Marraskuussa 2022 Etiopian hallitus ja Etiopiaan kuuluvan Tigrayn osavaltion vapautusarmeija (TPLF) allekirjoittivat tulitaukosopimuksen. Tuhoisa, jopa satoja tuhansia ihmishenkiä vaatinut kaksivuotinen konflikti oli ohi.

Etiopia painui unholaan maailman mediasta, mutta nyt maa on jälleen monimutkaisen kriisin kourissa. Siihen kietoutuvat aseelliset konfliktit, syvälle juurtuneet etniset kaunat, kuivuus, inflaatio ja ihmisoikeusloukkaukset.

Aseellisia yhteenottoja on ollut viime aikoina muun muassa Amharan, Oromian ja Gambelan osavaltioissa. Koko maassa yhteensä 15,8 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta ja 4,6 miljoonaa ihmistä on maan sisäisenä pakolaisena. Noin 3,7 miljoonaa lasta on poissa koulusta konfliktien ja sääolosuhteiden takia.

Tällä hetkellä huolta herättää etenkin maan toiseksi väkirikkaimman osavaltion Amharan konflikti.  Sen taustalla ovat pitkäaikaiset kaunat, etnisiin amharoihin kohdistuvat joukkomurhat ja heidän pakenemisensa läheisestä Oromian osavaltiosta.

Kahakat armeijan sekä Amharassa toimivien Fano-taistelijoiden välillä alkoivat viime elokuussa. Fanot ovat aseellinen ryhmittymä, joka sanoo suojelevansa Amharan kansaa. Sillä ei ole selkeää komentorakennetta, eikä se tavoittele Amharan itsenäistymistä. Se valtasi alkusyksystä Amharan kaupunkeja, mutta armeija sai sittemmin ne takaisin haltuunsa. Nyt taistelijat toimivat maaseudulla.

Tilanne kärjistyi jo  keväällä 2023, kun hallitus päätti TPLF:n kanssa solmitun Pretorian rauhansopimuksen jälkeen hajottaa Etiopian kaikki alueelliset erikoisjoukot. Sellaiset on ollut kaikilla maan 11 osavaltiolla.  Joukkojen piti joko luopua aseista tai hyväksyä liittyminen armeijaan.

“Tigrayn tulitauon myötä [pääministeri] Abiy ymmärsi, millainen riski erilaiset alueelliset joukot ovat. Kuten saattoi ennustaa, Amhara vastustaa joukkojen purkamista, koska se vähentää niiden autonomiaa ja poliittista valtaa. Se on johtanut vastarintaan, jossa on kyse muustakin kuin etnisyydestä”, sanoo Afrikan strategisen tutkimuksen keskuksen tutkimusjohtaja tohtori Joseph Siegle.

Epäluottamusta keskushallintoon

Amharalla on myös muita syitä vastustaa alueellisten joukkojensa hajottamista. Se on pettynyt rauhansopimukseen, jonka hallitus teki TPLF:n kanssa.

”Keskittyminen Tigrayhyn on tärkeää hallinnon ja jälleenrakennuksen näkökulmasta, mutta se jättää huomiotta Amharan ja Afarin alueiden kärsimät traumat ja tuhon. Tämä on johtanut uusiin haasteisiin”, sanoo Wilfrid Laurier -yliopiston professori Ann Fitz-Gerald.

Fanot taistelivat Tigrayn sodassa hallituksen joukkojen rinnalla, mutta Amhara ei ollut mukana rauhanneuvotteluissa eikä -sopimuksessa ja se kokeekin, että pääministeri Abiy on pettänyt sen. 

Amharalla ja Tigraylla on myös vuodesta 1991 jatkunut, strategisesti tärkeää Wolkait-Tegeden aluetta koskeva kiista, jota rauhansopimus ei ratkaissut. Amhara otti alueen itselleen sodassa.

Amhara näkee myös, että sen omien joukkojen hajottaminen jättäisi alueen yhä jatkuvien etnisten hyökkäysten armoille ja kokee keskushallinnon hylänneen sen. Niinpä se turvautuu yhä enemmän Fanoon puolustuksensa takaamiseksi, Fitz-Gerald sanoo.

