Viime keväänä Intiassa käytiin parlamenttivaalit, joiden tulos ei jättänyt jossiteltavaa. Maata vuodesta 2014 hallinnut Narendra Modin kansalaispuolue sai murskavoiton. Oppositio kuihtui kokoon, ja kansa näytti toivovan jatkoa Modin hindunationalistiselle ja taloudellista kasvua painottavalle politiikalle.

Kenties vaalivoiton rohkaisemana Modi esitteli viime joulukuussa kaksi toisiaan täydentävää lakiehdotusta. Ensimmäinen edellyttäisi intialaisten todistavan, että he ovat asuneet maassa yhtäjaksoisesti viimeisen neljäntoista vuoden ajan, mikä lienee monelle vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Toinen, niin sanottu kansalaisuuslaki, takaa kansalaisuuden kaikille maassa vuodesta 2014 asuneille paitsi muslimeille. Mikäli se pannaan toimeen, monia muslimeja uhkaa valtiottomuus.

Intiassa on eri arvioiden mukaan noin kaksi sataa miljoonaa muslimia. Eikä hallitus pysty karkottamaan, vangitsemaan tai tappamaan kaikkia, jotka eivät pysty todistamaan asuneensa maassa tarpeeksi kauan, muistuttaa Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Otso Harju.

Sen sijaan laki viestii monelle muslimille, että he saavat olla Intiassa, kunhan he eivät vaadi mitään ja pysyvät hiljaa.

”Etuoikeutetulla on suurempi velvollisuus vastustaa lakia”

Ensimmäiset kansalaisuuslakia vastustavat mielenosoitukset nähtiin monietnisessä Assamin osavaltiossa Intian koillisosassa joulukuun alussa. Sen jälkeen ne levisivät eri puolille Intiaa, mukaan lukien Delhiin.

Joulun alla mieltä osoitettiin jo Helsingin Rautatientorillakin. Järjestäjänä toimi Intiassa kasvanut Vishnu Vardhani.

Hän kuuli ensimmäistä kertaa lakiehdotuksesta kotikaupungissa asuvalta huolestuneelta ystävältään, joka oli äskettäin nainut pakistanilaisen.

”En voinut uskoa sitä todeksi. Intia on maallinen ja monikulttuurinen valtio. Tapahtumien seuraaminen Helsingissä tuntui lannistavalta. Olen hindu, eli lain valossa etuoikeutettu, siksi minulla on entistäkin suurempi velvollisuus vastustaa lakia”, vihaiselta vaikuttava Vardhani sanoo.

Hän matkustaa tällä viikolla Intiaan osallistuakseen mielenosoituksiin.

Helsingin intialaisyhteisö on Vardhanin mukaan hyvin moninainen ja siksi jakautunut lakimuutoksen suhteen. Vastustajien lisäksi on myös niitä, jotka tukevat lakimuutosta näyttävästi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Vardhani oli kuitenkin tyytyväinen Helsingin mielenosoitukseen.

”Meitä ei ollut Rautatientorilla kuin 60 mielenosoittajaa, mutta televisiokanava Keralassa noteerasi meidät ja saimme heidän avullaan lähetettyä viestin siitä, ettei intialainen diaspora eikä muukaan maailma hyväksy lakia kaikessa hiljaisuudessa.”

Kansainvälinen media alkoi uutisoida lakiuudistuksesta vasta sitten, kun poliisi tukahdutti uudistusta vastustaneet mielenosoitukset Delhin ja Aligarhin maineikkaissa islamilaisissa yliopistoissa joulukuun puolivälissä.

”Intialaisissa yliopistoissa eri yhteiskuntaluokat seurustelevat vapaammin keskenään kuin ehkä missään muualla yhteiskunnassa. Siksi yliopistot ovat perinteisesti olleet poliittisia ruutitynnyreitä. Kansanvälisen ja kansallisen uutiskynnyksen ylittyminen taas selittyy sillä, että media on pääkaupungissa läsnä, kun taas esimerkiksi Assamin osavaltiossa mielenosoittajien on vaikeampi saada ääntään kuuluviin”, tutkija Harju toteaa.

Harva valtio on arvostellut lakimuutosta

Intian politiikka on huolestuttanut viime vuosina Vishnu Vardhania entistä enemmän. Häntä sapettaa etenkin homoseksuaalien heikentynyt asema ja puheet puhtaasta intialaisesta elämästä, johon liittyy kasvisruoka, lehmien suojelu sekä nuorten valvominen puistoissa.

Syitä mielenosoittamiseen on siis Vardhanin mukaan ollut jo paljon ennen kansalaisuuslakia.  

”Häpeän sitä, että en protestoinut esimerkiksi Kashmirin itsehallinnon poistamista vastaan. Moninaisuus edistää hyvinvointia ja sitä samaa vaurautta ja kasvua, josta hallitus niin mielellään puhuu”, Vardhani sanoo.

Muuta maailmaa Intian tilanne ei näytä huolestuttavan. Väitöskirjatutkija Otso Harju huomauttaa, ettei EU ole liiemmin arvostellut kansalaisuuslakia tai Intian muita ihmisoikeusrikkomuksia – toisin kuin esimerkiksi Kashmirin itsehallinnon poistamista elokuussa 2019.

Suomi isännöi myös Intian ulkoministerin Subrahmanyam Jaishankarin vierailua EU-puheenjohtajuuskauden aikana, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Intia poisti Kashmirin itsehallintostatuksen.

Vierailuun kuului seremonia Helsingin Allotrianpuistossa, jossa esiteltiin Intian valtion pystyttämä Mahatma Gandhin patsas. Tilaisuudessa oli paikalla muun muassa ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr).  

Rohkaisevaakin kehitystä

Gandhin kuvan käyttäminen maabrändin rakentamiseen ja Intian viime vuosien politiikka on saanut Vardhanin pohtimaan suhdettaan kotimaahansa. Aiemmin hän on opettanut osa-aikaisesti joogaa, mutta nyt joogatuntien pitäminen tuntuu kimurantilta.

”En halua osallistua hallituksen brändityöhön. Se maalaa kuvaa Intiasta joogaavana kasvisruoan ihannemaana, jonne länsimaalaiset voivat tulla löytämään itsensä ilman, että he pohtivat maan sisäistä eriarvoisuutta.”

Myös Otso Harju seuraa Intian poliittista kehitystä huolestuneena. Tosin kansalaisuuslaista seuranneissa mielenosoituksissa on havaittavissa rohkaiseviakin puolia.

”Mielenosoitusten retoriikassa näkyy paljon solidaarisuutta Intian eri ryhmien välillä. Lisäksi moni keskiluokkainen on joutunut pohtimaan etuoikeuksiaan ja yhteiskuntajärjestystä laajemminkin.”