Mielenosoittajien mielivaltaisia pidätyksiä, aktivistien uhkailua ja parjaamista, ratsioita toimittajien koteihin, oikeusjuttuja ja kyseenalaisia lakeja.

Kaikki hyviksi havaittuja keinoja, joiden avulla valtiot yrittävät rajoittaa kansalaisyhteiskunnan eli käytännössä järjestöjen ja aktivistien toimintaa.

Tutkimuslaitosten ja järjestöjen viime vuosien kasvava huolenaihe on ollut, että trendi on kasvava ja maailmanlaajuinen: yhä useampi maa rajoittaa jollakin tavalla kansalaisyhteiskunnan toiminnan perusedellytyksiä eli kokoontumisen, ilmaisun tai yhdistymisen vapautta. 

Saman vahvistaa maaliskuussa julkaistu Civicus-järjestön People Power Under Attack -raportti. Sen mukaan enää vain 3,2 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa kansalaisyhteiskunta voi toimia kutakuinkin vapaasti.

”Kansalaisyhteiskunnan tila heikkenee yhä useammassa ja vain harvassa tilanne on systemaattisesti parantunut. Tänä vuonna huolenaiheena on erityisesti se, että huonoimmassa kategoriassa on enemmän maita kuin koskaan sen jälkeen, kun aloimme julkaista raporttia vuonna 2018”, kertoo Marianna Belalba Barreto Civicuksesta.

Etelä-Afrikassa päämajaansa pitävä Civicus kampanjoi kansalaisyhteiskunnan tilan vahvistamiseksi ja julkaisee vuosittain useita raportteja kansalaisaktivismiin kohdistuvista rikkomuksista ympäri maailman. Sen tiedot perustuvat useisiin lähteisiin, kuten esimerkiksi Freedom Housen ja V-Dem-demokratiainstituutin tietoihin.

Alankomaissa asuva Belalba on johtanut runsaat neljä vuotta Civicuksen tutkimusyksikköä, joka vastaa Civicus Monitorista. Se on työkalu, jonka avulla maailman maat luokitellaan kansalaisyhteiskunnan tilan perusteella viiteen luokkaan.

Parhaat ovat avoimia eli sellaisia, joissa kansalaisyhteiskunta voi toimia käytännössä vapaaksi. Huonoimmat ovat suljettuja, eli toimintaa ei käytännössä ole. Väliin jää kolme kategoriaa: maat, joissa kansalaisyhteiskunnan tila kavennetaan (narrowed), estetään (obstructed) tai jopa sorretaan (repressed).

Belalba on erityisen huolissaan niistä 15 maasta, jotka ovat tänä vuonna pudonneet raportin kategorialuokittelussa. Huonoimpaan eli suljettujen maiden kategoriaan putosivat Afganistan, Hong Kong, Myanmar, Venäjä ja Tadžikistan. Yhteensä suljettuja maita on 27.

”Vajaat 29 prosenttia ihmisistä siis elää maissa, joissa on lähes mahdotonta harjoittaa rauhanomaisen kokoontumisen ja ilmaisun vapautta”, Belalba sanoo.

Tilanne heikkenee myös Euroopassa

Suljetun kategorian maista on syytäkin olla huolissaan, sillä niitä on vaikea tukea myöskään ulkopuolelta käsin. Ne eivät selitä kuitenkaan koko kuvaa.

Raportin mukaan esimerkiksi aktivisteja työnsä takia syytteeseen asettaneiden maiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana 68:aan. Häirintätaktiikoita soveltavien maiden määrä on noussut 63 prosenttia peräti 106:een.

Käytännössä häirinnällä tarkoitetaan kaikenlaisia toistuvaa toimintaa, jonka avulla on tarkoitus estää kansalaisaktivisteja ja muita ihmisoikeuksien puolustajia tekemästä työtään. Se voi tarkoittaa esimerkiksi toimittajien kuulustelua liian sensitiivisestä aiheesta kirjoitetun artikkelin takia, ratsioita aktivistien koteihin ja toimistoihin tai vaikkapa matkustuskieltoja.

