Maailma.netin toimittaja Teija Laakso työskentelee kansainvälisessä EAPPI-ohjelmassa vapaaehtoisena Länsirannalla tammi–huhtikuussa 2014.

Neljän lapsen äiti Shaa tuo näytille kuvia toiseksi vanhimmasta pojastaan. Viimeisimmästä, kännykkäkameran kuvasta katsoo varsin tavallisen näköinen nuori mies: kädet taskuissa, tukka pystyssä.

"Kaipaan poikaa talossa. Kaikki on muuttunut. Hän opiskeli niin kovasti ja halusi kouluttautua", kuvailee äiti, joka lähtee välillä toiseen huoneeseen itkemään.

Israelin armeija pidätti 17-vuotiaan Yezenin ja useita tämän ystäviä poikien kotikaupungissa Azzunissa, Israelin miehittämän Länsirannan luoteisosassa tammikuussa. Aluksi vanhemmat eivät tienneet, missä poika on. Kun selvisi, että tämä on pidätetty, äiti joutui yöksi sairaalaan.

"Seuraavana päivänä kuulimme, että pojat on viety Huwwaraan", kertoo isä Belal.

Huwwara on yksi Israelin sotilashallinnon kuulustelukeskuksista Länsirannalla lähellä Nablusin kaupunkia. Se on osa sotilaskoneistoa, joka syntyi, kun Israel vuonna 1967 alkoi miehittää Palestiinalaisalueeseen kuuluvaa Länsirantaa.

Israel hallitsee Länsirantaa lähes 1 700 sotilaallisen määräyksen voimalla. Niiden mukaan jo 12-vuotiaat tuomitaan sotilasoikeudessa, ja 16-vuotiaita ja sitä vanhempia kohdellaan aikuisten tavoin. Lapsen oikeuksia puolustavan DCI-järjestön mukaan vuosittain noin 500–700 palestiinalaislasta joutuu pidätetyiksi ja syytetyiksi Israelin sotilastuomioistuimissa.

Kivien heittelystä vankeutta

YK:n lastenjärjestön UNICEFin mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 7 000 palestiinalaislasta on pidätetty, syytetty tai vangittu sotilastuomioistuimessa. Yleensä pidätetyt ovat poikia tai nuoria miehiä ja syytteet liittyvät useimmissa tapauksissa kivien heittelyyn – toisinaan ne pitävät paikkansa, toisinaan eivät.

Kivien heittely on Israelin armeijan silmissä rikos, josta voi saada 20 vuoden vankeusrangaistuksen, mikäli kivi osuu liikkuvaan kulkuneuvoon ja tekijä on 14-vuotias tai vanhempi. Jo 12-vuotias voidaan tuomita puolen vuoden vankeusrangaistukseen.

Myös yhä vangittuna olevan Yezenin pidätys liittyi epäilykseen kivien heittelystä. Hänen kotikaupunkinsa Azzun on yksi yleisimmistä lapsipidätysten paikoista Länsirannalla. Kolmannes pikkukaupungin väestöstä on nuoria miehiä, työttömyysprosentti lähentelee 50:tä. Lähellä kulkee Israelin laittomiin juutalaissiirtokuntiin vievä tie. Israelin armeijan mukaan nuoret heittelevät siirtokuntalaisten autoja kivillä.

Armeija tulee kylään usein ilman erityistä syytä ja pysäyttelee ja pidättää ihmisiä sekä tekee koteihin yöratsioita. Kaupunkia ympäröivät vartiotornit ja turvakamerat.

Paikallisen hallintokomitean jäsen ja kunnan virkamies Hassan Shbaita kutsuukin kaupunkia Guantánamoksi.

Esimerkiksi tämän vuoden alusta lähtien kaupungissa oli maaliskuun 10. päivään mennessä hänen mukaansa pidätetty 35 ihmistä, heistä 13 alaikäisiä. Esimerkiksi helmikuussa viisi teini-ikäistä azzunilaispoikaa sai 2–4 vuoden vankeusrangaistuksen kivien heittelystä lähes puolentoista vuoden oikeusprosessin jälkeen, ja maaliskuussa armeija pidätti 12-vuotiaan pojan, joka kuitenkin vapautettiin myöhemmin.

Laittomia pidätyksiä

Israel rikkoo lasten pidätyksillä ja tuomioilla sekä kansainvälistä humanitaarista lakia että kansainvälistä lapsen oikeuksien sopimusta. Esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapset pitää vangita vasta viimeisenä keinona ja silloinkin heitä on kohdeltava inhimillisesti.

DCI:n sekä UNICEFin raporttien mukaan kohtelu on usein kuitenkin kaikkea muuta kuin inhimillistä. Järjestöjen mukaan usein lapset haetaan kotoaan keskellä yötä. Heidän silmänsä peitetään, kädet sidotaan ja heidät viedään tuntemattomaan paikkaan kuulusteltaviksi.

DCI:n vuonna 2012 julkaiseman raportin mukaan 75 prosenttia haastatelluista lapsista oli kokenut pidätysaikana fyysistä väkivaltaa ja 57:ää prosenttia oli uhkailtu.

Kuulustelujen jälkeen useimmat lapset tunnustavat – olivatpa he syyllisiä tai eivät. He saavat allekirjoitettavakseen paperin, joka usein on kirjoitettu hepreaksi – kielellä, jota lapset eivät ymmärrä. Asianajajaa tai vanhempia ei päästetä mukaan eivätkä vanhemmat aina edes tiedä, missä lapsi on.

Uudistukset eivät vielä näy

Palestiinalaislasten pidätykset saivat kansainvälistä huomiota viime syksynä, kun Israel ilmoitti Unicefin julkistaman raportin kannustamana höllentävänsä lasten pidätysten ehtoja. Kahdessa paikassa kokeillaan käytäntöä, jossa lapsille viedään pidätysmääräys eikä heitä haeta yöllä kotoa. Nuorimmat lapset aiotaan tuoda aiempaa nopeammin sotilastuomioistuimen eteen.

Monen lapsen tilanteeseen päätökset eivät enää vaikuta. Esimerkiksi Unicefin tilastojen mukaan elokuun 2013 lopussa 180 poikaa oli vankilassa tai pidätettynä. Osa heistä on kokenut fyysistä ja verbaalista väkivaltaa vankilassa ja osa on esimerkiksi pakotettu makaamaan lattialla tai auton lattialla.

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.