Vajaan kymmenen vuoden takaisen ruuan hintakriisin kiihdyttämä maakaappausilmiö jatkuu edelleen, vaikka monet räikeimmät suunnitelmat ovatkin epäonnistuneet, sanoo ilmiötä seuraava Grain-järjestö tuoreessa selvityksessään.

Espanjassa toimiva järjestö on kerännyt tietoja yli 500 hehtaaria kattavista ulkomaisten sijoittajien tekemistä maasopimuksista, joissa maan hankkimisen tarkoituksena on ruuan kasvattaminen. Sopimuksia löytyi 491, ja ne kattavat yli 30 miljoonaa hehtaaria 78 maassa. Takavuosiin verrattuna sopimusten määrä on kasvanut, mutta ne kattavat aiempaa pienemmän alueen.

Laajoja maasopimuksia alettiin tehdä etenkin vuosien 2007–2008 ruuan hinnannousukriisin aikaan. Ilmiö on herättänyt huolta etenkin kansalaisjärjestöissä, joiden mukaan sopimukset johtavat kehitysmaissa paikallisten viljelijöiden häätöihin ja heikentävät ruokaturvaa, sillä kasvatettu ruoka menee usein vientiin. Kannattajien mukaan maainvestointien turvin voidaan luoda työpaikkoja ja lisätä maatalouden tuottavuutta.

Grainin keräämien tietojen mukaan viime vuosina moni räikein maakaappaussuunnitelma on hypetyksen jälkeen kaatunut. Esimerkiksi Libyan edesmenneellä diktaattorilla Muammar Gaddafilla oli suurisuuntaisia suunnitelmia kasvattaa Malissa 10 000 hehtaarin alalla riisiä, mutta suunnitelma kaatui tämän murhaan. Myös monet muut suuret suunnitelmat ovat epäonnistuneet.

Silti ilmiö ei Grainin mukaan ole ohi, vaan se on syventynyt. Nykyisin sitä ajaa etenkin agribisnes, eli bisnesvetoinen maanviljely.

"Maakaappaukset eivät ole vain ohimenevä ruokakriisiin liittyvä villitys, vaan se on rakenteellista. Vakavat, kovan linjan sopimukset ovat tulleet jäädäkseen", sanoi Grainin tutkija Renee Vellve uutistoimisto Reutersille.

Tutkimuksen mukaan esimerkiksi aasialaiset yritykset yrittävät lisätä palmuöljytuotannon laajentamista Afrikassa. Muutos aiempaan on kuitenkin esimerkiksi tietoisuuden ja samalla vastustuksen leviäminen. Esimerkiksi Kamerunissa pienviljelijöiden protestit ovat auttaneet kutistamaan 70 000 hehtaarin laajuista palmuöljyhanketta.

Maan haalintaan liittyy myös veroparatiiseja ja hämäriä rahavirtoja. Jos sopimusten tekijämaat olisi listattu rekisteröintimaan mukaan, eniten sijoituksia tekisivät Caymansaaret ja Singapore, selvityksessä todetaan. Todellisuudessa monet firmat ovat kiinalaisia. Esimerkkejä löytyy kuitenkin myös Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Tärkeimpiä alueita, joille investointeja tehdään, ovat Afrikka, Itä-Eurooppa ja Tyynenmeren alue.