Maailman haavoittuvimpien maiden bruttokansantuotteen kasvu on hidastunut viime vuosina niin paljon, että tuloerot rikkaiden ja köyhien maiden välillä kasvavat nyt ensimmäistä kertaa tällä vuosisadalla, varoittaa Maailmanpankki raportissaan.

Sen mukaan monissa maailman köyhimmissä maissa olisi valtavaa talouskasvupotentiaalia, mutta hyödyntääkseen sitä ne tarvitsevat tukea.

Raportti käsittelee 75:tä köyhää maata, jotka saavat tukea tai lainoja Maailmanpankin alla toimivalta kansainväliseltä kehitysjärjestöltä IDA:lta. Suurin osa niistä sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Lisäksi IDA-maita on Itä- ja Etelä-Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

Koronapandemian seurauksena IDA-maiden bruttokansantuote kasvoi vuonna 2020 vain 0,3 prosenttia, mikä on vähiten sitten 1980-luvun. Tänä vuonna kasvun pitäisi olla 4,3 prosenttia, mutta sekin on vähemmän kuin vuosien 2010–2019 keskiarvo. 

Vuosina 2020–2024 puolessa IDA-maista tulot henkeä kohti ovat kasvaneet hitaammin kuin rikkaissa maissa, mikä leventää rikkaiden ja köyhien maiden välistä tulokuilua. Yksi kolmesta IDA-maasta on köyhempi kuin ennen koronapandemiaa, raportista selviää.

Osassa maista taloushaasteita oli jo ennen koronaa. Toipumista vaikeuttavat konfliktit, inflaatio, korkojen nousu, ilmastonmuutos ja muuten kiristyneet rahoitusolosuhteet.

Samaa aikaan monilla IDA-mailla on kuitenkin käytössään runsaasti nuorta työvoimaa, rikkaat luonnonvarat ja paljon aurinkoenergiapotentiaalia, joiden avulla ne voisivat tuottaa myös globaalia vaurautta, Maailmanpankki muistuttaa.

”Maailmalla ei ole varaa kääntää selkäänsä IDA-maille. Näiden maiden hyvinvointi on aina ollut olennaista globaalin vaurauden kannalta pitkällä aikavälillä”, sanoo Maailmanpankin pääekonomisti Indermit Gill tiedotteessa.

Hän muistuttaa, että nykyiset talousmahdit Kiina, Intia ja Etelä-Korea ovat aiemmin kaikki olleet IDA-maita ja onnistuneet myöhemmin vaurastumaan ja vähentämään köyhyyttä. Nykyisillä IDA-mailla olisi mahdollisuus tehdä sama, mutta se vaatisi investointeja koulutukseen ja terveyteen, työpaikkojen luomista nuorille sekä tukea kansainväliseltä yhteisöltä esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.