Juho Kahranaho lähti kesäkuun alussa Palestiinan Länsirannalle Punaisen Ristin avustuslääkärinä. Tarkoitus oli lähteä auttamaan paikallisia koronapotilaita, josta Kahranaholla oli kertynyt Kymenlaakson sairaalan teholta kokemusta.

Koska korona-aalto ehti hiipua, suunnitelma muuttui. Palestiinan Punainen Puolikuu tarvitsi apua 20 vuotta vanhan telttasairaalan inventaarioon ja huoltamiseen.

”Telttasairaala haluttiin saada päivitettyä sen varalle, että uusi aalto nostaisi päätään tai luonnonmullistukset aiheuttaisivat paljon loukkaantuneita”, Kahranaho kertoo.

Alue on maanjäristyksille altista, mutta milloin tahansa voi myös syttyä uusi konflikti ja pienempiä kahakoita on yhtenään.

Israel on miehittänyt Länsirantaa vuodesta 1967 ja Israelin sotilaat kontrolloivat palestiinalaisten liikkumista alueella. Jos paikalliset liikkuvat palestiinalaisten ja israelilaisten alueiden välillä, he joutuvat kulkemaan tarkastuspisteiden läpi. 

Vuosikymmenien varrella Israel on asuttanut alueelle yli 600 000 juutalaista laittomiin siirtokuntiin palestiinalaisilta takavarikoiduille maille. Alueella asuvat siirtokuntalaiset saattavat myös kontrolloida paikallisten pääsyä viljelysmaille tai anastaa niitä omaan käyttöönsä. Palestiinalaisten koteja on myös tuhottu ja heiltä on evätty rakennuslupia. Tilanteeseen turhautuneiden palestiinalaisten ja israelilaisten väliset kahakat ovat näin ollen yleisiä ja jatkuneet vuosikymmeniä.

Israelin ja Palestiinan konflikti kärjistyi jopa lyhyeksi sodaksi toukokuussa Gazassa, jonka seurauksena Länsirannallakin kohdattiin tavallista enemmän levottomuuksia.

Ensiapua keskellä konfliktialuetta

Karanaho kuuluu  Suomen Punaisen Ristin kansainväliseen avustustyöntekijöiden henkilöreserviin ja on jatkokouluttanut itsensä katastrofivalmiusyksiköiden (Emenrgency Response Unit)  toimintaan.  Yksikössä valmiudessa oleville hälytyksiä voi tulla milloin tahansa. Keväällä Norjan Punainen Risti ei löytänyt joukoistaan sopivaa anestesialääkäriä, joten Suomesta hälytettiin Kahranaho.

Kahranaho vietti suurimman osan puolentoista kuukauden avustustyörupeamasta Länsirannan hallinnollisessa pääkaupungissa Ramallahissa.

”Työ oli hyvin vaihtelevaa. Yhtenä päivänä olin varastossa laskemassa tavaroita, toisena kokouksissa, kolmantena vedin koulutuksia.”

Potilastyöhön Kahranaho pääsi kiinni komennuksellaan vain yhtenä päivänä, mutta päivä oli merkittävä. Hän pääsi keskelle Punaisen Puolikuun ensiaputyötä Beitan kylässä, jossa palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten yhteenotot ovat yleisiä.

”Päivän aikana hoidimme parikymmentä lievemmin loukkaantunutta, mutta sitten paikalle tuotiin mies, jota oli ammuttu suuhun. Anestesialääkärinä osasin pitää loukkaantuneen hengitystiet auki, jonka ansiosta mies selviytyi hengissä”, Kahranaho kertoo.

Loukkaantunut mies onnistuttiin viemään hengissä sairaalaan, jossa hän pääsi heti hätäleikkaukseen.

Beitan kylän lähellä on vuori, jolle siirtokuntalaiset ovat yrittäneet perustaa asutusta. Kyläläiset eivät luonnollisesti pitäneet tästä, joten alueella on osoitettu mieltä ja siellä ollut väkivaltaisia yhteenottoja. Siirtokuntalaiset lähtivät vuorelta, jonka jälkeen Israel perusti sinne sotilastukikohdan. Mielenosoitukset ja yhteenotot kiihtyvät usein perjantaisin, muslimien pyhäpäivänä. 

”On tärkeää, että näissä paikoissa on ensiapua tarjolla, jotta potilaita voidaan auttaa heti. Beitan kylästä lähimpään sairaalaan on noin 20 kilometriä ja tiet saattavat olla suljettuja. Tämä mies ei olisi selvinnyt sinne saakka.” 

Traumatyökoulutusta paikallisille

Palestiinan Punaisen Puolikuun yksi johtotehtävissä toimiva työntekijä sattui ottamaan dramaattisen hoitotilanteen Beitanissa nauhalle. Työntekijät halusivat reflektoida tapahtumaa ja kysyivät myös Kahranaholta, mitä olisi voinut tehdä toisin. Lopulta Kahranaho päätyi pitämään kaksipäiväisen traumatyöpajan paikallisille. 

“Huomasin, että tiimityö olisi voinut olla rauhallisempaa, nyt se oli äänekästä ja ihmiset puhuivat paljon toistensa päälle.”

Traumaosaston ensiaputilanteessa olisi Kahranahon mukaan kuitenkin hyvä pysyä rauhallisena ja puhua mahdollisimman vähän, vain silloin kuin se on tarpeen.

“Toiminnan olisi hyvä olla myös strukturoitua, jotta kaikilla on tieto siitä missä järjestyksessä edetään. Tällöin huolimattomuudesta johtuvien virheiden määrä vähenee ja tiiminjohtajalla pysyy kokonaiskuva tilanteesta.”

Kommunikaatiotaitoja ja ryhmänjohtamista Kahranaho opettaa myös kotisairaalassa Kymenlaaksossa.

”Olemme vetäneet traumasimulaatiota yhdessä toisen lääkärin kanssa, joten nämä eivät olleet uusia asioita."

Uudestaan kentälle, jos hälytys tulee

Punaisen Puolikuun työntekijät olivat koulutuksesta kiitollisia. Toimivalle ensiavun traumatyölle on käyttöä alueella, jossa väkivaltaisia konflikteja on usein. Vaikka järjestön työntekijöistä vain arviolta 5 prosenttia sai koulutusta, lupasivat koulutuksen saaneet viedä viestiä eteenpäin.

Myös telttasairaalan inventaario saatiin tehtyä.

”Sairaala ehdittiin koota ja purkaa kerran, sekä laitteet kartoitettua. Nyt sairaala on varastossa toimintavalmiudessa, jos sitä taas tarvitaan tai halutaan kehittää”, Kahranaho kertoo.

Kokemus oli Kahranaholle silmiäavaava katsaus humanitääriseen työhön. Hän on Punaisen Ristin avustustyöntekijöiden henkilöreservissä edelleen ja käytettävissä, jos hälytys tulee uudelleen.