Israelin tiedotusvälineet ovat suoraan vastuussa Länsirannan ja Gazan kaistaleen miehityksen jatkumisesta näin pitkään, sanoo Suomessa vieraillut Haaretz-päivälehden veteraanitoimittaja Gideon Levy.

Palestiinalaisten tilanteesta Haaretziin jo kolmen vuosikymmenen ajan raportoinut Levy pitääkin mediaa yhtenä suurimmista valtion ja miehityspolitiikkaa ajavien tahojen yhteistyökumppaneista.

"Mielestäni vapaan median suurin vihollinen ei ole valtion harjoittama sensuuri, vaan itsesensuuri. Valtion sensuuria kohtaan on aina vastarintaa, mutta kun vallitsee sananvapaus kuten Israelissa ja kyseessä on itsesensuuri, niin silloin vastarintaa ei ole, sensuuri on vapaaehtoista", Levy toteaa.

Vaikka lehdistönvapaus Israelissa on lisääntynyt 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin uutisaiheita saatettiin jättää kokonaan käsittelemättä pääministerin pyynnöstä, nykyään median ongelmiksi ovat Levyn mukaan nousseet itsesensuurin lisäksi viihteellistyminen ja pelolla myyminen.

Sisäpolitiikkaan ja talouteen kriittinen israelilaismedia on Levyn mukaan hyvinkin asenteellinen ja jopa journalistisesti tekopyhä kirjoittaessaan palestiinalaisalueiden miehityksestä. Israelissa kukaan – oli kyse sitten armeijasta, talouselämästä, mediasta tai lukijoista – ei halua lukea juttuja miehityksestä tai palestiinalaisista, hän sanoo.

"Toivoisin näkeväni palestiinalaiset uutisissa muussakin kuin terrorismin yhteydessä. Esimerkiksi Gaza on uutisissa lähes ainoastaan silloin, kun sieltä ammutaan raketteja Israeliin. Jos raketteja ei ammuta, Gazaa ei mainita kuukausiin. Sama pätee Länsirantaan", Levy sanoo.

"Hallinnollisia pidätyksiä" ja "siviilihallintoa"

Ongelmana on myös kritiikin puute armeijan tiedotteita kohtaan aina niiden todellisuutta pehmentäviä ilmauksia myöten. Näin uutisointiin siirtyy sellaisenaan puhe "hallinnollisista pidätyksistä" ja "siviilihallinnosta" sen sijaan, että puhuttaisiin vangitsemisista ilman oikeudenkäyntiä ja syytettä tai armeijan miehityshallinnosta.

Media on myös itse vuosikymmenten ajan oikeuttanut miehitystä demonisoimalla järjestelmällisesti palestiinalaisia päivittäisuutisoinnissa. Kun palestiinalaisten kärsimykset suodatetaan tällaisen uutislinssin läpi, israelilaiset pystyvät tuntemaan itsensä hyviksi ja torjumaan valtionsa toimintaan liittyvät moraalikysymykset.

"Jos palestiinalaiset eivät ole ihmisiä samalla tapaa kuin me, niin sitten toiminnassamme ei ole mitään ongelmaa", Levy sanoo.

Media hylännyt roolinsa välittäjänä

Levy katsookin median oma-aloitteisesti menettäneen sen roolin välittäjänä, mikä sillä voisi olla nyt, kun toisen intifadan jälkeen tavallisten israelilaisten ja palestiinalaisten yhteydet ovat katkenneet tyystin.

"Nykyään Israelissa on kasvamassa sukupolvi, joilla ei välttämättä ole ollut mitään kontaktia palestiinalaisiin koko elämänsä aikana", Levy kertoo.

Vaikka medialla on edelleen rooli muutoksentekijänä, Levy toivoo Israeliin lisää riippumatonta ja kriittistä journalismia.

"Minulla riittää edelleen luottamusta israelilaiseen yhteiskuntaan ja israelilaisiin arvoihin, ja uskon, että ainakin osa israelilaisista, mikäli tietäisivät totuuden siitä mitä miehitysalueilla tapahtuu, nostaisi esiin kysymyksiä ja protestoisi", Levy sanoo.

Gideon Levy puhui Helsingissä Viestintä ja kehitys -säätiön ja kansalaisjärjestöjen tällä viikolla järjestämässä seminaarissa median roolista Israelin ja Palestiinan konfliktissa.