Pablo Escobar, kartellit ja verisen sisällissodan osapuolet hallitsivat Kolumbiaa vuosikymmeniä. 

Nyt valtaa ottavat yksisarviset. Yksisarvinen tarkoittaa kasvuyritystä eli startupia, jonka arvo ylittää miljardin dollarin rajan. Niitä on Kolumbiassa jo kolme. 

Maa on 2000-luvulla kehittänyt politiikkaa, jonka tarkoituksena on helpottaa kasvuyrittäjyyttä ja houkutella pääomaa. Samalla yritetään kehittää vaihtoehtoisia tulonlähteitä korvaamaan fossiiliteollisuutta, joka on muodostanut yli 40 prosenttia maan taloudesta.

Panostukset alkavat nyt kantaa hedelmää. Kolumbian tieto- ja viestintäteknologiasektori on yksi maailman nopeimmin kasvavista, ja pääkaupunki Bogotá on sijoittunut viime vuosina Latinalaisen Amerikan kärkeen erilaisissa startup-ekosysteemivertailuissa. 

Koulutusuudistukset, infrastruktuurin ja julkisen liikenteen kehittäminen sekä startup- ja innovaatiokeskukset ovat tehneet Kolumbiasta yhden maailman nopeimmin kasvavista talouksista. 

Koulutussektoria uudistetaan

Kolumbian suurimman ja menestyneimmän yksisarvisen, Rappin, perustivat vuonna 2015 Simón Borrero, Sebastian Mejía ja Felipe Villamarín.

Rappi on hiukan Woltia muistuttava e-kauppa-alusta, joka on saavuttanut jo suuren markkina-aseman Latinalaisessa Amerikassa. Se on laajentunut kuljetusyrityksestä muun muassa elektronisiin maksupalveluihin, ja monet sen entisistä työntekijöistä ovat perustaneet omia startupejaan.

Suomen Madridin-instituutin entinen johtaja ja toimittaja Auli Leskinen arvioi, että Kolumbian startup -yhteisön kehittymistä on vauhdittanut muun muassa pandemian jälkeinen kulutuksen kasvu.

“Pienet ja ketterät yritykset varmasti pystyvät toimimaan joustavammin talouden heilahteluissa kuin suuret firmat ja pääsevät tuottaviksi pienemmillä kuluilla.”

Leskinen on tehnyt pitkään yhteistyötä Kolumbian koulutusmaailman kanssa. Hän kertoo seuraavansa mielenkiinnolla valtavaa koulutusuudistusta, johon maassa on ryhdytty.

“Vuoden 2023 budjetti on 70 biljoonaa pesoa, ja uusi koulutuslakiesitys on hyväksytty lähes kokonaan kongressin edustajainhuoneessa.”

Uudistuksen tavoite on tehdä koulutuksesta kansalaisoikeus. Se merkitsee koulutusmahdollisuuksia myös erityisryhmille, kuten alkuperäiskansojen jäsenille tai vähävaraisille. Alueelliseen epätasa-arvoon puuttuminen on suuri haaste maassa, joka on hyvin kahtia jakautunut.

“Kolumbia on suuri maa, joten tämä on valtavan iso urakka.”

Koulutuksen määrärahoja on Leskisen mukaan lisätty vuodesta 2010 lähtien, mutta nyt tehtävät panostukset ovat historiallisen suuria.

Yritysyhteistyö on edelleen monissa Kolumbian oppilaitoksissa vaikkapa Suomea jäykempää. Erikseen ovat huippuyliopistot, kuten pääkaupungin Universidad de los Andes, joilla on omat yrittäjyysohjelmansa.

“Toki myös startup-hautomot ovat pitkälle kehittyneitä. Kolumbia on muutenkin yritysmyönteinen maa”, Leskinen sanoo.

Turismi kukoistaa

Kolumbian talous on kehittynyt nopeasti sen jälkeen, kun hallitus vuonna 2016 solmi rauhansopimuksen FARC-sissien kanssa. Vuonna 2020 Kolumbiasta tuli OECD-maa, kolmantena Latinalaisessa Amerikassa.

Tietenkään asiat eivät ole yksinkertaisia. Kolumbiassa on kuitenkin edelleen paikoin levotonta, ja maassa on säännöllisesti nähty laajoja protesteja. Kansalaisyhteiskunnan tila ei ole hyvä, ja korruptio rehottaa. Toimittajille Kolumbia on edelleen vaarallinen paikka. Kokaiinin kasvatuksestakaan ei ole ponnisteluista huolimatta päästy eroon. Eriarvoisuus on suuri ongelma.

Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen matkusti ensimmäisen kerran Kolumbiaan vuonna 1996, ja sen jälkeen Kolumbiasta tuli melkein hänen toinen kotimaansa. Valtonen on nähnyt läheltä sisällissodan ja kartellien runteleman maan muutoksen lomaparatiisiksi.

Muutos on yllättänyt vauhdillaan.

“Ennen lähes koskemattomat paratiisirannat ovat nyt vieri vieressä täynnä hotelleja, hostelleja ynnä muuta.”

Valtosen mukaan suuri osa hotelleista on ulkomaisessa omistuksessa, ja varsinkin yhdysvaltalaiset ovat hankkineet maasta muutenkin omaisuutta. Kiinteistökauppa kävi kuumana heti rauhansopimuksen solmimisen jälkeen.

“Veikkaan, että aika halvalla sai silloin hankittua maata.”

Valtonen kertoo ajatelleensa jo vuosikymmeniä sitten, että jos sisällissota joskus loppuu, paratiisirannat ovat mennyttä. 

“Tiedän, että tämä on provokatiivinen väite, mutta sota tavallaan myös suojeli Kolumbian luontoa.”

Kolumbian startup-yrittäjyyden nousu ja OECD-jäsenyys eivät sinänsä ole tulleet Valtoselle yllätyksenä. 

“Maassa on ollut aina hyviä yliopistoja ja korkeasti koulutettuja, menestyviä ihmisiä. Sodan aikana tosin menestyksen hintana oli se, että täytyi asua muurien sisällä. Piti olla vartijat ja hälytysjärjestelmät.”

”Ei tämä kuitenkaan onnistu” ei ole oikea asenne

Yrittäjähenkisyys on Kolumbiassa ollut aina selviö. Valtonen arvelee, että se johtuu osittain siitä, että Kolumbiassa on ollut pakko selviytyä vaikeissakin olosuhteissa.

“Kaipaan välillä Suomessakin sitä, että kylmällä ilmalla voisit ostaa katukojusta jonkin lämpimän juoman. Kolumbialaiset yrittävät vaikka mitä: myyvät yrttiteetä, ohjaavat parkkipaikoilla ihmisiä vapaisiin ruutuihin, opastavat busseihin, myyvät busseissa kaikkea mahdollista.”

Valtonen uskoo, että tällainen henki on vaikuttanut myös menestyvien startupien luomisessa. Suomessa on paljon yleisempää, että ideat tapetaan, ennen kuin niitä edes kokeillaan.

“Kolumbiassa olisi varmasti aika vieras sellainen asenne, että ei tämä kuitenkaan onnistu.”