Vaikka alun perin tarkoituksena oli, että kaikkien osavaltioiden erikoisjoukot hajotetaan, käytännössä vaatimukset demobilisaatiosta ovat kohdistuneet pelkästään Amharaan.

”Alueellisten joukkojen hajottamisen piti olla osa laajempaa perustuslaillista uudistusprosessia, mutta pääministeri erotti joukosta Amharan Fanon jäsenet ja erikoispoliisin ja vaati niitä joko luopumaan aseista tai hyväksymään liittymisen liittovaltion armeijaan. Sama määräys ei koskenut muita osavaltioita, kuten Oromiaa ja Tigrayta. Koska Amhara ei nyt koe, että sillä olisi ystäviä missään ilmansuunnassa, Fano on yhä vahvistunut ja saa merkittävää tukea Amharan yhteisöiltä”, Fitz-Gerald selittää.

Kahakat valtion joukkojen ja Fanon välillä johtivat hätätilan julistamiseen elokuussa 2023, ja hiljattain sitä laajennettiin neljällä kuukaudella. Hätätilan aikana ihmisten liikkumista voidaan rajoittaa ja julkiset tapahtumat kieltää. Tilanne on johtanut vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten Amharan siviilien ja poliitikkojen pidätyksiin ilman pidätysmääräyksiä. Ihmisiä on myös tapettu.  Kymmenet tuhannet ovat paenneet konfliktia.

Taustalla etniset jakolinjat

Yhtenä syypäänä Etiopian epävakauteen pidetään vuonna 2018 virkaansa noussutta pääministeri Abiy Ahmedia ja tämän Prosperity-puoluetta. Kriitikot luonnehtivat hänen johtajuuttaan “anti-intellektualismiksi” ja “vaurauden ilosanoman filosofiaksi”. Hän turvautuu sotilaallisiin ratkaisuihin ja droonien käyttöön rauhanomaisten neuvotteluiden sijasta, mikä kriitikoiden mukaan pahentaa jännitteitä ja kansalaisten epäluottamusta.

Toinen keskeinen tekijä liittyy maan historiaan. Etiopiaa johdetaan federalistisen mallin mukaan eli siten, että osavaltioilla on paljon valtaa päättää omista asioistaan. Jakolinjat pohjautuvat etnisiin ryhmiin.

“Etiopian nykyisten haasteiden juurisyy on etninen federalismi. Tämä poliittinen malli korostaa eroja samankaltaisuuksien sijasta, vaalii jakautumista ja vahvistaa maantieteellisiä ja etnisiä eroja”, Siegle tiivistää.

Federalismia alkoi soveltaa Tigrayn vapautusrintama eli TPLF. Sen johtama neljän etnisen puolueen EPRDF-koalitio nousi valtaan vuonna 1991, kun maan kommunistinen sotilasdiktatuuri syrjäytettiin. Koalition valta kesti vuoteen 2018 asti.

Etniseen federalismiin perustuva perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1995. Siinä määritellään etniset ryhmät kansakunnan omistajiksi ja taataan niille itsemääräämisoikeus sekä oikeus myös irtautumiseen. Etenkin tämän vuoksi perustuslaki on kohdannut vastustusta, eikä sillä ole kaikkien ryhmien hyväksyntää.

TPLF puhui uuden perustuslain puolesta sillä perusteella, että se yhdistäisi valtion ja vaalisi kansallista yhtenäisyyttä. Sieglen mukaan TPLF:n tavoitteena oli kuitenkin varmistaa autonomia ja mahdollisesti irrottautua suuremmasta liittovaltiomallista. Näin se yrittikin tehdä vuonna 2020 alkaneessa sisällissodassa.

“Tämä lähestymistapa kuitenkin osoittautui kiistanalaiseksi ja virheelliseksi alusta alkaen”, hän toteaa.

Valtakiista johti Tigrayn konfliktiin

Etnisiä jakolinjoja synnyttävän perustuslain lisäksi Etiopian haasteiden taustalla on Fitz-Geraldin mukaan myös kokonaisuudessaan maan poliittinen malli, joka vaientaa riippumattoman ajattelun ja heikentää poliittista moniarvoisuutta sekä instituutioiden legitimiteettiä.

