(IPS) -- Rafiq Mridhalla ja Nupur Akhterilla on puolen hehtaarin maatila Bangladeshissa Bengalinlahteen rajoittuvalla alueella. Mridhan ja Akhterin tavoin sadat Badarkhalin kylien asukkaat suistuivat hetkessä kerjäläisiksi 15 vuotta sitten, kun sykloni Sidr riehui seudulla.

Nyt heidän elämänsä on kokenut ällistyttävän käänteen parempaan. Siitä on kiittäminen maanviljelijöiden osuuskuntaa, joka on tuonut heidän ulottuvilleen digitaalista teknologiaa.

Nykyään kyläläiset voivat kohdatessaan ratkaisemattoman ongelman soittaa paikalliseen digitaaliseen palvelukeskukseen, joka tarjoaa hyödyllistä tietoa moninaisista asioista, maanviljelystä tuotteiden myymiseen ja sääennusteisiin.

”Yritämme ensin löytää ratkaisun ongelmaan käyttämällä internetiin yhdistettyjä älypuhelimiamme, mutta jos ratkaisua ei löydy, soitamme digikeskuksen ihmisille. He ovat opettaneet meille, miten apua haetaan älypuhelinsovellusten kautta. Keskus on helpottanut elämäämme ja tehnyt liiketoimistamme voitollisia”, Akhter kertoo.

Kylän riisipeltoja halkovaa kapeaa mutaista korokekaistaa harppoo paljasjalkainen nuori mies kannettava tietokone kainalossaan. Iltapäiväsateesta piittaamatta hän rientää auttamaan ankkojensa kanssa ongelmiin joutunutta keski-ikäistä maanviljelijäpariskuntaa.

Akhter on soittanut digikeskukseen, sillä hän ei ole itse pystynyt selvittämään syytä joidenkin ankkojen vähentyneeseen munatuotantoon.

Läppärin kanssa riisipeltoja ylittävä HM Ranju on digikeskuksen matkaan laittama auttaja. Ranju on selvittänyt yleiset syyt munimisongelmiin ja neuvoo ankkojen kasvattajaa vaihtamaan lintujen rehun toiseen, jos ne muuten vaikuttavat terveiltä.

Ongelma olisi voinut kehittyä vakavaksi, sillä ankanmunat ovat pariskunnan elinkeino. Normaalioloissa he ansaitsevat joka aamu 700–800 takaa (n. 7–8 euroa) niitä myymällä.

”Pyrimme koko ajan laajentamaan tilaamme. Meillä on jo yli sata ankkaa ja olemme tilanneet lisää ankanpoikasia”, Mridha sanoo. Pariskunta kasvattaa tilallaan myös kalaa, lehmiä ja vihanneksia. ”Liiketoimet sujuvat niin hyvin, että ensi vuonna aiomme rakentaa tiilitalon.”

Digitaalisen palvelukeskuksen puhelukeskuksessa Laboni Akhter kertoo, että useimmiten kysytään eläinten ruokinnasta, lannoitteista ja tuholaisten sekä kasvitautien torjunnasta.

”Käytämme monenlaisia sovelluksia vastataksemme ihmisten kyselyihin”, hän lisää.

Kun kylästä saapuu nainen mukanaan valokuva pinaatinlehdestä, joka on taudin saastuttama, Laboni tutkii asiaa ja tunnistaa taudin homesieneksi. Hän kehottaa naista käyttämään sienimyrkkyjä.

”Jos tapaus on vakava, kehotamme ihmisiä kääntymään alueen maatalousviranomaisten tai eläinlääkärien puoleen.”

Yksi tuhannesta digikylästä

Useimmat Badarkhalin asukkaat saivat aiemmin elantonsa kalastamalla Bengalinlahdella tai siihen virtaavissa joissa. Säiden muuttuminen teki perinneammatin harjoittamisesta vaikeaa. Kalastamisen sijaan he alkoivat kasvattaa kaloja kylien kalalammikoissa.

Vuonna 2005 kalastajat perustivat Tanskan valtion rahoittaman projektin avustuksella osuuskunnan, jotta voisivat kasvattaa kalanviljelyliiketoimintaansa yhdessä. Digitaalisen informaatioteknologian saapuminen YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n tuella on edistänyt liiketoimintaa entisestään.

Kylä kuuluu FAO:n 1 000 digitaalisen kylän projektiin, jossa edistetään digitaalista teknologiaa maaseudun kehittämisessä. Badarkhalin ohella lähes 60 muuta bangladeshilaista kylää kuuluu globaaliin hankkeeseen, jossa kylät jakavat kokemuksiaan. FAO toimittaa kylille teknologista tukea.

Kyläläiset ovat laajentaneet elinkeinojaan ja nykyään lähes joka taloudessa kasvatetaan viljaa, vihanneksia ja kotieläimiä.

”Olemme kehittäneet omia digitaalisia palvelukeskuksiamme, olemme luoneet yhteyksiä keskenämme ja myös toisten alueiden maanviljelijöiden kanssa”, osuuskunnan johtaja Mohammad Gafur Mia kertoo. ”Me jaamme tietoa, jotta liiketoimintamme ja voittomme kasvaisivat.”

Osuuskunta pyörittää kahta digitaalista palvelukeskusta. Yksi on kylässä ja toinen torilla, missä ihmiset voivat maksua vastaan oppia käyttämään tietokoneita. Keskuksissa on kolme pöytätietokonetta, yksi kannettava tietokone, kolme tablettia, yksi tulostin ja yksi skanneri.

”Nyt me käytämme digilaitteita ja seuraamme sääennusteita ja tiedämme, mitä tehdä selviytyäksemme syklonin kourissa”, Mohammad Ali Hossain sanoo.

Kyläläiset muistavat sykloni Sidrin vuonna 2007 kylvämän tuhon. Myrskyn nostamat aallot huuhtoivat kaiken mennessään. Sen jälkeenkin sykloneja on ollut, mutta ei yhtä raivokkaita.

”Useimmat ihmiset eivät saaneet pelastettua edes kattiloitaan.”

Kyläläiset sanovat, että digiteknologian saapuminen on saanut aikaan perusteellisen muutoksen parempaan. He asennoituvat tulevaisuuteen toiveikkaasti ja odottavat maaseudun hallinnon ja palveluiden parantuvan. Kylien asukkaat myös uskovat, että maaseudun ja kaupunkialueiden välinen digitaalinen kuilu kaventuu.

Elintärkeä pandemian aikaan

Mosammat Mahmuda kertoo, että hän korvasi äskettäin vanhan ruokokattoisen majansa tiilitalolla. Hänellä oli siihen varaa, sillä uurastus kalojen ja siipikarjan kasvattajana on tuonut voittoja.

”Tappion mahdollisuudet ovat hyvin pienet, sillä palvelukeskus auttaa meitä pitämään kalat ja linnut turvassa taudeilta. Lisäksi keskus auttaa meitä löytämään markkinat, joilla voimme myydä tuotteemme kilpailukykyiseen hintaan.”

”Digitaalinen palvelukeskus oli elintärkeä koronapandemian pahimpina aikoina, kun koko maa oli suljettuna. Torimme oli kiinni emmekä me tunteneet virtuaalista markkinointia, mutta palvelukeskus järjesti tuotteillemme ostajat”, Mohammad Shah Alam sanoo.

Keskuksen työntekijät voivat lisäksi maksaa osuuskunnan jäsenten sähkölaskuja tai täyttää virallisia lomakkeita, joita tarvitaan esimerkiksi syntymä- tai kuolintodistuksen saamiseen tai työhakemukseen.