Israelin sotatoimien kärjistyminen on ajamassa jo valmiiksi kuilun partaalla olevan Libanonin täysimittaiseen katastrofiin. Valtion rakenteet olivat jo valmiiksi heikot, eikä se pysty huolehtimaan ihmisistä, joiden sietokyky on ollut koetuksella pitkään jatkuneen taloudellisen ja poliittisen kriisin takia.

Paikallisen YMCA-järjestön eli suomeksi NMKY:n operaatiojohtaja Tony El Mir toivoo, että länsimaat tekevät ”diplomaattisen väliintulon”.

”Tämä sota ei voi jatkua Libanonissa. Maa on täysin suojaton sekä poliittisesti että taloudellisesti. Libanon ei voi selviytyä tästä sodasta, jos se kestää liian pitkään. Ja kaikki viittaa siihen, että se kestää pitkään”, hän sanoo.

Libanonin YMCA:n tehtäviin kuuluu rauhan aikana muun muassa nuorten kanssa tehtävä rauhantyö sekä kroonisten sairauksien hoitamiseen tarkoitettujen lääkkeiden jakelu terveyskeskuksiin.

Nyt se on ryhtynyt jakamaan humanitaarista apua, sillä Israelin sekä Libanonissa toimivan äärijärjestö Hizbollahin välinen konflikti on aiheuttanut valtavan inhimillisen kriisin.

Hizbollah on tehnyt raketti-iskuja Israeliin lokakuusta 2023 lähtien tavoitteenaan tukea Gazassa valtaa pitävää palestiinalaista äärijärjestö Hamasia, jota vastaan Israel sotii. Yli 60 000 israelilaista on joutunut pakenemaan Hizbollahin raketti-iskuja.

Pari viikkoa sitten sodassa alkoi uusi vaihe, kun Israel iski Hizbollahia vastaan hakulaitteisiin asennettujen räjähteiden avulla. Viime viikolla se ryhtyi pommittamaan aiempaa intensiivisemmin Etelä-Libanonin kaupunkeja. Tänään tiistaiaamuna se kertoi aloittaneensa maahyökkäyksen. Hizbollah on vastannut raketti-iskuin.

Kumpikin osapuoli on iskenyt siviilikohteisiin, mikä on kansainvälisen oikeuden vastaista. Kansainvälinen oikeus kieltää myös räjähteiden asentamisen siviililaitteisiin.

Ennakoimattomuus raskainta

Monet Israelin iskut on kohdistettu alueille, jotka ovat aiemmin välttyneet konfliktilta. Kymmenet kaupungit ja tuhannet asuinrakennukset ovat tuhoutuneet tai vaurioituneet. Myös esimerkiksi vesi-infrastruktuuria on tuhoutunut. Koulut on toistaiseksi suljettu, ja niissä majoittuu tuhansia pakolaisia.

Tuoreimpien tietojen mukaan Israelin kahden viime viikon aikana tekemissä iskuissa on kuollut yli tuhat ihmistä ja tuhansia on loukkaantunut. Väkiluvultaan noin Suomen kokoisessa maassa yhteensä jopa lähes miljoona ihmistä on viranomaisten arvioiden mukaan joutunut pakenemaan.

”Viikonlopun pommitusten mittakaava tuli yllätyksenä monille. Ihmiset ovat peloissaan ja huolissaan siitä, mitä tapahtuu jatkossa. Tilanteen ennakoimattomuus tekee siitä erityisen raskasta. Omaa lähitulevaisuutta on mahdotonta suunnitella”, kuvailee Beirutissa asuva suomalaistutkija Samuli Lähteenaho.

Ympäristöantropologiaan erikoistunut Lähteenaho työskentelee Beirutissa Suomen Lähi-idän instituutissa. Hän on seurannut Libanonin yhteiskunnallista kehitystä vuodesta 2015.

Tilanteesta tekee haastavan se, että Libanonin hallituksella on rajalliset mahdollisuudet vastata humanitaariseen kriisiin. Se oli jo ennen sotaa hauras, kriisissä oleva valtio. Täysimittainen sota voisi romahduttaa sen kokonaan, arvioi esimerkiksi brittiläisen Nottingham Trent -yliopiston tutkija Imad El-Anis The Conversation -verkkolehdessä.

Libanonissa on vuodesta 2019 alkaen ollut vakava talouskriisi, joka on johtanut valtavaan inflaatioon, massatyöttömyyteen ja köyhyyden lisääntymiseen. Maailmanpankin viime keväänä julkaiseman arvion mukaan 44 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä. Laajemmin määriteltynä jopa 80 prosenttia väestöstä on köyhiä.

Julkiset palvelut eivät toimi, ja kansalaisten luotto heikosti toimivaan, korruptoituneeseen hallintoon on heikko. Taustalla vaikuttavat yhä myös koronapandemia sekä vuonna 2020 tapahtunut tuhoisa ammoniumnitraattiräjähdys Beirutin satamassa. Lisäksi julkisia palveluita kuormittavat Syyriasta saapuneet 1,5 miljoonaa pakolaista.