Civicuksen löydösten mukaan kansalaisyhteiskunnan tila kapenee myös muualla kuin diktatuureissa. Esimerkiksi aiemmin toiseksi parhaassa kategoriassa olleet Iso-Britannia ja Kreikka putosivat uudessa vertailussa kolmanteen, ”estetyn” kansalaisyhteiskunnan kategoriaan. Sama luokitus on myös esimerkiksi Kenialla, Etelä-Afrikalla, Brasilialla, Serbialla, Nepalilla ja Indonesialla.

Kreikan kohdalla taustalla on muun muassa se, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden auttajia on asetettu maassa syytteeseen. Isossa-Britanniassa taas vaikuttaa etenkin mielenosoitusten tukahduttaminen.

”Hyökkäykset mielenosoittajia vastaan ovat kasvaneet. Ne kohdistuvat etenkin ihmisiin, jotka lähtevät kaduille erityisistä syistä: ilmastoaktivisteihin, black lives matter -aktivisteihin tai sukupuolittuneen väkivallan vastustajiin”, Belalba kertoo.

Viranomaisten mielivaltaa ovat kohdanneet myös niin sanotut ”kill the bill” -mielenosoittajat. He ovat vastustaneet lakia, joka vaikeuttaa mielenosoitusten järjestämistä ja antaa poliisille enemmän mahdollisuuksia rajoittaa mielenosoituksia. Laki meni läpi viime vuonna. Nyt poliisi voi esimerkiksi asettaa mielenosoitukselle alkamis- ja päättymisajan ja asettaa sille melurajoituksia. Uuden lain mukaan on myös rikos olla seuraamatta rajoituksia, jotka olisi ”pitänyt” tietää, vaikkei poliisi olisikaan antanut suoria ohjeita.

Nyt Britanniassa sorvataan jo uutta, tiukempaa lakia, joka antaisi poliisille enemmän keinoja puuttua mielenosoittajien toimintaan.

Raportin mukaan muukaan Eurooppa ei ole turvassa. Euroopan maista kahdeksassa tilanne on heikentynyt viime vuosina. Yksi keskeisimmistä keinoista on Britannian tapaan mielenosoitusten rajoittaminen, mikä näkyy esimerkiksi ilmastomielenosoittajien kiinniottoina.

”Lähes kaikki Euroopan maat ovat ottaneet kohteekseen ilmastoaktivistit. Toki rauhanomaista kokoontumisvapautta on oikeus rajoittaa, mutta syyn pitää olla erityinen, esimerkiksi turvallisuus tai kansanterveys. Hallitukset käyttävät tätä oikeutta kuitenkin hyväkseen rajoittaakseen mielenosoituksia”, Belalba sanoo.

Suomi on edelleen avoimessa kategoriassa, mutta raportissa mainitaan esimerkiksi Elokapinan aktivistien kiinniotot.

Yhtenäinen trendi

Civicuksen raportti ei ole yllättävä. Samanlaisista trendeistä ovat viime vuosina raportoineet erilaiset demokratian tai kansalaisyhteiskunnan tutkimuslaitokset. Niiden mukaan demokratian tila heikkenee ja kansalaisyhteiskunnan tila kapenee.

Taustalla on monia tekijöitä, Belalba sanoo. Yksi on äärioikeiston nousu, johon taas liittyy tyytymättömyys demokratiaan sekä kokemus taloudellisesta eriarvoisuudesta. 

”Disinformaatiolla on avainrooli siinä, miten ihmiset näkevät demokratian. Se ruokkii myös polarisaatiota.”

Belalban mukaan on silti myös tärkeä korostaa, että kansalaisyhteiskunta toimii yhä monissa maissa ja saavuttaa tuloksia, ja on tärkeää tukea sitä. Hyviin uutisiin kuuluu vaikkapa Sri Lankan pääministerin ero protestien seurauksena sekä aborttioikeuden eteneminen monissa Latinalaisen Amerikan maissa – samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa samaa oikeutta rajoitetaan.