Kun YK:n historiallinen luontokokous joulukuussa 2022 hyväksyi uudet globaalit luonnonsuojelutavoitteet, neuvottelijat huokaisivat helpotuksesta. Kokouksessa saatiin läpi muun muassa päätös siitä, että 30 prosenttia maapallon maa- ja merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä.

Se on tärkeää luonnon monimuotoisuuden pelastamiseksi, mutta kenialainen alkuperäiskansa-aktivisti Christine Kandie on skeptinen.

”Se tavoite ei huomioi meitä alkuperäiskansoja. Politiikkaa tehdään yhä ilman meidän suostumustamme. Meiltä viedään kaikki, myös maat. Ja kun maa otetaan, meiltä viedään mahdollisuus selviytyä, happi”, hän sanoo.

Tarkalleen ottaen kokouksen loppuasiakirjassa (pdf) kyllä käsitellään myös alkuperäiskansoja, ja heidän oikeuksiensa kunnioittamisen tärkeyttä painotetaan muun muassa kohdassa, joka käsittelee 30 prosentin suojelutavoitetta.

Epäluottamus on kuitenkin syvällä. Alkuperäiskansoja on häädetty ja häädetään edelleen mailtaan juuri luonnonsuojelun ja usein myös turismin kehittämisen varjolla. Kandie kuuluu pieneen endorois-kansaan, joka on kokenut juuri sen. Hän vieraili toukokuussa Suomessa kertomassa näkemyksistään.

Häätö turismin tieltä

Endoroisit ovat Keniassa elävä alkuperäiskansa, joka joskus lasketaan kuuluvaksi laajempaan kalenjin-kansaan. Endoroiseja arvioidaan olevan 40 000–60 000, tosin väestönlaskentaa ei ole hetkeen tehty.

Endoroisit ovat perinteisesti eläneet Ison hautavajoaman laakson alueella Bogoriajärven rannoilla. Pääelinkeinona oli paimentolaisuus.

Bogoriajärvi tunnetaan suolaisesta vedestä, kuumista lähteistä ja valtavista flamingoparvista. Kenian hallitus näki siinä turismipotentiaalia ja päätti tehdä siitä suojelualueen 1970-luvun alussa.

Endoroisit häädettiin vuonna 1974 pois, eikä heitä päästetty enää takaisin. He asuvat nykyisin lähiseuduilla, mutta paimentolaiskulttuuri vaihtui osin maanviljelykseen. Köyhyys lisääntyi.

Häätö tuhosi myös vanhat perinteet. Endoroisit uskovat auringonjumala Asisiin. Yhteydellä maahan on ollut rituaaleissa tärkeä rooli. Myös perinteisille maille haudattujen esi-isien merkitys on kulttuurissa tärkeä.

”Häätö pani meidät polvillemme. Se vaikutti sosiaalis-taloudellisiin olosuhteisiin ja itsemääräämisoikeuteemme. Menetimme elinkeinomme, ja myös yhteys hengelliseen tietoon katkesi”, Kandie kuvailee.

Hän ei ollut vielä syntynyt, kun häätö tapahtui. Trauma on silti kulkenut mukana.

Ilmastonmuutos uutena ongelmana

Endoroisien tapaus on monessa mielessä historiallinen, sillä väännettyään asiasta vuosia hallituksen ja viranomaisten kanssa he valittivat asiasta Afrikan ihmisten ja kansojen oikeuksien komissioon.

Vuonna 2010 komissio antoi historiallisen linjauksen: Kenian hallitus oli rikkonut endoroisien oikeutta omaisuuteen, terveyteen, kulttuuriin, uskontoon ja luonnonvaroihin. Hallitus määrättiin palauttamaan maat ja maksamaan endoroiseille korvauksia.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kyseessä oli ensimmäinen päätös, joka tekee linjauksen siitä, ketkä kuuluvat Afrikan alkuperäiskansoihin ja millaiset oikeudet heillä on maahan.

Kenian hallitus ei kuitenkaan ole noudattanut päätöstä. Se kieltäytyy edelleen maksamasta korvauksia ja palauttamasta maita. Tilanne on jumissa.

”Hallituksen kanssa ei ole helppo kamppailla. He tekevät kaikkensa, jotta työmme vesitettäisiin. Yritämme löytää samanmielisiä kumppaneita, jotta saamme tapauksen päivänvaloon. Emme voi kehittyä yhteisönä, koska energiamme on mennyt tähän taisteluun”, Kandie toteaa.

Uutena haasteena on vielä ilmastonmuutos. Bogoriajärven pinta on noussut ja uhkaa viljelyksiä.

Vuosikymmenien pakolaisuus on tehnyt endoroiseista haavoittuvaisia, ja eniten kärsivät vähemmistöt. Kandie on omistautunut heidän puolustamiselleen: hän johtaa perustamaansa järjestöverkosto EIWENiä (Endorois Indigenous Women Empowerment Network), joka puolustaa vammaisten, alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten, oikeuksia. Siitä hänellä on kokemusta, sillä hänellä itsellään on liikuntavamma.

EIWEN tarjoaa naisille esimerkiksi turvallisia tiloja, joissa he voivat puhua ongelmistaan ja joissa he saavat tietoa ja taitoja vaikuttaa asemaansa. Se tekee myös tutkimustyötä ja käy keskustelua virkamiesten kanssa. Se saa tukea suomalaiselta ympäristöjärjestöltä, Siemenpuu-säätiöltä.

Puidenistutusprojektit muualle

Endoroisit eivät ole yksittäistapaus. Iso osa maailman luonnonpuistoista ja suojelualueista on luotu juuri siirtämällä paikalliset asukkaat muualle. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan vuosina 1990–2014 15 maassa häädettiin yli 250 000 ihmistä suojelualueiden tieltä.

Usein häätöjen taustalla on siirtomaa-ajoilta periytyvä ajatus ihmisen ja luonnon erottamisesta. Tutkimusten mukaan perinteisillä alueillaan elävät alkuperäiskansat ja muut paikallisyhteisöt ovat kuitenkin tehokkaita luonnonsuojelijoita, sillä heidän elämäntapansa huomioi myös ympäristön tarpeet. 

Suojelupotentiaali tunnustetaan nykyisin yhä useammin, sillä on arvioitu, että 80 prosenttia maapallon biodiversiteetistä on juuri alkuperäiskansojen asuttamilla alueilla.

”Me suojelimme luonnon monimuotoisuutta jo kauan ennen kuin hallitus tai jopa siirtomaaisännät. Siksi meillekin pitää antaa paikka neuvottelupöydissä. Suojelutavoitteet eivät toteudu, jos alkuperäiskansoja ei huomioida”, Kandie sanoo.

Hän uskaltaa kritisoida myös päästökompensaatioprojekteja, joissa istutetaan puita kehittyviin maihin vastineeksi jossain muualla tuotetuista hiilidioksidipäästöistä.

”Puita ei koskaan istuteta Helsingin tapaiseen kaupunkiin vaan meidän alueillemme, koska uskotaan, että meidän maamme on vapaata ja sille ei ole käyttöä. Todellisuudessa sitä käytetään niin selviytymiseen, tiedonjakoon kuin hengellisiinkin tarkoituksiin”, hän muistuttaa.