Maailma alkoi heräillä uuden pandemian mahdollisuuteen, kun Afrikan tautienehkäisyvirasto Africa CDC ja heti sen perään Maailman terveysjärjestö (WHO) elokuun puolivälissä julistivat globaalin terveyshätätilan m-rokon leviämisen vuoksi.

Afrikassa on havaittu tänä vuonna yli 20 000 m-rokkotartuntaa. Tauti on levinnyt ainakin 13 maahan. Suurin osa tartunnoista on Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa ainakin 575 ihmistä on kuollut. Lisäksi tautia on löytynyt ainakin Ruotsista, Thaimaasta ja Intiasta.

WHO:n Euroopan johtaja Hans Kluge painotti pian julistuksen antamisen jälkeen, että m-rokko ei ole uusi korona. Tiedossa on, miten sitä voidaan torjua.

Kriitikoiden mukaan m-rokkoepidemia muistuttaa kuitenkin monessa muussa suhteessa aiempia epidemioita: se paljastaa jälleen kerran syvän eriarvoisuuden siinä, miten tautiuhkiin suhtaudutaan ja ketkä saavat hoitoa.

Osa on sitä mieltä, että rikkaat maat reagoivat m-rokkoon liian hitaasti, koska se ei aluksi uhannut niitä itseään.

”Niin kauan kuin m-rokko pysytteli Kongon demokraattisen tasavallan syrjäisillä maaseutualueilla, yhteisöt saivat pärjätä taudin kanssa omin neuvoin. M-rokon julistaminen globaaliksi vaaraksi on askel oikeaan suuntaan mutta samalla todiste tautien torjunnassa vallitsevasta vakavasta kansakuntien välisestä eriarvoisuudesta”, kritisoi esimerkiksi Nairobin yliopiston tutkija Onyango Ouma uutistoimisto IPS:n haastattelussa.

Kritiikki on monessa mielessä perusteltua. M-rokon leviämisen ei luulisi olevan kenellekään yllätys, sillä se tarttui ihmiseen ensimmäistä kertaa jo vuonna 1970 ja on siitä lähtien kiertänyt etupäässä Afrikan maissa. 

Aiemmin apinarokkona tunnettu virustauti on sukua jo hävitetylle isorokolle. Se leviää kosketuksen kautta, aiheuttaa muun muassa kuumetta, päänsärkyä ja kivuliaita rakkuloita ja voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Sitä ei kuitenkaan ole tutkittu kovin paljon, sillä sitä pidettiin syrjäseutujen tautina, joka ei koskettanut muuta maailmaa. Vuonna 2022 teollisuusmaatkin saivat kuitenkin siitä osansa, kun tartuntoja havaittiin yli sadassa maassa yhteensä noin sata tuhatta. 

Vuoden 2022 epidemian jälkeen pelkästään yhden lääketieteen hakukoneen mukaan tutkimusta onkin tehty enemmän kuin sitä edeltävien 60 vuoden aikana, kirjoittavat eteläafrikkalaisen Stellenboschin yliopiston tutkijat The Conversation -verkkolehdessä. 

Edellinen epidemia saatiin hallintaan viime vuonna, mutta nyt tilanne on erilainen.

”Vuoden 2022 versioon saatiin aika nopeasti käyttöön rokotteita, mutta nyt erityinen ongelma on, että se leviää laajemmin, ja nimenomaan lasten osalta vaikeita tapauksia on ollut enemmän”, sanoo Tamperen yliopiston global health and development -aihealueen professori Meri Koivusalo, joka seuraa globaaliin terveyteen ja kansainväliseen terveyspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

M-rokosta leviää nyt variantti, joka on tarttunut etenkin lapsiin. Kuolleisuus on jopa 3–4 prosenttia, mikä on esimerkiksi koronaan verrattuna paljon. Viruksen muuntuminen saattaakin olla yksi syy siihen, että uuden epidemian kohdalla vakavuutta ei aluksi ymmärretty sen paremmin Afrikan maissa kuin muuallakaan. 

Rokotteet väärässä paikassa

Toisin kuin koronaan, m-rokkoon on olemassa valmis rokote. Siihen tehoaa periaatteessa sama rokote kuin isorokkoonkin, ja vuoden 2022 epidemian aikana alettiin käyttää laajasti modernimpia, tanskalaisen Bavarian Nordicin ja japanilaisen KM Biologicin rokotteita. Vain japanilaisrokote voidaan antaa lapsille. 

Kehittyvillä mailla näitä rokotteita ei käytännössä ole. Yksi syy on hinta. Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja on arvioinut Bavarian Nordicin rokoteannoksen hinnaksi 50–75 dollaria. Se on kehittyville maille liikaa. Ne voivat saada rokotteita kyllä Unicefilta ja rokoteallianssi Gavilta, mutta kalliit rokotteet kuluttavat myös Gavin resursseja varautua muihin epidemioihin, järjestö huomautti elokuussa. 

