Alkuperäiskansat ovat ratkaisevassa asemassa Yhdysvaltain tulevissa vaaleissa – Keskeisin kysymys ovat maaoikeudet
Alkuperäiskansoilla tulee olemaan merkittävä rooli tulevissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa erityisesti vaa’ankieliosavaltioissa, kuten Arizonassa ja Wisconsinissa. Demokraatit ovat perinteisesti ajaneet heidän asiaansa aktiivisemmin, mutta yhtenäinen joukko he eivät ole, sanoo akatemiatutkija Reetta Humalajoki.
- Kuva: ep_jhu / Flickr.com / CC BY-NC 2.0 DEED.
Yhdysvaltain viime presidentinvaaleissa vuonna 2020 Arizonan osavaltion vaalitulos oli kiinni vain reilusta 10 000 äänestä. Osavaltion alueella asuu lähes 300 000 alkuperäiskansojen edustajaa, ja joidenkin tulkintojen mukaan juuri heidän äänensä käänsivät tilanteen Joe Bidenin eduksi, vaikka kaikki eivät tätä äänestäneetkään.
”Demokraattien edustajat ovat perinteisesti olleet suositumpia alkuperäiskansoihin kuuluvien äänestäjien keskuudessa, sillä heidän panoksensa esimerkiksi reservaattimaiden suojelemiseksi on ollut merkittävämpi”, kertoo akatemiatutkija Reetta Humalajoki.
Hän johtaa kahta alkuperäiskansoihin liittyvää tutkimusprojektia Turun yliopistossa.
Myös tulevissa vaaleissa alkuperäiskansojen äänillä voi olla suuri merkitys. Tästä huolimatta he eivät juurikaan ole näkyneet Yhdysvaltain kansallisissa medioissa vaalien alla.
Sosiaalisessa mediassa alkuperäiskansojen aktivistiryhmät ovat kuitenkin poliittisesti aktiivisia. Sitä kautta he ovat esimerkiksi tuoneet esiin yhteisöistä kadonneita ja murhattuja naisia, tyttöjä sekä muunsukupuolisia tunnisteella #MMIWG2S (”Missing and murdered indigenous women, girls and two-spirit”).
Liike on kansainvälinen, ja se toimii aktiivisesti esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa. Liittovaltion poliisi on ollut huomattavan passiivinen näiden rikosten suhteen – murhia ei ole tutkittu tai kadonneita etsitty riittävin keinoin.
Minnesotan yliopiston tutkimuksen mukaan alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten todennäköisyys joutua seksuaalisen tai muun väkivallan uhreiksi Yhdysvalloissa on yli kaksinkertainen verrattuna muihin väestöryhmiin. Noin 70 prosentissa tapauksista tekijänä on muu kuin alkuperäiskansojen edustaja.
Maaoikeudet ja asuntolakoulut asialistalla
Poliittisista kysymyksistä keskeisin on maaoikeudet. Alkuperäiskansojen maat ovat jatkuvasti kutistuneet viimeisten vuosisatojen aikana.
”Esimerkkejä löytyy ihan lähihistoriastakin. Donald Trumpin hallinto pyrki perumaan mashpee wampanoag -kansan reservaattistatuksen ”, Humalajoki kertoo.
Alkuperäiskansat ovat hakeneet menettämiensä maiden palauttamista. Sosiaalisessa mediassa hanke on kulkenut tunnisteella #landback, eli ”maat takaisin”.
Myös alkuperäiskansoille tarkoitettujen asuntolakoulujen historian ja väärinkäytösten selvittämiseen liittyvä liike on kasvanut viime vuosina, mutta työ on vielä alkutekijöissään.
Bidenin presidenttikauden aikana nimitettiin maan ensimmäinen alkuperäiskansoihin kuuluva ministeri, kun pueblo-intiaaneihin kuuluva Deb Haaland aloitti sisäministerinä. Juuri Haaland julkaisi hiljattain sisäministeriön toteuttaman selvityksen alkuperäiskansojen asuntolakoulukokemuksista.
”Yleisesti ottaen Bidenin hallinnon aikana on tapahtunut jonkin verran edistystä”, Humalajoki arvioi.
