Suomi on raportoinut tällä viikolla ensimmäisten maiden joukossa kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta New Yorkissa pidetyssä YK-kokouksessa.

Suomen raportti keräsi kiitosta, mutta se, miten tavoitteet globaalisti todella toteutetaan, on vielä kysymysmerkki. Kokouksen lopputulemaksi on jäämässä löyhä ministeritason julistus, jota vielä torstaina aamupäivällä Suomen aikaa ei ollut julkistettu.

Suomen kokousdelegaatiossa mukana ollut kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen moitti sitä kuitenkin jo etukäteen.

"Se on jo nyt ihan käsittämättömän vesittynyt – sanamuodot ovat ympäripyöreät ja nyt käydään vielä neuvotteluja lieventämisestä", hän sanoi keskiviikkoiltana Suomen aikaa.

Erimielisyyttä maiden keskuudessa syntyi esimerkiksi siitä, miten Pariisin ilmastosopimukseen viitataan tekstissä. Ne maat, jotka eivät ole sopimuksessa mukana, eivät halunneet sitä julistukseen lainkaan.

Seuranta uhkaa mennä plörinäksi

YK:n 193 jäsenmaata hyväksyivät kestävän kehityksen tavoitteet viime syksynä YK:n yleiskokouksessa, ja tällä sekä viime viikolla New Yorkissa pidetty kokous oli ensimmäinen niin sanottu korkean tason foorumi, jossa niiden toteutumista tarkasteltiin.

17 tavoitetta, eli niin sanottu Agenda 2030, korvaa viime vuonna tiensä päähän tulleet YK:n vuosituhattavoitteet, ja niiden tarkoituksena on muun muassa poistaa maailmasta äärimmäinen köyhyys.

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerin Annika Lindblomin mukaan kokouksen tunnelma on ollut innostunut.

"Ilmapiiri on, että olemme kaikki jonkin uuden alussa. Iso haaste tulee olemaan kuitenkin sen ymmärtäminen, että tavoitteet ovat riippuvaisia toisistaan, eikä niitä voi toteuttaa siiloissa", hän sanoo.

Vielä edistystä ei voi tarkkaan mitata, sillä useimpien maiden suunnitelmat ovat vasta alussa. Kokouksessa julkistetun seurantaraportin mukaan vuonna 2012 äärimmäisessä köyhyydessä kuitenkin eli 13 prosenttia maailman väestöstä.

Esimerkiksi eilen julkaistun YK:n kestävän kehityksen verkoston julkaiseman raportin mukaan kaikilla mailla on suuria vaikeuksia saavuttaa tavoitteita. Rikkaiden maiden ongelmana ovat esimerkiksi epätasa-arvo ja kestämätön kulutus, kehitysmailla taas on tekemistä perustason sosiaalipalveluiden ja infrastruktuurin kanssa.

Lappalaisen mukaan suuri huoli on myös se, että tavoitteiden seurannasta, kuten raportointikertojen vaaditusta määrästä, ei ole päästy sopuun.

"Tämä on ensimmäinen kerta, kun seurantajärjestelmää rakennetaan, ja sen pohjaa käytetään tulevina vuosina. Isoin huoli on, miten saada se toimimaan. Vaarana on, että koko järjestelmä menee plörinäksi", hän sanoo.

Myös maailman johtajien poliittinen sitoutuminen agendaan herättää kysymyksiä. Esimerkiksi eurooppalaisia ministereitä on kerrottu olleen paikalla vain kahdeksan ja esimerkiksi EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, jonka salkkuun kestävä kehitys kuuluu, ei ollut paikalla.

Todellisuus ja korulauseet kaukana toisistaan

Kokouksen tärkeintä antia olivatkin 22 maan julkistamat raportit siitä, miten tavoitteita aiotaan toteuttaa. Annika Lindblomin mukaan Suomen raportti sai muilta mailta runsaasti kehuja. Niitä on kiinnostanut etenkin Sitoumus 2050, jonka puitteissa esimerkiksi yritykset, koulut, järjestöt ja kunnat voivat kertoa, mitä ne tekevät kestävän kehityksen eteen. Sitoumuksia on annettu jo 300.

"Se herätti suuresti kiinnostusta, koska muilla mailla ei ole tällaista yhteiskuntaa sitouttavaa työkalua. Se otettiin vastaan vientituotteena. Monilta sellaisilta mailta, jotka raportoivat ensi vuonna, on tullut tapaamispyyntöjä", Lindblom kertoo.

Myös järjestöt ovat kehuneet raporttia. Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön Kepan asiantuntija Anna-Stiina Lundqvist kiittelee sitä, että järjestöt otettiin mukaan raportin esittelyä myöden ja että siinä nostetaan esiin myös epäkohtia.

Järjestöt kuitenkin kritisoivat sitä, ettei raportissa puhuta esimerkiksi Suomen leikatuista kehitysyhteistyömäärärahoista. Sitä suositellaan niiden tekemässä varjoraportissa, joka esiteltiin niinikään kokouksessa.

"Todellisuuden ja korulauseiden välinen ero on ongelma. Raportissa on hienoja ajatuksia, mutta jos ne eivät näy käytännön politiikassa ja nykyhallituksen toiminnassa, ne eivät ole paljon arvoisia", Lundqvist toteaa.

Annika Lindblomin mukaan järjestöjen antama kritiikki aiotaan käydä läpi syksyllä, kun Suomi ryhtyy valmistelemaan varsinaista kestävän kehityksen toimeenpanosuunnitelmaansa. Hän pitää Suomen politiikkaa kuitenkin johdonmukaisena kehitysyhteistyöleikkauksia lukuun ottamatta. Kestävää kehitystä on Suomessa tehty jo 23 vuotta, ja strategia on siirtynyt hallitukselta toiselle ilman, että sitä on haluttu muuttaa, hän huomauttaa.