(IPS) -- Kenia on muuttumassa liian lämpimäksi karjalle. Tuhansien karjankasvatuksesta ja maanviljelystä riippuvaisten perheiden elinkeino on vaarassa.

Kenian kuivien ja puolikuivien alueiden keskilämpötilojen nousu on ylittänyt 1,5 celsiusasteen rajan, jota on pidetty keskeisenä ilmastonmuutoksen vaikutusten näkökulmasta. Sen yli kun mennään, olosuhteet alkavat radikaalisti muuttua ja äärimmäiset helteet, kuivat kaudet ja tulvat lisääntyvät.

Turkana on kärsinyt pahiten

Kenialaisille nämä seuraukset eivät ole spekulaatiota vaan elettyä todellisuutta. Neljän viime vuosikymmenen kuluessa kuivien ja puolikuivien alueiden karjan määrä on laskenut neljänneksellä.

”Lasku voidaan suoraan yhdistää lämpötilojen nousuun”, tohtori Mohammed Yahya Said sanoo. Hän kuuluu tutkijaryhmään, joka on tuottanut tutkimuksen ilmastonmuutoksesta ja sopeutumisesta siihen, erityisesti kenialaisen karjatalouden näkökulmasta.

Kaikkein pahiten on kärsinyt Turkanan alue, jonka keskilämpötila on 50 viime vuoden aikana kohonnut 1,8 astetta. Samalla karjan määrä on jyrkästi laskenut, vuodesta 1977 vuoteen 2016 lähes 60 prosenttia.

Tilastojen mukaan Kenia on Afrikan viidenneksi suurin karjantuottaja, mutta kuivina kausina karjaa kuolee siinä mitassa, että ilman naapurimaita Kenia kärsisi lihapulasta. Suurin osa Keniassa syödystä lihasta tuleekin Etiopiasta, Eritreasta, Somaliasta ja Tansaniasta.

Sopeutuminen avaa uusia mahdollisuuksia

Kuivat kaudet eivät sinänsä ole Keniassa uusi asia. Karjankasvattaja Eunice Marima muistaa hyvin, miten hänen isänsä menetti koko kolmentuhannen pään laumansa joulukuussa 1962. Kohtalotovereita on pilvin pimein, ja hän itsekin menetti satoja eläimiä vuosien 1984 ja 1994 kuivuuden tähden.

”Olen oppinut läksyni. Aina kun sataa, istutan kuivuutta sietävää boma rhodes -heinää. Kuivana kautena teen siitä karjan rehua. Tämä on minun sopeutumistapani, ja sen seurauksena en vuoden 2017 kuivuuden aikana menettänyt yhtään eläintä”, Eunice Marima kertoo.

Toinen sopeutumistapa on vaihtaa eläimet toisiin. Samalla kun lehmien määrä kuivilla ja puolikuivilla alueilla on jatkuvassa laskussa, vuohien, lampaiden ja kamelien määrä kasvaa. Tässä vaihdoksessa piilevät ilmastonmuutokseen sopeutumisen avaamat uudet mahdollisuudet.