Saako yhteiskuntaan vaikuttaa kansalaistottelemattomuuden keinoin, tarvittaessa lakeja rikkomalla tai viranomaisia vastustamalla? Vai pitääkö kaiken vaikuttamisen tapahtua virallisia kanavia pitkin?

Esimerkiksi ympäristöliike Elokapina on valinnut ensimmäisen keinon järjestämällä näyttäviä kadunvaltauksia Helsingin keskustassa. Tämä puolestaan on herättänyt paljon vastareaktioita.

Uudenmaan Kokoomusnuoret esitti syksyllä 2021 Elokapinan luokittelemista rikollisjärjestöksi, koska sen toiminta perustuu heidän mukaansa ”lähes yksinomaan vandalismiin, kansalaistottelemattomuuteen ja aineellisen vahingon tekemiseen”. Lisäksi kokoomusnuoret kritisoivat Elokapinaa ”demokratian vastustajiksi”, koska järjestö kannustaa ja kouluttaa nuoria kansalaistottelemattomuuteen.

Valtio-opin yliopistonlehtori Tapio Nykänen Lapin yliopistosta arvioi tällaisen keskustelun vievän huomiota pois kaikkein tärkeimmistä tulevaisuutta koskevista kysymyksistä. Elokapinan yhteydessä keskeistä ovat ilmastonmuutoksen tosiasialliset vaikutukset.

”Keskustelussa ei tule pysähtyä vain aktivistien toiminnan pohtimiseen, vaan jatkaa puhumaan myös siitä, miksi kansalaistottelemattomuutta harjoitetaan ja millaisista teemoista todella on kysymys”, Nykänen sanoo.

Aktivismi synnyttää verkostoja

Myös viestintäkonsulttina Ellun Kanat -konsulttitoimistossa työskentelevä entinen aktivisti Suvi Auvinen pitää keskustelua Elokapinan ja vastaavien liikkeiden laillisuudesta turhana.

”Se, ovatko liikkeen harjoittamat keinot laillisia, tuskin kiinnostaa siellä toimivia henkilöitä ollenkaan”, Auvinen toteaa.

”Laki ja moraali ovat kaksi eri asiaa. Lait muuttuvat viiveellä sitä mukaa kun yhteiskunnan arvot muuttuvat.”

Auvinen huomauttaa myös, etteivät Elokapinassa toimivat ihmiset todennäköisesti usko voivansa pysäyttää ilmastonmuutosta tukkimalla teitä. Hänen mukaansa kansalaisliikkeitä ja niiden vaikuttavuutta arvioitaessa arvioidaan usein aivan vääriä asioita.

Auvinen itse katsoo Elokapinan ja vastaavien liikkeiden vahvuuden olevan siinä, minkälaisia yksilöitä ne kokoavat yhteen. Aktivismi luo verkostoja tietyllä tavalla ajattelevien ja poliittisesti suuntautuneiden henkilöiden välille.

”Elokapinan piirissä kasvaa se seuraava sukupolvi, joka tulee 15 vuoden kuluttua olemaan niillä paikoilla, jossa minun aktivistisukupolveni on tällä hetkellä.”

Tapio Nykänen korostaa, että Elokapinan tuleva rooli yhteiskunnassa on vielä kysymysmerkki. Liikkeen elinkaareen ja menestykseen vaikuttaa esimerkiksi se, miten yhtenäisenä liike pysyy sisäisesti.

”Tämä voi olla siinä mielessä oikea haaste, että liike pyrkii voimakkaasti sisäiseen tasa-arvoon ja välttää esimerkiksi hierarkkisten rakenteiden muodostamista”, Nykänen sanoo.

Tehokkain keino

Kansalaisaktivismin ja myös kansalaistottelemattomuuden vaikutuksia on tutkittu muissa yhteyksissä maailmalla suhteellisen paljon, Nykänen sanoo.

”Voidaan sanoa, että väkivallaton ja rauhallinen kansalaistottelemattomuus on ollut usein aidosti vaikuttava toiminnan strategia, erityisesti, jos se on yhdistetty muihin samanaikaisiin vaikuttamisen tapoihin, kuten rikosilmoituksiin, kanteluihin ja haasteisiin tai perinteiseen parlamentaariseen työhön.”

Nykänen ottaa esimerkiksi saamelaisaktivistien ja ympäristöliikkeen kamppailun Alta-joen patoamista vastaan Pohjois-Norjassa 1970- ja 80-luvuilla. Protestoinnista huolimatta pato ja tekoallas rakennettiin, mutta paljon alkuperäisiä suunnitelmia pienempänä. Tämä säästi porolaitumia ja muun muassa Maasin kylän.

Nykäsen mukaan kansalaistottelemattomuutta pidetään käyttökelpoisena toimintatapana tärkeiden kysymysten ajamisessa varsinkin silloin, jos vakiintunut poliittinen järjestelmä ei näytä kykenevän reagoimaan näihin ongelmiin.

”Minä voin maksaa heidän sakkojaan”

Suvi Auvisen mielestä yksilön resurssit ja lahjat määrittelevät sen, mitkä vaikuttamisen keinot ovat kulloinkin parhaita.

”Opiskelijoille, joiden tulotaso on usein matala ja verkostot suppeita, saattaa olla tehokkainta vaikuttaa suoralla toiminnalla ja kansalaistottelemattomuudella”, Auvinen sanoo.

Sen sijaan korkeamman tulotason omaaville ja verkostoituneille henkilöille – kuten Auviselle itselleen – on tarjolla muitakin vaikutusmahdollisuuksia kuin tiellä istuminen. Auvinen kertoo kuitenkin antaneensa taloudellisen panoksensa elokapinalaisten puolesta: hän on maksanut heidän sakkojaan.

Kirjoittaja on journalismin opiskelija Haaga-Helia -ammattikorkeakoulussa.

Juttu on toteutettu osana Maailma.netin sekä Viestintä ja kehitys -säätiön hanketta, jossa koulutetaan media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.