(IPS) -- Kubewon kylässä itäisessä Ugandassa lapset työskentelevät usein vanhempiensa kanssa kahviviljelmillä. 

Kahvinviljelijäperheet perustelevat lasten työntekoa selittämällä, että lapset oppivat työn seuraamalla aikuisten esimerkkiä. Kahvituloilla maksetaan lasten koulunkäynti ja perheen muut menot.

Orjuuden poistamiseen keskittyvä rahasto julkaisi raportin kahviteollisuuden lapsityövoimasta Itä-Ugandassa vuonna 2022. Siinä kerrotaan, että lapsista 48 prosenttia on mukana kahvin toimitusketjussa – pojista 51 ja tytöistä 42 prosenttia.

Toiminnan luonne ja säännöllisyyden aste vaihtelevat vuodenajasta ja toimitusketjun vaiheesta riippuen. Pojat osallistuvat tyttöjä enemmän fyysisesti vaativiin töihin, kuten kahvipensaiden ruiskutukseen ja karsimiseen sekä kahvin kantamiseen ja lastaamiseen, raportissa sanotaan. Lapsityövoiman käyttö johtuu etupäässä köyhyydestä, kuten muuallakin kahvia tuottavissa maissa.

Heinäkuussa EU:ssa tuli voimaan direktiivi, joka vaatii EU:ssa toimivia yhtiöitä puuttumaan lapsityöhön kahvin arvoketjussa. Ohjeistuksella pyritään lapsityövoiman käytön lopettamiseen, lasten suojelemiseen ja nuorten työntekijöiden asianmukaiseen kohteluun.

Uganda on Afrikan suurimpana kahvin viejämaana alkanut jo ottaa askelia sopeutuakseen EU:n metsäkatosäännöksiin, jotka kieltävät metsäkatoon kytkeytyvien tuotteiden, myös kahvin, myynnin ensi vuodesta alkaen. EU puolestaan on myöntänyt Ugandalle 40 miljoonan euron avustuksen sopeutukseen.

Uganda on hiljakkoin uudistanut kahvilakejaan, jotta kahvin arvoketjun toimijat saadaan rekisteröityä ja säänneltyä. Joulukuuhun mennessä kahvinviljelijöiden on rekisteröitävä kahvitilansa. Järjestelmä mahdollistaa kahvin tuotantoketjun seuraamisen alkupisteeseen saakka.

Järjestelmä maksaa Ugandalle noin kahdeksan miljoonaa euroa.

Työtä vai opetusta?

Ugandan kahvialan kehitysviraston johtaja Gerald Kyalo sanoo, että lapsityövoiman käyttö kahvialalla on Ugandassa monimutkainen asia. Sama pätee muihinkin kahvintuottajamaihin.

”Työn osuus tuotantokustannuksista on noin puolet. Sen tähden on aina turvauduttu perheen omaan työvoimaan, ja useimmissa tapauksissa se tarkoittaa lapsia. Perheen vanhemmat työskentelevät yhdessä lastensa kanssa, joten arvoketju on mutkikas”, Kyalo selittää.

”Lapsityön ja lasten opettamisen välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Tässä meitä voi auttaa vanhempien tietoisuuden kasvattaminen asiasta”, Kyalo lisää.

Kahvin pienviljelijä George Namatatia huolestuttaa, että vanha tapa kasvattaa kahvia hyödyntäen perheen lapsityövoimaa on katoamassa. Namatatin mielestä EU:n pitäisi harkita päätöksiään uudemman kerran.

”Kuulin radiosta, että hallitus sakottaa ja vangitsee viljelijöitä, joiden kahvitiloilta löydetään työtä tekeviä lapsia. He aikovat vallan muuttaa täkäläisen viljelytavan. Ei minua saa sakottaa vain sen vuoksi, että työskentelen lastenlasteni kanssa. Tällä tavalla me olemme aina kasvattaneet kahvia”, muutoksista katkera 74-vuotias Namatati kertoo.

”On vaara, että kadotamme arvokasta tietoa, taitoja ja kokemusta, jos niitä ei voida siirtää eteenpäin sukupolvien ketjussa”, Namatati pelkää.

Riittävät tulot lopettaisivat lapsityön

Ugandassa ei ole muodollista maanviljelijäkoulutusta.

”Menestyvä pienviljelijä on oppinut taitonsa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Heille lapsityö on mentorointia, koulutusta”, kestävälle kahvituotannolle omistautuneen kahviyhtiö Mountain Harvestin toimitusjohtaja Kenneth Barigye sanoo.

”Olen itsekin vanhempi. Me kaikki toivomme parasta lapsillemme, mutta tämä tilanne rajoittaa meitä. Ugandalaisen maanviljelijän keskimääräinen ikä on noin 63 vuotta. On hyvinkin mahdollista, että tämä vanha mies tai nainen elää lastenlastensa kanssa maaseudulla. Hänen omat lapsensa ovat muuttaneet kaupunkiin mutta työttömyyden vuoksi lähettäneet lapsenlapset kotikylään”, Barigye selittää.

Barigyen mukaan kahvin tuotantokustannukset ovat Ugandassa erittäin korkeat, ja suurin syy on työvoiman hinnassa. 

”Niin kauan kuin viljelijöiden on voittoa saadakseen pakko karsia kuluja, he ottavat lapsensa työhön. Jos kahvinviljelijä saisi riittävästi tuloja perheensä elättämiseksi ilman lapsityövoiman apua, lapsityö voisi loppua.”

Lain, kulttuurin ja ihmisoikeuksien ryteikkö

Kahviosuuskunnan johtaja Mathias Nabutele ehdottaa, että viljelytapojen muuttamisen sijaan viljelijät etsisivät uusia markkinoita. Ne saattavat löytyä hyvinkin läheltä: Nabutele ja muut itäisen Ugandan Elgonvuoren alueen kahvinkasvattajat pyrkivät lisäämään kotimaista kulutusta.

Toistaiseksi yli 60 prosenttia Ugandan viemästä kahvista kuitenkin menee EU-maihin. Sen enempää kahvinviljelijöillä kuin Ugandan valtiollakaan ei ole varaa menettää EU-markkinoita.

Afrikan vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija Rosalind Kainyah huomauttaa, että EU:n lapsityösääntely saattaa viedä jotkut afrikkalaiset vientiyritykset hankalaan lain, kulttuurin ja ihmisoikeuksien ryteikköön.

”Lapsityön pahimmat muodot ovat tuomittavia, mutta olisi hedelmällisempää keskittyä haitalliseen lapsityöhön kuin kieltää se kokonaan. Nollatoleranssin sijaan EU-päättäjien pitäisi nähdä lapsityö omassa kulttuuriyhteydessään. On tärkeää ymmärtää, miksi perheet turvautuvat lapsityöhön”, Kainyah sanoo. 

”Afrikan unionin säännöt kieltävät lapsityön, joka haittaa lapsen kehitystä. Unionissa uskotaan, että jokaisella lapsella on myös velvollisuuksia perhettään ja yhteiskuntaa kohtaan.”