Esimerkiksi Haalandin valinta sisäministeriksi on saanut aikaan sen, että Bidenin hallinnolla on ollut hyvä maine alkuperäiskansojen keskuudessa.
”On hyvä kuitenkin muistaa, että alkuperäiskansat eivät ole yhtenäinen joukko, vaan heihin kuuluu yli 570 kansaa ja yhteisöä, joten huolet ovat myös erilaisia eri alueilla.”
Lähihistoriassa demokraatit ovat käytännössä tehneet enemmän alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumiseksi, mutta tilanne on seilannut edestakaisin.
Hyvänä esimerkkinä on alkuperäiskansoille tärkeä Bears Ears -alue Utahin osavaltiossa. Barack Obama pyrki suojelemaan alueen tekemällä tästä kansallismonumentin. Trumpin hallinto pienensi merkittävästi tätä aluetta, mikä olisi mahdollistanut uraanin louhinnan alueella ja evännyt alkuperäiskansojen pääsyn paikalle. Biden on jälleen palauttanut alueen kansallismonumentiksi.
Äänestäjien rekisteröinti tuottanut ongelmia
Viime vaalien aikaan lähes kolmasosa alkuperäiskansojen edustajista ei ollut rekisteröitynyt äänestäjiksi. Nyt Amerikan intiaanien kansalliskongressin (National Congress of American Indians) laajassa Native Vote – Every Native Vote Counts -kampanjassa kannustetaan ihmisiä rekisteröitymään.
Joissain osavaltioissa on kuitenkin pyritty tarkoituksellisesti hankaloittamaan alkuperäiskansojen äänestämistä. Esimerkiksi Arizonan osavaltiossa vuonna 2022 vahvistetun lain mukaan äänestäjillä on oltava todisteita fyysisestä asuinpaikastaan. Kaikilla reservaattien alueilla asuvilla alkuperäiskansojen taloilla ei ole virallista osoitetta, jolloin he eivät pysty rekisteröitymään.
”Vaalien ajankohta marraskuussa voi myös hankaloittaa usean kymmenen tai sadan kilometrin päässä äänestyspaikoista asuvien äänestämistä, jos maassa on lunta ja kulkeminen hankalaa”, Humalajoki muistuttaa.
Vaikka ennakkoon tapahtuva postiäänestys on käytössä ympäri maata, joissakin osavaltioissa vaaditaan todiste esteellisyydestä, jotta voi äänestää ennakkoon.
Harrisin ja Walzin valinta herättää toivoa
Tulevissa vaaleissa asetelma on pitkälti sama kuin aiemmissa. Trump ei mainitse vaaliohjelmassaan alkuperäiskansoja. Kamala Harris ja hänen varapresidenttiehdokkaansa Tim Walz ovat sen sijaan huomioineet alkuperäiskansat.
”Harris on sanonut, että hänen hallintonsa tukisi alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta ja Walzilla on lisäksi hyvä maine alkuperäiskansojen keskuudessa. Walz on edistänyt alkuperäiskansojen oikeuksia Minnesotassa, missä hän toimii kuvernöörinä”, Humalajoki kertoo.
Jos Harris ja Walz tulevat valituiksi, ensimmäinen alkuperäiskansaan kuuluva henkilö, varakuvernööri ja Minnesotan Chippewa-heimoon kuuluva Peggy Flanagan, nousisi osavaltion kuvernööriksi Minnesotassa.
”On spekuloitu, että Trumpin hallinto luultavasti jatkaisi samaa linjaa ja esimerkiksi pyrkisi jälleen poistamaan reservaattimaiden suojelun. Harrisin mahdollinen valinta sen sijaan on luonut toivoa, erityisesti Walzin ja Flanaganin kautta. Harris on myös itse vähemmistöön kuuluva nainen, minkä osa alkuperäiskansaäänestäjistä voi kokea hyvänä asiana – hänellä saattaisi olla enemmän sympatioita myös alkuperäiskansoja kohtaan”, Humalajoki sanoo.
Kesäkuun toinen päivä tuli 100 vuotta täyteen hetkestä, jolloin alkuperäiskansat saivat äänestysoikeuden, vuonna 1924. Samalla on tuotu esiin myös epäkohtia, joita alkuperäiskansojen poliittiseen osallistumiseen yhä liittyy.
