Kolumbiassa tuodaan uhrien ääni kuuluviin
Memoria Hístórica -ryhmän tehtävänä on selvittää, mistä aseellisessa konfliktissa on uhrien näkökulmasta ollut kyse.
Kolumbian hallituksen muutama vuosi sitten asettaman Memoria Hístórica -tutkimusryhmän työtä maan aseellisten konfliktien selvittämisessä voi politiikan tutkija Claudia Lópezin mielestä pitää edistysaskeleena - ryhmän toiminnan saamasta kritiikistä huolimatta, kirjoittaa Olli Seuri Kepan verkkosivuilla.
López pitää merkittävänä sitä, että tutkimusryhmän myötä ensi kertaa joku valtiollinen toimija edustaa myös maan historiaa leimaavan konfliktin uhreja.
"Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku instituutio perustettiin edustamaan Kolumbian aseellisen konfliktin uhreja. Se on suuri edistysaskel, koska näin joku valtiollinen toimija edustaa myös uhreja, antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa", kertoo López.
Tutkimusryhmän työ on Seurin mukaan herättänyt kuitenkin myös arvostelua. Yksi ryhmän työtapoja kritisoineista on juuri López, jonka mukaan kokonaiskuva konfliktista hukkuu yksittäisten tapaustutkimusten alle, mistä syystä konfliktin syyt ja seuraukset jäävät edelleen hämärän peittoon.
Vuonna 2005 perustetun kansallisen totuuskomission (CNRR) alaisena toimiva tutkimusryhmä on saanut tehdä työtään täysin itsenäisesti: kaikki tutkijoiden työt on julkaistu ilman ennakkotarkastusta. Tämä on synnyttänyt jännitettä ryhmän valtiollisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen välille. Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt muun muassa hyökkäsivät ryhmää vastaan, koska pelkäsivät valtiollisen toimijan jäävän hampaattomaksi.
Myös varapresidentti Angelino Garzónz on ilmaissut kriittisen suhtautumisensa CNRR:n työhön, mikä saattaa johtaa siihen, että tutkimuksen vapautta lähtökohtanaan pitävän Memoria Hístórican tuottamiin sisältöihin puututaan. Tämä olisi María Victoria Uriben, tutkimusryhmän yhden vetäjän mukaan katastrofi, Seuri toteaa.
Merkittävimmän ongelman tutkimustyölle aiheuttaa kuitenkin se, että vuosikymmeniä sitten alkanut konflikti jatkuu. Yhä edelleen vallassa on ihmisiä, joilla on ollut osansa konfliktissa. Kaikkea ei voi vielä sanoa ääneen.
"Kolumbiassa voidaan kertoa siitä, mitä tapahtui 20 tai 30 vuotta sitten. Voimme kertoa niistä, jotka ovat jo kuolleet, mutta elävien tarina jää kertomatta. Nämä elävät ovat valmiita käyttämään väkivaltaa, jotta heidän osuutensa ei tulisi esiin", Claudia López toteaa.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia