Juttu on julkaistu alun perin Pax-lehdessä.

Siviilien joukkomurhat, raiskaukset ja pakkovärväykset aseellisiin joukkoihin todistavat Kongon demokraattisen tasavallan itäistä Kivun provinssia piinaavasta konfliktista. Keväällä puhjenneet väkivaltaisuudet M23-kapinallisjoukkojen ja Kongon armeijan välillä ovat ajaneet yli 220 000 siviiliä etsimään turvaa muista provinsseista tai pakenemaan rajan yli Ugandaan tai Ruandaan.

Human Rights Watchin mukaan M23 on pakkovärvännyt joukkoihinsa siviilejä, joista nuorimmat ovat alle 15-vuotiaita. Silminnäkijät ovat kertoneet värväystä vastustaneiden tai pakoa yrittäneiden salamateloituksista. M23:n joukoista paennut nuori mies kuvasi kokemaansa: "Kun me olimme M23-joukoissa, meille sanottiin, että valinta on meidän. Joko taistelemme heidän riveissään tai kuolemme. Monet yrittivät paeta. Heidät tapettiin välittömästi."

Kivun humanitaarinen tilanne on ollut erittäin huono jo kauan ennen kevään kriisiä. Kongon demokraattinen tasavalta oli päänäyttämönä yhdessä maailman verisimmistä konflikteista vuosina 1998–2002, Ruandan kansanmurhan jälkeen. Laurent Kabilan johtama kampanja diktaattori Mobuto Sese Sekon syrjäyttämiseksi sysäsi maan kaoottiseen sisällissotaan. Sodassa oli osallisena yli 12 Afrikan maata sekä Ugandan ja Ruandan armeijat, ja aseelliset joukot toimivat aktiivisesti Pohjois-Kivussa pitkän aikaa.

Sota päättyi virallisesti vuonna 2002 solmittuun rauhansopimukseen, mutta väkivaltaisuudet ovat leimahtaneet useasti sen jälkeenkin. Kongon demokraattista tasavaltaa runnelleet sodat tappoivat vuosina 1998–2007 arviolta 5,4 miljoonaa ihmistä. YK:n ihmisoikeuskomissaari arvioi yli 200 000 naisen, lapsen ja vanhuksen joutuneen seksuaalisen väkivallan uhriksi. UNHCR puolestaan arvioi maan sisäisten pakolaisten määrän vuonna 2011 vähintään 1,7 miljoonaksi. Monilla alueilla, kuten Pohjois-Kivun Masisissa, ihmiset ovat olleet viimeiset kaksi vuosikymmentä käytännössä koko ajan pakomatkalla, paeten joko paikallisia väkivaltaisuuksia tai laajempia konflikteja.

***

Nyt käynnissä olevan konfliktin aiheuttama pakolaisvirta on kiihtynyt marraskuun aikana kapinallisjoukkojen lähestyessä Pohjois-Kivun pääkaupunkia Gomaa. Al Jazeeran toimittaja Nazanine Moshiri raportoi tilanteesta marraskuun puolessa välissä: "Goma muistuttaa aavekaupunkia. Monet siviilit ovat hakeutuneet turvaan lähialueen pakolaisleireille. Keskushallinnon virkamiehet ja kansallisen armeijan edustajat ovat jättäneet kaupungin. YK:n henkilöstö on määrätty pysymään sisätiloissa ja muita järjestötyöntekijöitä sekä diplomaatteja on evakuoitu rajan yli Ruandaan."

International Crisis Groupin Vircoulon syyttää uudistusten epäonnistumisesta myös kansainvälistä yhteisöä ja ohjelmien rahoittajamaita. "Monet rahoittajat halusivat eroon poliittisesta prosessista mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisten vaalien jälkeen eliitti sai käyttöönsä avustusrahaa ilman, että rahoittajat olisivat valvoneet poliittisten uudistusten etenemistä. Rahoittajien taholta tuleva poliittinen paine olisi ollut tarpeen tarvittavan tahtotilan luomiseksi. Kansainvälinen yhteisö sanoutui irti hankalasta ja hitaasti etenevästä poliittisesta prosessista aivan liian aikaisin."

Ilman laajempia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia paikalliset sekä laajemmat konfliktit syttyvät kerta toisensa jälkeen uudelleen. Luonnonvaroista saatuja rikkauksia ei edelleenkään käytetä tavallisten ihmisten elinolojen parantamiseen. Paikallisten aseellisten ryhmien johtajat tai kansallisen armeijan komentajat ovat yhä edelleen pääasiallisia vallanpitäjiä Kivun maaseudulla. Niin kauan kuin aseellisten ryhmien valta-asemia ei saada murrettua eikä paikallisiin ja alueellisiin konflikteihin löydetä väkivallattomia ratkaisuja, Kongon demokraattisen tasavallan väkivallan kierre jatkuu.

