Hebronin keskustan juutalaisilla siirtokuntalaisilla on sapattina, eli lauantaisin, tapana tehdä kierros kaupungilla. Kokoontumispaikalle kävelevät Tel Rumeidan siirtokunnan nuoret poikkeavat usein palestiinalaisen Imad Abu Shamsien kodin luona. Niin kävi jälleen 25. helmikuuta.

Tällä kerralla nuorisojoukko heitteli kiviä Shamsien taloa kohti kahdelta suunnalta. Satelliittilautanen, ikkunat ja vesitankit saivat osumia, mutta huonomminkin olisi voinut käydä.

Muutettuaan kolme vuotta sitten isovanhemmiltaan perittyyn, kymmenen vuotta tyhjillään olleeseen taloon, on palestiinalaisen suutarin seitsenhenkinen perhe joutunut kokemaan jatkuvaa häirintää ja väkivaltaa, kuten kivittämistä, uhkailua ja virtsaamista talon seinille sekä vesitankkeihin.

Reilu vuosi sitten perheen kouluikäinen tytär joutui kahdeksi vuorokaudeksi koomaan siirtokuntalaisen heittämän kiven osuttua häntä päähän. Syyllinen ei koskaan joutunut vastaamaan teostaan.

Läheisten talojen kulmiin asennetut israelilaisten viranomaisten valvontakamerat oletettavasti tallentavat kaiken, mitä alueella tapahtuu. Perhe ei pyynnöstään huolimatta saanut nähdä kuvatallennetta hyökkäyksestä tyttöä kohtaan. Poliisi kyllä kertoi katsoneensa nauhan läpi, ja poliisin antaman version mukaan perheen äiti, Fayeze, työnsi tyttärensä alas talon katolta.

Perhe ei kuitenkaan saa mennä talonsa katolle, koska se on suljettua sotilasaluetta. Toisesta palestiinalaisten kansannoususta, intifadasta, lähtien talon katolla on ollut Israelin armeijan vartiokoppi.

Sotilaiden läsnäolo vain vaikeuttaa perheen tilannetta. Koska katto on sotilasaluetta talo tutkitaan läpikotaisin vähintään kerran viikossa, yleensä aamuyöstä, turvallisuussyihin vedoten.

Imad kertoo sotilaiden vieneen hänet helmikuun loppupuolella pidetyn tarkastuksen yhteydessä side silmillä ja kädet sidottuina armeijan tukikohtaan pahoinpideltäväksi.

Imad ei jaksa uskoa sotilaiden asettuvan eri puolelle kuin siirtokuntalaiset. Hän kertoo erään sotilaan todenneen haluavansa teurastaa perheen lapset 25. helmikuuta tapahtuneen välikohtauksen yhteydessä. Rouva Fayeze taas korostaa sitä kuinka henkinen väkivalta tekee paljon pahempaa jälkeä kuin pahoinpitelyt tai omaisuuteen kohdistuva ilkivalta, ja siitä kärsivät erityisesti perheen lapset.

Shamsien perheen tarina on valitettavasti hyvin tavanomainen Israelin valvomalla niin sanotulla Hebronin H2-alueella.

Hebronin kahtiajako

Muslimeille, juutalaisille ja kristityille pyhä kaupunki on jaettu vuonna 1997 Oslon sopimuksen mukaisesti H1 ja H2-alueisiin. H1 on palestiinalaisten hallinnoimaa ja H2 taas Israelin valvonnassa. Itä-Jerusalemia lukuunottamatta noin 200 000 asukkaan Hebron on Länsirannan ainoa kaupunki jossa israelilaiset siirtokunnat sijaitsevat keskustassa.

H2-alueella palestiinalaiset ja siirtokuntalaiset asuvat aivan kylki kyljessä. Alueella asuu arvioiden mukaan noin 30 000 palestiinalaista ja noin 500-1000 uskonnollisen ideologian motivoimaa siirtokuntalaista, joita taas suojaa noin 1500-2000 sotilasta. Israelilaiset siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia Geneven 4. yleissopimuksen kieltäessä miehittäjävallan väestön siirtämisen miehitetylle alueelle.

Kansainvälinen oikeus harvemmin toteutuu Länsirannalla. Miehitetyillä alueilla palestiinalaisia ja siirtokuntalaisia koskevat eri lait – palestiinalaisiin sovelletaan sotaoikeutta kun taas siirtokuntalaiset ovat suojelevamman siviililain alaisia. Näin ollen, miehitetyillä palestiinalaisalueilla vallitsee oikeudellinen epätasapaino. Sotilaat voivat pidättää palestiinalaisia mutta eivät saa kajota siirtokuntalaisiin. Ainoastaan poliisi voi pidättää siirtokuntalaisia.

Rankaisemattomuus on vallitseva käytäntö kun puhutaan niin siirtokuntalaisten kuin sotilaidenkin väkivallasta palestiinalaisia ja heidän omaisuutta kohtaan. Palestiinalaiset taas saivat sotilastuomioistuimissa tuomion 99,74% varmuudella vuonna 2010. Imadin sanoin: "täällä ei ole oikeutta". Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem lahjoitti Imadille videokameran jotta hän voisi esittää todistusaineistoa siirtokuntalaisten hyökkäyksistä, mutta videotkaan eivät tahdo riittää poliisille todisteiksi.

Väkivalta on Hebronin fundamentalististen siirtokuntalaisten mielestä oikeutettu keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Moni heistä ei poistu kotoaan ilman rynnäkkökivääriä.

Usea Hebronin siirtokuntalaisista onkin toiminut terroristijärjestöiksi luokitelluissa Kachissa ja Gush Emunim Undergroundissa. Nämä siirtokuntalaiset ovat Israelin valtion tukemana päättäneet ottaa tämän juutalaisille toiseksi pyhimmän kaupungin haltuunsa.

Abu Shamsiet ovat päättäneet kaikesta huolimatta jatkaa asumistaan Hebronissa, vaikka sitten ilman palestiinalaishallinnon tukea. "Se, että lähtisimme olisi sama kuin talomme lahjoittaminen siirtokuntalaisille", toteaa Imad.

Lopuksi hän esittää kysymyksen johon en voi tarjota vastausta: "mitä sinä tekisit tilanteessamme?" Kansainvälisinä tarkkailijoina voimme vain tarjota suojelevaa läsnäoloa sekä Shamsien tarinalle lukijakunnan.

Kirjoittaja toimii Kirkon Ulkomaanavun lähettämänä EAPPI-tarkkailijana Hebronissa. EAPPI on ekumeeninen kumppanuusohjelma palestiinalaisalueilla ja Israelissa, joka tukee paikallisia yhteisöjä ja siviiliväestöä konfliktiin liittyvissä kriittisissä tilanteissa ja raportoi ihmisoikeuksien toteutumisesta alueella.