Raha ei yksin ratkaise, sillä tällä hetkellä tuotantoakaan ei ole tarpeeksi. Africa CDC on arvioinut, että maanosaan tarvittaisiin kymmenen miljoonaa rokoteannosta. Bavarian Nordic on ilmoittanut, että se pystyy toimittamaan vuoden loppuun mennessä vain kaksi miljoonaa annosta. 

Nurinkuriseksi tilanteen tekee se, että rikkailla mailla on rokotetta kyllä varastoissaan. Ne halusivat aikoinaan suojautua isorokon käytöltä biologisena aseena ja lisäksi ne hamstrasivat rokotetta vuoden 2022 m-rokkoepidemian aikana. Joiltakin Euroopan ja Yhdysvaltain klinikoilta rokotetta saa jopa ilmaiseksi, kertoo The Context -uutissivusto.

Rokotetta ei siis ole siellä, missä sitä eniten tarvittaisiin. Kehittyvissä maissa tilanne on palauttanut mieleen koronapandemian alkuajat: rikkaat maat varasivat itselleen suurimman osan rokotteista jo sen kehitysvaiheessa ja kehittyvät maat jäivät ilman WHO:n vetoomuksista huolimatta. Tutkijat ovat myöhemmin arvioineet, että tasa-arvoisempi rokotteen jakaminen olisi säästänyt jopa 3,7 miljoonaa ihmishenkeä.

M-rokon tapauksessa ensiapuna on tarjottu sitä, että rikkaat maat lahjoittavat osan rokotevarastoistaan Afrikan maille. Eniten on luvannut Japani, kahdesta kolmeen miljoonaa annosta, toiseksi eniten Euroopan komissio, runsaat 200 000. Esimerkiksi on Yhdysvalloilta kuitenkin liikenemässä vain 60 000 annosta, selviää Think Global Health -uutissivuston ylläpitämästä listauksesta. Vasta pari lastia on saatu perille. 

”On ollut ikävä katsoa, mikä on ollut maiden kiinnostus tukea näitä toimia. Euroopassa ei ole pidetty tautia sellaisena uhkana kuin se Afrikan maissa on”, Koivusalo toteaa.

Toisaalta rokotteiden lahjoittaminen ei ratkaise ongelmaa pitkällä tähtäimellä, hän huomauttaa.

Viimeistään koronarokotekriisistä alkaen Afrikan maissa onkin keskusteltu siitä, pitäisikö mantereen tuottaa rokotteensa itse, jotta se ei olisi riippuvainen länsimaiden lahjoituksista. Africa CDC:n johtaja Jean Kaseya on vaatinut rokotevalmistajia jakamaan tietotaitoa, jotta rokotteita voitaisiin valmistaa paikallisesti halvemmalla. Eteläafrikkalainen Aspen onkin jo ilmoittanut halukkuudestaan ryhtyä tuottamaan rokotteita.

Se ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Maat tarvitsevat rahaa polkaistakseen tuotannon käyntiin. Nykyistä akuuttia kriisiä oma tuotanto ei myöskään ratkaise.

”Paikallinen tuotanto voi olla osa ratkaisua. Afrikan mailla on kyllä teknologista kykyä ja potentiaalia, mutta se vaatii investointeja eikä ole siksi välitön ratkaisu m-rokkoon. Kyse on enemmän keskipitkän tai pitkän aikavälin ratkaisusta”, toteaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön malaria- ja infektiotautineuvonantaja ja brittiläisen Imperial Collegen tutkija Aula Abbara.

Hänen mukaansa rokotteet ovat tärkeä pilari nykyisen epidemian hallinnassa mutta toisaalta vain yksi niistä. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa diagnostisista tarvikkeista on pulaa ja vain pieni osa tartunnoista pystytään varmistamaan testeillä. Ihmisten on myös vaikea päästä syrjäseuduilta hoitoon.

”On myös tärkeää saada yhteisöt mukaan, jotta vältetään tautiin liittyvä stigma ja varmistetaan, että ihmiset eivät pelkää tulla terveysasemalle.”

Epidemiat ovat poliittisia

Abbara muistuttaa, että m-rokkoepidemian torjunta on tärkeää jo siitäkin syystä, että epidemiat eivät kunnioita rajoja, kuten koronan aikana nähtiin.

M-rokolla on myös laajempi kansainvälispoliittinen ulottuvuus. Osa asiantuntijoista on varoittanut, että ellei tätäkään epidemiaa saada hoidettua oikeudenmukaisesti, vaikeutetaan myös tulevien pandemioiden ehkäisyä. Samalla vaarassa on myös WHO:n johdolla neuvoteltava pandemiasopimus, joka on edistynyt hitaasti. 

Meri Koivusalon mukaan epidemioiden laajempaa, globaaliin diplomatiaan liittyvää elementtiä on aliarvioitu.

”Jos rikkailla mailla ei ole kiinnostusta hoitaa tautia, globaalin etelän maat voivat tehdä siitä omia tulkintojaan, kun ne äänestävät seuraavan kerran monenkeskisillä foorumeilla. Jos ne tietävät, että rikkaat maat pitävät omia puoliaan eivätkä ole kiinnostuneita niiden asioista, se voi vetää uusiksi globaalia kysymyksenasettelua”, hän huomauttaa.