“Monia normeja ja järjestelmiä, jotka luotiin EPRDF:n 27-vuotisen hallinnon aikana, ei ole purettu, eivätkä ne sovi yhteen demokraattisten uudistusten kanssa”, hän sanoo.

EPRDF tunnettiin autoritaarisesta vallankäytöstä, poliittisesta sorrosta ja ihmisoikeusloukkauksista, vaikka se onnistuikin luomaan Etiopiaan vakautta ja talouskasvua. Se kuitenkin menetti valtansa Oromian ja Amharan väkirikkaissa osavaltioissa tapahtuneiden mielenosoitusten seurauksena, ja vuonna 2018 nykyisestä pääministeristä Abyi Ahmadista tuli maan ensimmäinen oromopääministeri.

Tigrayn konflikti syttyi, kun TPLF ja Abiy ajautuivat valtakonfliktiin. Abiy hajotti vuonna 2019 EPRDF:n ja muodosti yhden puolueen, johon TPLF kieltäytyi liittymästä. Kun TPLF järjesti omat vaalit vuonna 2020, hallitus näki ne laittomina ja jäädytti Tigrayn rahoituksen.

Sota alkoi lopulta marraskuussa 2020, kun TPLF hyökkäsi armeijan sotilastukikohtaan. Abyi ilmoitti hyökkäyksestä TPLF:ää vastaan, ja myöhemmin joukkoihin liittyivät Eritrean joukot, Amharan erityisjoukot ja Fano-taistelijat. Konflikti levisi myös Amharan ja Afarin alueille.

Sota johti jopa yli 600 000 ihmisen kuolemaan ja miljoonien pakenemiseen Tigrayn, Amharan ja Afarin osavaltioissa. Se oli yksi Etiopian historian synkimmistä jaksoista, ja sen aikana tapahtui vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten etnisiä joukkomurhia ja muita henkirikoksia sekä seksuaalista väkivaltaa.

Ihmisoikeusloukkaukset huolettavat

Kuten muuallakin Etiopiassa, Amharan humanitaarinen tilanne on vaikea. Alueen pohjoisosissa yli 700 000 ihmistä tarvitsee ruoka-apua kuivuuden takia, ja konflikti sekä hätätila vaikeuttavat peruspalveluiden toimittamista. Tuhansia on paennut osavaltion sisällä. Kouluja on vahingoittunut.

Kansainvälinen yhteisö on ilmaissut huolensa ihmisoikeusloukkauksista, kuten laajoista mielivaltaisista pidätyksistä ja tapoista.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on vaatinut Etiopian viranomaisia olemaan käyttämättä hätätilalakia rauhanomaisten toisinajattelijoiden tukahduttamiseen. Se tutkii myös tietoja teloituksista.

”Kukaan ei tällä hetkellä ole turvassa mielivaltaiselta pidätykseltä tai kiinniotolta. Etiopian kumppanien pitäisi tuomita väärät pidätykset ja haastaa hallituksen kasvava suvaitsemattomuus rauhanomaista vastarintaa kohtaan”, sanoo myös ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin Afrikan sarven johtaja Laetitia Bader.

Tutkijat ja kansainvälinen yhteisö ovat humauttaneet, että Etiopian konfliktia ei voi ratkaista sotilaallisin keinoin. Tarvitaan kansallista dialogia ja kaikkien osapuolten välisiä neuvotteluita.

Ann Fitz-Geraldin mukaan keskeistä olisi, että kansainvälinen yhteisö tukisi aseistariisunta- ja demobilisaatiosuunnitelmaa. Etiopiassa tarvitaan myös kansallista vuoropuhelua sekä alueellisten turvallisuusrakenteiden kehittämistä. Afrikan unionin pitäisi myös tukea Eritrean ja Etiopian välistä dialogia maiden välisen pitkään kestäneen pattitilanteen helpottamiseksi, hän sanoo.

Suomennos: Teija Laakso