Kun Tasi Lama oli neljännellä luokalla, hänen isoäitinsä käski häntä lopettamaan koulunkäynnin.

"Hän selitti, että me emme sovi opiskeluun, hallintoon, politiikkaan tai liike-elämään, vaan me olemme ihmisiä, jotka tekevät työtä. Sellainen oli myös valtion mentaliteetti", Lama muistelee.

Hän kuuluu tamang-vähemmistöön, yhteen Nepalin monista etnisistä vähemmistöistä. Tiibetinsukuista kieltä puhuvan, buddhalaisuutta harjoittavan vähemmistön osuus nepalilaisista on noin 5,8 prosenttia. Maan parlamentissa heitä on kuitenkin alle kolme prosenttia ja valtion viroissa alle kaksi.

Lama ei totellut isoäitiään, vaan jatkoi opiskeluaan opettajansa tuella. Sellainen on harvinaista vielä nykyäänkin, sillä yli 80 prosenttia tamanglapsista keskeyttää koulun alaluokilla, taustalla usein kielivaikeudet sekä valtakulttuuria suosiva opetusmalli, jossa tamangit edelleen kuvaillaan alaluokkaisina. Seurauksena työelämäänkin on vaikea päästä.

Syrjinnällä on Nepalissa myös pitkät perinteet. Maassa on yli sata etnistä tai kastiin perustuvaa ryhmää. Osa etnisistä ryhmistä on tamangien tavoin luokiteltu alkuperäiskansoiksi. Vaikka mikään ryhmä ei suoraan muodosta enemmistöä väestöstä, etenkin vuoteen 1990 asti kestäneen monarkian aikana Nepalissa suosittiin tiukkaa yhtenäiskulttuuria, jossa valta kasaantui suurimmille ryhmille.

"Piti olla hindu, jotta saisi valtion virkoja ja palveluita. Siksi moni muutti uskontoaan. Tamangit ovatkin moniin muihin alkuperäiskansoihin verrattuna paljon köyhempiä, sillä he eivät halunneet vaihtaa uskoaan, vaan olivat valmiita kohtaaman syrjintää", Lama kertoo.

Hän johtaa nykyisin Childspace-nimistä järjestöä, joka lobbaa virkamiehiä tasa-arvoisemman koulujärjestelmän luomisen puolesta ja tekee kulttuurisensitiivistä oppimateriaalia kouluille. Hanke saa tukea suomalaiselta Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiöltä KIOSilta.

Osavaltiot kiistakapulana

Ajat ovat olleet vähemmistöille valoisammat sen jälkeen, kun monarkia Nepalissa kaatui. Osa sai alkuperäiskansastatuksen 2000-luvun alussa. Käytännössä oikeudet eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Syynä oli muun muassa vasta vuonna 2006 päättynyt hallituksen ja maolaississien välinen sisällissota.

Sodan päättymisestä lähtien Nepalissa on yritetty sorvata perustuslakia, joka viimein huomioisi kaikkien ryhmien oikeudet. Epävakaus on kuitenkin jatkunut, kun vallassa roikkuvat poliitikot eivät ole päässeet sopuun lain sisällöstä. Viimeisin takaraja ohitettiin viime viikolla, kun parlamentin istunto päättyi siihen, että opposition poliitikot rikkoivat tuoleja ja heittelivät mikrofoneja äänestyksen estääkseen. Levottomuudet levisivät myös muualle maahan.

Suurin kiistakysymys liittyy juuri vähemmistöryhmiin. Oppositiossa olevat maolaiset sekä pienet alueelliset puolueet haluaisivat Nepalin jakautuvan noin kymmeneen osavaltioon, jotka nimettäisiin suurimpien etnisten ryhmien mukaan. Hallituspuolueet taas pelkäävät etnisten jännitteiden kiristymistä ja vetoavat resurssipulaan.

Laman mukaan alkuperäiskansat haluavat osavaltiojärjestelmää, koska se takaisi heidän oikeuksiensa ja identiteettinsä kunnioittamisen. Avainsana on kunnioitus, ei rotuun perustuva osavaltio.

"Ei niin, että osavaltion johtajan pitäisi olla tamang, tamang olisi osavaltion kieli ja muita syrjittäisiin", Lama toteaa.

Hänen mukaansa ilman osavaltiojärjestelmää ja oikeuksien tunnustamista Nepal ei tule näkemään vakautta ja rauhaa. Vaikka maan sisällissota oli luonteeltaan poliittinen, moni alkuperäiskansojen jäsen oli siinä mukana tyytymättömyyttään, hän muistuttaa.

"Rauha tulee, jos ihmisille annetaan oikeuksia. Muuten he alkavat varmasti taistella niistä jonakin päivänä."