”Vieläkään, 100 vuotta äänioikeuden saamisen jälkeen ei ole pystytty takaamaan alkuperäiskansojen oikeutta äänestää. Mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut. Haalandin ja Flanaganin esimerkki osoittaa, että tulevaisuudessa alkuperäiskansoilla – ja erityisesti naisilla – voisi olla enemmän vaikutusvaltaa Yhdysvaltain politiikassa”, Humalajoki toteaa.
Kommentit
Artikkeli tuo esiin joitakin tärkeitä huomioita alkuperäiskansojen roolista tulevissa Yhdysvaltain vaaleissa, mutta yksinkertaistaa liikaa heidän poliittista suuntautumistaan ja osallistumistaan. Ainoastaan joissakin osavaltioissa kuten Uudessa Meksikossa, alkuperäiskansojen edustajilla saattaa olla ratkaiseva merkitys marraskuun presidentin vaaleissa. Vaikka monet alkuperäiskansojen äänestäjät Yhdysvalloissa kannattavatkin demokraattista puoluetta, on harhaanjohtavaa väittää, että kaikki tai edes suuri osa alkuperäiskansojen ihmisistä kannattavat puoluetta – tai jopa välittävät äänestää presidentinvaaleissa. Tällaiset väitteet eivät huomioi alkuperäiskansojen monimuotoisuutta. Oklahoman kaltaisissa osavaltioissa monet alkuperäiskansat ovat hyvin konservatiivisia ja "punaisia" eli republikaaneja. Maan keskilännessä on alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä, joilla on syvät evankeliset tai mormonijuuret ja jotka ovat vahvasti linjassa konservatiivisen politiikan kanssa. Toisin sanoen alkuperäiskansojen poliittinen käyttäytyminen vaihtelee suuresti riippuen maantieteestä, historiasta ja muista tekijöistä.
On tärkeää myös osata erottaa erilaisten ohjelmien rahoitus oikeuksien ja itsemääräämisen edistämisest. Vaikka demokraatit rahoittavat erilaisia alkuperäiskansojen yhteisöjen ohjelmia ja aloitteita, se ei ole sama asia kuin alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen. Deb Haalandin ja Peggy Flanaganin kaltaisten johtajien nimittäminen on symbolisesti tärkeää, mutta on epäselvää, johtavatko nämä nimitykset merkityksellisiin politiikan muutoksiin. Haalandista pidetään alkuperäiskansojen keskuudessa, mutta hänen todellisista saavutuksistaan ei ole selkeää arviota, mikä herättää kysymyksiä siitä, tulkitsemmeko symbolisia eleitä väärin todellisena edistysaskelina. On huolestuttavaa, että jotkin alkuperäiskansojen yhteisöt näyttävät olevan tyytyväisiä korkean profiilin nimityksiin ilman, että johtajat ovat kriittisesti sitoutuneet poliittisiin tuloksiin.
Artikkeli olisi voinut pohtia myös tarkemmin, kuinka aikaisemmat demokraattiset kuten Obaman ja Bidenin hallitukset ovat toimineet ristiriitaisesti alkuperäiskansojen oikeuksien edistämisen suhteen. Vaikka demokraatit investoivat enemmän kuin republikaanit erilaisiin ohjelmiin, se ei juurikaan ole johtanut merkittäviin muutoksiin alkuperäiskansojen yhteisöissä. Artikkeli jättää täysin mainitsematta myös sen faktan, että Yhdysvalloissa alkuperäiskansoilla on perustuslaillinen erityisasema “domestic dependent nations”, joka osittain tunnustaa alkuperäiskansojen historiallisen ja nykypäivään jatkuvan suvereenin aseman. Tästä kansallisesta suvereenius-statuksesta johtuen monet alkuperäiskansoihin kuuluvat eivät periaatteesta äänestä Yhdysvaltain vaaleissa; he katsovat äänestämisen muissa kuin omissa vaaleissaan heikentävän heidän kansallista suvereeniutta.
Yhteenvetona voi todeta, että artikkeli esittää joitain mielenkiintoisia näkökohtia, mutta jättää täysin huomioimatta alkuperäiskansojen poliittisen monimutkaisuuden ja symbolisten eleiden rajallisen vaikutuksen verrattuna konkreettisiin poliittisiin toimiin.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia