(IPS) -- Mauritiuksen saarivaltion talous pyörii paljolti vierastyövoiman varassa. Yhden selityksen mukaan paikalliset vieroksuvat raskaita töitä. Osa mauritiuslaisista kuitenkin vieroksuu muualta tulleita ja sanoo näiden vieneen työpaikat.

1,3 miljoonan asukkaan Mauritius sijaitsee Intian valtameressä 2 000 kilometrin päässä Afrikasta. Sinne tulee työvoimaa pääasiassa Bangladeshista, Kiinasta, Intiasta ja Madagaskarista. Suurin työllistäjä on vaateteollisuus, mutta ulkomaalaisia näkee niin muurareina, leipureina, siivoojina kuin puutarhureinakin.

Mauritius on Maailmanpankin luokituksessa kahdeksatta vuotta peräkkäin yritystoiminnan kannalta paras Afrikan valtio. Sen henkeä kohden laskettu kansantulo kuuluu maanosan korkeimpiin.

Rikastuminen jää haaveeksi

Mauritiuksen menestyksen kääntöpuolena ovat vierastyöläisten kurjat työ- ja elinolot. Maqboo, 36, jätti vaimonsa ja kaksi tytärtään Bangladeshiin kaksi vuotta sitten ja lähti Mauritiukseen vaurastumaan.

"Maksoin välittäjälle 1 800 euroa tehdastyöpaikasta. Minulle luvattiin palkkaa 600 euroa kuussa, mikä on kotimaassani valtava summa", Maqboo sanoo. Palkka jäi kuitenkin puoleen luvatusta.

Moni muukin kertoo ottaneensa kotimaassa lainaa tai myyneensä perheen korut päästäkseen Mauritiukseen. "Saari on kaunis, mutta ei täällä rahaa ole. Pystyn lähettämään muutaman rovon kotiin joka kolmas kuukausi, kaikki muu menee elämiseen", valittaa Massood-niminen mies.

"Säälin heitä"

Mauritiuksen tehtaissa, rakennuksilla, hotelleissa sekä kuljetusalalla ja kalataloudessa uurastaa noin 40 000 kotimaansa köyhyyttä paennutta ulkomaalaista. Valtaosa tekee pitkää päivää ja ansaitsee alle 150 euroa kuukaudessa.

Erään vaatetehtaan sosiaalipäällikkö kertoo nimettömänä, että ulkomaalaiset tekevät yötä päivää töitä ja viettävät lyhyen lepohetkensä syöpäläisiä kuhisevassa makuusalissa. "Säälin heitä. He elävät kuin eläimet eivätkä mahda asialle mitään."

Kapinoitsijat passitetaan kotiin. Niin kävi viime vuonna sadoille, jotka lähtivät kaduille vaatimaan kohennusta palkkaan ja työoloihin. Tapaus pelästytti monet vierastyöläiset niin, että he eivät halua puhua toimittajien kanssa.

Lyhyt sopimus ei kiinnosta

Mauritiuksen tehtaisiin tuotiin ensimmäiset vierastyöläiset 1992 paikkaamaan tilapäisenä pidettyä työvoimapulaa.

"Hallitus väittää, että ulkomaalaisia tarvitaan, koska paikalliset kieltäytyvät tekemästä näitä töitä", sanoo ammattiyhdistysliikkeen edustaja Reeaz Chuttoo. Hänen mukaansa kehnot työehdot aiheuttavat sen, että mauritiuslaiset ryhtyvät mieluummin vaikka katukauppiaiksi poliisia uhmaten.

Hallitus vie paikallisilta työhalut tarjoamalla esimerkiksi rakennuksille vain neljän kuukauden työsopimuksia, Chuttoo sanoo.

Hän varoittaa, että saarella muhii sosiaalinen räjähdys, koska työttömyys on korkea ja ulkomaista työvoimaa paljon. "Vierastyöläisiin kohdistuu muukalaisvihaa ja rasismia."

Halpatyölle kysyntää

Työministeriön ulkomaalaisosaston johtaja Jaynarain Mathurah vakuuttaa, että työehdot ovat kaikille samat. "Vapaatalousvyöhykkeen palkkaohje koskee kaikkia."

Mathurah muistuttaa, että matalapalkkatyöt ovat tavallisia kehitysmaissa, jotka perustavat vapaavyöhykkeitä houkutellakseen sijoittajia. Nämä etsivät aina halpaa ja ammattitaitoista työvoimaa.

Ennusteiden mukaan vierastyövoimaa nähdään jatkossa lisää myös Mauritiuksen maataloudessa ja IT-alalla.