EU perusti vuoden 2015 lopussa uuden rahoitusmuodon ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseksi. Protect Defenders on tarkoitettu matalan kynnyksen tukirahastoksi, josta kuka tahansa vaarassa oleva aktivisti tai apua tarvitseva järjestö voi hakea tukea.

Miten se on käytännössä toiminut?

Soittokierros suomalaisille ihmisoikeustoimijoille kuitenkin paljastaa, että monet eivät ole mekanismista kuulleetkaan.

Protect Defendersin tiedottaja Javier Roura vastaa puhelimeen Brysselistä, missä organisaation sihteeristö toimii. Rouralla on selitys mekanismin suhteelliselle tuntemattomuudelle Suomessa.

”Rahoitus tulee EIDHR:n kautta eli se on suunnattu Euroopan ulkopuolisille ihmisoikeustoimijoille. Olemme tyytyväisiä siihen, miten hyvin meidät tunnetaan maailmalla. Hakemuksia tulee niin paljon, että toimimme jo kapasiteettimme äärirajoilla. Tuellemme on valitettavasti valtava tarve”, Roura sanoo.

EIDHR (European Instrument for Democracy and Human Rights) on EU:n demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva rahoitusväline, jonka tavoitteena on edistää EU:n ulkopuolisten maiden demokratiapyrkimyksiä.

Protect Defendersin 15 miljoonan euron budjetista rahoitetaan erilaisia ihmisoikeusaktivistien ja järjestöjen tukemiseen tarkoitettuja ohjelmia. Suurin tukimäärä, noin neljä miljoonaa euroa, on käytetty hengenvaarassa olevien aktivistien väliaikaiseen sijoittamiseen turvallisiin maihin, Roura kertoo. Reilut kolme miljoonaa on jaettu hätäapurahoina ja puolitoista miljoonaa paikallisten organisaatioiden tukemiseen. Lopuilla rahoitetaan muun muassa ihmisoikeuskoulutusta ja -tarkkailua.

Aluksi kolmen vuoden rahoituksen saanut mekanismi on Rouran mukaan toiminut niin hyvin, että sitä todennäköisesti jatketaan.

Järjestöt EU-tuen jakajina

Tuelle on tarvetta, sillä ympäri maailman ihmisoikeuksien puolustamisesta on tullut yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa. Esimerkiksi Civicus-järjestön viime vuonna julkaiseman raportin mukaan kansalaisten yhdistymis-, kokoontumis- ja ilmaisunvapauden rajoitukset ovat lisääntyneet kaikkialla maailmassa, myös Euroopassa. Suomessa aihetta on pitänyt esillä muun muassa Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS.

”Kansalaisyhteiskunnan kapeneva tila tarkoittaa, että ihmisoikeuspuolustajat joutuvat ahtaammalle. Heidän puolustamisekseen tarvitaan lisää resursseja”, sanoo KIOSin toiminnanjohtaja Ulla Anttila.

Anttila ja KIOSin asiantuntija Katja Ilppola ovat tyytyväisiä Protect Defendersin toimintaan.

”EU:lla on myös muita tukia ihmisoikeuspuolustajille, mutta ne ovat projektimuotoisia ja pienin haettava summa on ollut 250 000–300 000 euroa. Niin isoja projekteja pystyvät pyörittämään ainoastaan suuret järjestöt. Protect Defenders on ruohonjuuritason tukimuoto, jonka kautta voidaan tukea yksittäisiäkin ihmisiä”, Anttila kiittää.

Protect Defendersin rakenne on EU-organisaatioksi poikkeuksellinen: sitä hallinnoi kaksitoista eri aloilla toimivaa ihmisoikeusjärjestöä. Niihin kuuluvat muun muassa vaarassa olevia ihmisoikeuspuolustajia auttava Front Line Defenders, sananvapautta puolustava Reporters without Borders, kidutuksen vastaista työtä tekevä OMCT ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta kampanjoiva ILGA.

”On luonnollista, että tämänkaltaista hätäapurahoitusta jakaa jokin muu taho kuin EU:n virkamies. Järjestöt ovat verkottuneita ja joustavia, niissä tunnetaan ihmisiä ja ne tunnetaan”, Ilppola sanoo.

Huonoa kuitenkin on, jos ihmisoikeuksien edistäminen jätetään EU:ssa vain järjestötoimijoiden vastuulle, Anttila toteaa.

”Ihmisoikeusnäkökulma pitäisi integroida laajasti mukaan myös kauppapolitiikkaan niin valtioiden kuin yritystenkin tasolla.”

”Eläkää lupaustenne mukaisesti”

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston asiantuntijan Anu Tuukkasen mielestä EU voisi toimia paljon tehokkaammin ihmisoikeuspuolustajien hyväksi kuin tällä hetkellä. Puheiden tasolla ihmisoikeuksiin on sitouduttu, mutta todellisuus on usein toista.

”Perusvaatimuksemme EU:lle on: eläkää lupaustenne mukaisesti. Käytännössä muut intressit, kuten kauppapolitiikka, jyräävät ihmisoikeudet.”

EU on julkaissut omat ihmisoikeuspuolustajia koskevat suuntaviivansa, jotka sisältävät konkreettisia suosituksia. Niitä ovat muun muassa ihmisoikeuspuolustajien säännöllinen tapaaminen, vankilavierailut, oikeudenkäyntien tarkkailu ja julkinen raportointi.

Käytännössä suuntaviivojen toteutuminen riippuu yksittäisten suurlähettiläiden ja lähetystöjen kiinnostuksesta. Ihmisoikeuspuolustajien tilannetta jollain tasolla esillä pitäviä maita EU:ssa ovat Tuukkasen mukaan lähinnä Pohjoismaat, Alankomaat, Britannia ja Irlanti.

”Suuntaviivat ovat hyvä työkalu, ne pitäisi vaan toimeenpanna tehokkaasti. Tarvittaisiin laajempi kirjo EU-maita mukaan, jo taakanjakomielessä. Eri maiden lähetystöt voisivat esimerkiksi vuorotellen käydä tarkkailemassa oikeudenkäyntejä”, hän sanoo.

EU:lla on lisäksi omatkin ihmisoikeusongelmansa, kuten turvapaikanhakijoiden kohtelu ja vihapuheen lisääntyminen.

”Puolassa ja erityisesti Unkarissa on iso huoli ihmisoikeuspuolustajien, toimittajien ja aktivistien toimintavapaudesta ja turvallisuudesta”, Tuukkanen sanoo.

Myös KIOSin Ulla Anttilan mielestä olisi EU:n uskottavuuden kannalta tärkeää, että ”omakin pesä katsottaisiin tarkemmin.” Hänen mukaansa ihmisoikeuksien edistäminen EU:ssa on nykyään vaikeampaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

”Suomessakin kehitysyhteistyörahoja on leikattu aika paljon, se vaikuttaa monien järjestöjen toimintaan. Protect Defenders tuli kreivin aikaan, on edes jokin tukimuoto haastavissa oloissa toimiville ihmisoikeuspuolustajille”, Anttila sanoo.