Kansainvälisen Plastic Oceans International -järjestön Latinalaisen Amerikan alueellinen johtaja Mark Minneboo on tyytyväinen Chilen tuoreeseen lakiin, joka muun muassa lisää juomapullojen uudelleenkäyttöä ja kieltää ravintoloilta ja noutoruokapalveluilta muoviset kertakäyttöastiat, rasiat, kannet ja pussit. Lain lasketaan vähentävän Chilen muovijätettä yli 23 000 tonnia vuodessa.

”Muovipussien ja kertakäyttömuovin tuottama vahinko on helppoa nähdä esimerkiksi rannoilla ja merilintujen vatsoissa, ja monet maat ovat viime vuosina havahtuneet tähän”, Minneboo toteaa.

Paitsi kansallistasolla, Plastic Oceans International on aktiivisesti mukana kansainvälisessä työssä muovisaastetta vastaan. Ratkaisuja etsitään 28. helmikuuta käynnistyneessä YK:n ympäristökokouksessa (UNEA), jossa yli sata jäsenmaata pyrkii ensimmäistä kertaa laatimaan pohjan maailmanlaajuiselle sopimukselle muovin tuotannosta, käytöstä ja muovijätteen käsittelystä.

Minneboon mukaan sopimuksesta voisi tulla muoviongelman ratkaisun kannalta yhtä tärkeä kuin vuonna 2015 solmitusta Pariisin ilmastosopimuksesta.

”On tärkeä saada kaikki maat yhteistyöhön, sillä vaikka on helppoa osoittaa sormella maita, joista muovia päätyy eniten meriin, teollisuusmaat laivaavat Aasiaan omaa muovijätettään. Samaten yritykset, joilla on korkeat standardit Euroopassa, saattavat myydä kertakäyttömuovia maissa, joista sääntely puuttuu.”

YK:n ympäristöjärjestö Unepin mukaan kaikesta merten jätteestä 85 prosenttia on muovia, ja muovin määrä tulee liki kolminkertaistumaan vuoteen 2040 mennessä. Kaikkiaan muovijätettä syntyy maailmassa yli 300 miljoonaa tonnia vuodessa.

Mikromuovin näkymätön tsunami

Yhtenä kriittisenä ongelmana Minneboo pitää mikromuovia, jota huuhtoutuu viemäreistä vesistöihin erityisesti keinokuituisista tekstiileistä, kuten fleecevaatteista. Yli 60 prosenttia kaikista tekstiileistä on keinokuituisia ja niiden kierrätys lähes olematonta. Muovia on varsinkin aiemmin ollut mukana myös monissa kosmetiikkatuotteissa.

”Kotitalouksien jätevesistä mikromuovi päätyy suoraan vesistöihin ja muodostaa ikään kuin näkymättömän tsunamin, josta on puhuttu vähemmän kuin valtamerten jätepyörteistä”, toteaa Minneboo.

Muovin biohajoavuus ei automaattisesti ratkaise ongelmaa. Plastic Oceans Internationalin ja Arizonan yliopiston tutkijat julkistivat syksyllä amerikkalaisaineistoon perustuvan tutkimuksen, jonka mukaan muovia päätyy ympäristöön myös pyykki- ja tiskikoneiden pesuainekapseleista. Sen mukaan kapseleissa käytetty PVA-muovi tosin on periaatteessa biohajoavaa, mutta perinteiset jätevesilaitokset eivät pysty sitä käsittelemään.

”Biohajoavasta muovista on olemassa useita eri versioita ja ne hajoavat eri tavoin eri olosuhteissa. Myös kompostoinnissa olosuhteet ratkaisevat, kuinka nopeasti biomuovi hajoaa verrattuna muuhun jätteeseen. Pahimmillaan muovinpalat voivat pilata käyttökelpoisen kompostituotteen.”

Ratkaisuiksi Minneboo esittää erityyppisten muovien laatusertifiointia, selkeämpiä pakkausmerkintöjä sekä kuluttajavalistuksen lisäämistä. Muovien tuotannon ohjaamiseksi tärkeää on myös lakien tehokas toimeenpano: säädöksiä tulee valvoa ja niiden rikkomisesta rangaista.

Esimerkkinä taloudellisista kannustimista Minneboo mainitsee Suomessakin käytössä olevan panttipullojärjestelmän. Käännettä kohti kiertotaloutta edistävät myös teknologiset innovaatiot, jotka globaalitaloudessa voivat nopeasti ottaa tulta alleen.

”Chilessä tietyt yritykset ovat ryhtyneet tuottamaan uusiomuovia kalaverkoista, jotka ovat olleet rannikoiden suuri ongelma, ja Patagoniaa puhdistetaan nyt urakalla. Ne tekevät mahtavaa työtä paitsi Chilessä, myös muualla maailmassa”, Minneboo kiittelee.

Kohti kulttuurista muutosta

Kuluttajalle mehupillikielto tai muovipussin vaihtaminen kangaskassiin voi tuntua pieneltä askeleelta tilanteessa, jossa niin moni tuote kassin sisällä on yhä muovia.

Minneboo pitää viime vuosina noussutta keskustelua kuitenkin tärkeänä vaiheena kohti kulttuurista muutosta. Luopuminen totutusta aiheuttaa aina hetken aikaa hiukan epämukavuutta, kunnes löytyy uusi tapa toimia. Sen jälkeen on helpompi nähdä seuraavakin muutos mahdollisena.

”Muovin määrä on niin suuri, ettemme voi pelkästään kierrättää ongelmaa pois. Lattian luuttuaminen ei auta, jos hanaa ei käännetä kiinni.”

Tie muovia korvaaviin vaihtoehtoihin on väistämättä pitkä, sillä yhteiskuntana olemme muovista monella tapaa riippuvaisia. Paitsi pakkausmateriaalina ja tekstiileissä, muovi on tärkeä materiaali myös esimerkiksi elektroniikassa, rakentamisessa ja ajoneuvoissa.

”Kertakäyttömuovien kielto on yksi hyvä keino, jolla tuloksia voidaan saada aikaan. Nähdäkseni kyseessä ei lopulta kuitenkaan ole sota muovipusseja vastaan, vaan suurempi systeeminen kysymys siitä, mitä on tapahtunut yhteiskunnillemme, joissa lähes kaikki ympärillämme on muovia.”