Mtaer, 25.

Nuorten mielestä palestiinalaisnuorten suurin haaste on, ettei heitä aina oteta vakavasti.

”Patriarkaalisessa yhteiskunnassa ajatellaan, että vain isä tai vanhempi ihminen saa puhua, eivät nuoret. Nuorelta tytöltä kysytään herkästi, mitä muka tiedän konfliktista. Olemme saaneet kuitenkin tietoa, jonka avulla voimme kohdata nämä esteet”, Mtaer toteaa.

Tavoite lähempänä

Naseef Mu'allemin mukaan nuorten ja naisten voimaantuminen näkyy yhteiskunnassa myös yleisesti – 25 vuotta sitten nuoret tai naiset eivät uskaltaneet puhua julkisesti oikeuksistaan. Hänen mielestään PCPD onkin nyt lähempänä tavoitteitaan kuin perustamishetkellään.

Vaikka palestiinalaisvaltio antaa odottaa itseään, jotakin on nytkähtänyt eteenpäin senkin suhteen.

”Kun aloitimme, maailma ei vielä tunnustanut Palestiinaa. Aiemmin emme saaneet käyttää edes omaa lippua. Nyt se näkyi taustalla, kun Trump tapasi [presidentti] Mahmud Abbasin Valkoisessa talossa", hän huomauttaa.

Kirjoittaja on maailma.netin päätoimittaja, joka vieraili Palestiinalaisalueella ulkoministeriön toimittajien matka-apurahalla toukokuussa 2017.