”On uskomatonta, mitä Libanonissa on tapahtunut pankkikriisistä ja räjähdyksestä lähtien. Maassa on jatkuva kriisi, ja nyt on vielä sota. Ihmiset eivät pysty elättämään itseään. Monet Etelä-Libanonista paenneet elivät päivä kerrallaan jo ennen tätä ja nyt tämä tapahtui. Se on katastrofaalista”, El Mir sanoo.

Omat selviytymiskeinot käyttöön

Sota koettelee myös ihmisten mielenterveyttä, sillä etenkin moni vähänkään vanhempi libanonilainen muistaa Israelin aiemmat hyökkäykset Libanoniin.

Israel hyökkäsi Libanoniin ensimmäisen kerran vuonna 1978 tuhotakseen palestiinalaisten vapautusjärjestön PLO:n. Libanonin sisällissodan aikana se miehitti osia maasta vuosina 1982–2000. Miehityksen aikana syntyi myös Hizbollah. Vuonna 2006 se hyökkäsi maahan jälleen. Nyt meneillään oleva sota on jo neljäs.

Pelkona on, että siitä tulee etenkin siviilien kannalta erityisen tuhoisa. Esimerkiksi lasten päiväkohtaiset kuolemat ovat olleet huomattavasti yleisempiä kuin vuoden 2006 konfliktissa, Unicef kertoi viime viikolla.  

Jatkuvat kriisit tarkoittavat sitä, ettei valtio ole enää aikoihin pystynyt huolehtimaan kansalaisistaan.

”Ihmiset ovat tottuneet siihen, että valtio ei ole ensisijainen toimija, joka organisoi yhteiskunnallista elämää kriisioloissa. He ovat joutuneet kehittämään selviytymiskeinoja jo ennen tätä tilannetta. Melkein kaikilla on joku sukulainen ulkomailla, ja rahalähetykset ovatkin aina olleet yksi selviytymisstrategia”, Lähteenaho kertoo.

El Mirin mukaan Libanonissa ei oikeastaan ole ollut vakautta vuoden 2005 jälkeen. Silloin pääministeri Rafiq Hariri salamurhattiin. Nyt maa on kummallinen yhdistelmä tribalismia, bisnesintressejä, aseellisia ryhmittymiä ja tavallisia, päivästä toiseen sinnitteleviä ihmisiä, hän kuvailee.

”Libanonilaisille ei ole enää täysin outoa, että he pitävät itse huolta itsestään ilman selkeää hallintoa. Ei niin, että ministeriöt eivät tekisi mitään: niillä on paljon aloitteita ja ne yrittävät tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa, mutta vaikka aikomukset ovat hyviä, keinot eivät ole.”

Siksi hätäapua antavat nyt pääasiassa paikalliset järjestöt ja tavalliset libanonilaiset. Myös Lähteenaho kertoo olleensa mukana jakamassa hätäapua.

Libanonin YMCA on jo aloittanut hätäavun jakelun paikallistoimijoiden kanssa. Suurimpia tarpeita ovat tällä hetkellä El Mirin mukaan esimerkiksi lääkkeet, vesi, terveyssiteiden ja vaippojen kaltaiset hygieniatuotteet, siivousaineet ja -välineet sekä vastasyntyneiden hoidossa vaaditut tarvikkeet. Myös psykologisen tuen tarve on kova.

YMCA on myös lanseerannut hätäapuvetoomuksen, jonka turvin se aikoo ryhtyä auttamaan ihmisiä kotiensa korjaamisessa sekä elinkeinojen palauttamisessa. Myös lääkkeiden toimitusverkosto on nyt perustettava uudelleen, sillä Etelä-Libanonissa suuria alueita on täysin tuhottu.

Katseet länsimaihin

Kukaan ei tällä hetkellä osaa arvioida, mihin suuntaan sota etenee.

Lähteenahon mukaa monien libanonilaisten katse on kääntynyt länsimaihin.

”Ihmisille tällä alueella on selvää, että Israel tekee iskuja länsimaiden epäsuoralla hyväksynnällä ja niiden aseilla, vaikka johtajat esittäisivätkin huolensa. He miettivät, miten pitkälle etenkin Yhdysvallat ja EU antavat Israelin mennä ilman sanktioita.”

Tony El Mir toivoo länsimailta diplomaattisen väliintulon lisäksi myös tukea etenkin ruohonjuuritason toimijoille, jotta apua saataisiin perille helpommin.

Lisäksi hän toivoo, että libanonilaisiin liittyvästä stigmasta päästäisiin eroon. Vaikka maa on polarisoitunut, se on myös hyvin moninainen, mitä länsimaissa ei aina ymmärretä.

”Kaikki eivät kannata Hizbollahia, eivät edes kaikki heidän omassa uskontokunnassaan. Monet vastustavat sotaa, mutta eivät myöskään halua konfliktia Hizbollahin kanssa.”