***

Tämänkertainenkaan kriisi ei rajoitu Kongon demokraattisen tasavallan sisäisiin osapuoliin. Sekä Kongon demokraattisen tasavallan johto että YK:n asiantuntijaraportti pitävät Ruandaa ja Ugandaa osasyyllisinä konfliktiin. Kongon itäosien laitonta mineraalikauppaa käydään myös naapurimaiden kautta ja Ruandalla on etninen yhteys tutsi-vetoiseen kapinallisjoukkoon. Julkisuuteen vuotaneen YK-raportin mukaan Ruanda ja Uganda ovat rahoittaneet ja aseistaneet M23-joukkoja.

Ruanda ja Uganda ovat raivokkaasti kiistäneet syytökset. Al Jazeeran haastattelema Ugandan ulkoministeri Okello Oryem höykyytti maailmanjärjestöä: "YK keksii näitä roskasyytöksiä siirtääkseen huomion pois epäonnistuneesta rauhanturvaamisestaan. Kongon demokraattisen tasavallan rauhanturvaamisoperaatio on maailman suurin ja kallein. Se ei ole kuitenkaan saavuttanut viimeisten viiden–kymmenen vuoden aikana mitään tuloksia."

Uganda uhkasi jättää YK:n rauhanturvaamistehtävät kokonaan raportin tultua julki. Ugandalaisia rauhanturvaajia toimii muun muassa Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, joten Ugandan mahdollinen vetäytyminen olisi kova isku Afrikan rauhanturvaamiselle. Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko Ugandan toteuttavan uhkaustaan.

YK:n rauhanturvajohtaja Herve Ladsous kommentoi Al Jazeeralle, että YK ei ole pystynyt aukottomasti varmistamaan Ruandan osuutta M23:n toiminnassa. Ladsous tyytyi toteamaan, että "M23-joukot ovat erittäin hyvin aseistettuja ja huollettuja, paljon paremmin kuin armeijan sotilaat". Reutersin mukaan korkean tason diplomaattinen lähde kuvasi Ruandan osuutta huomattavaksi: "M23:n toiminnan kautta mineraalirikas itäinen Kongo on käytännössä liitetty osaksi Ruandaa."

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on vedonnut Ruandan presidenttiin Kagameen, jotta tämä "käyttäisi vaikutusvaltaansa M23-joukkojen väkivaltaisuuksien lopettamiseksi". Turvallisuusneuvosto on asettanut M23-johtajia ja kaikkia joukkoja avustavia tahoja koskevat sanktiot sekä kapinallisjoukkoja koskevan asevientikiellon. YK:n asiantuntijaraportin seurauksena Yhdysvallat jäädytti sotilasapuerän ja Iso-Britannia, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi keskeyttivät Ruandan kehitysavun maksamisen viime elokuussa. Iso-Britannian kehitysministerin pestinsä syyskuussa jättänyt Andrew Mitchell antoi kuitenkin luvan Ruandan yleisten budjettiavustusten maksatusten aloittamiseksi uudelleen juuri ennen ministerikautensa päättymistä.

***

Kivun väkivaltaisuuksille ei näy pikaista loppua. Kongon demokraattisen tasavallan johto kieltäytyi marraskuun puolessa välissä neuvotteluista M23:n kanssa. Informaatioministeri Mende vetosi kansainväliseen yhteisöön: "Ruanda on pysäytettävä ja ainut tapa pysäyttää Ruanda on laajat sanktiot. Me emme neuvottele terroristien kanssa. Jos neuvotteluihin on aihetta, puhumme suoraan Ruandan johdolle emmekä M23:lle, Ruandan marioneteille."

Ruandan tiukempi painostaminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Ruanda on Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen, ja Iso-Britannia on tukenut Kagamen hallitusta avokätisesti. Ruanda valittiin myös hiljakkoin turvallisuusneuvoston jäseneksi. Kaksivuotinen kausi alkaa vuoden 2013 tammikuussa. Konfliktinratkaisua odotellessa Kongon demokraattisen tasavallan itäosien siviiliväestön tilanne pahenee.

Humanitaariset avustusjärjestöt ovat erittäin huolissaan Goman 700 000 asukkaan kohtalosta. Osa asukkaista on paennut kaupungista, mutta turvapaikan löytäminen käy hankalaksi. Esimerkiksi 10 kilometrin päässä Gomasta sijaitsevan Kanyaruchinyan pakolaisleirin tyhjeni, kun 60 000 asukasta joutuivat hekin pakenemaan väkivallan tieltä M23:n joukkojen edetessä kohti pääkaupunkia. Humanitaarisen avun toimittaminen on vaikeutunut taistelujen kiihtyessä ja Kivun arki jatkuu pelon ja epävarmuuden varjostamana.