”Burmassa he jatkavat meidän tappamistamme. Täällä meitä väitetään bangladeshilaisiksi, vaikka emme edes puhu bengalia. Minne me voisimme mennä? Meille ei ole turvapaikkaa, joten parasta on vain pysytellä hiljaa”, Ansari sanoo.

Hän on rohingya-nainen, joka pakeni vuosia sitten Intiaan Myanmarin eli entisen Burman muslimivähemmistöön kohdistuvaa vainoa.

Ansari kuuluu vajaan 6 000 rohingyan joukkoon, joka on päätynyt Intian Jammun ja Kašmirin osavaltioon. Luku on pieni verrattuna Bangladeshin tai Pakistanin rohingya-pakolaisten määrään, mutta silti heitä kohtaan lietsotaan Jammussa pelkoa.

Laaja kirjo syytöksiä

Rohingyoja syytetään maanvaltauksista, laittomien asuinalueiden rakentamisesta ja terroristien avustamisesta. Osavaltion ministerinä aiemmin toimineen Harshdev Singhin johtama nationalistinen JNKPP-puolue on erityisesti ottanut muslimipakolaiset silmätikukseen.

Maaliskuun alussa Singh johti mielenosoitusmarssia, jossa vaadittiin Intian sisäministeriä palauttamaan rohingyat lähtömaahansa, koska he ovat uhka turvallisuudelle. Singhin mukaan laittomat maahanmuuttajat uhkaavat Jammun yhteisöjen harmoniaa ja moniarvoisuutta.

Terrori-isku vahvisti epäluuloja

Terrorismisyytökset ja jammulaisten epäluulot vahvistuivat, kun islamistinen jihadistiryhmä Jaish-e-Mohammed iski helmikuussa Sunjwanin kasarmiin ja surmasi viisi sotilasta sekä yhden siviilin. Todisteita rohingyojen osuudesta hyökkäykseen ei ole, mutta se ei ole estänyt paikallispoliitikkoja syyttämästä heitä.

Heti hyökkäystä seuranneena päivänä rohingyat huomasivat muutoksen. Kasarmin vieressä kahden lapsensa kanssa majaileva Hazara-niminen 29-vuotias nainen menetti työnsä saksanpähkinöiden kuorijana.

”Te olette häirikköjä, emme halua teitä enää tänne, minulle sanottiin. Kaikki tuijottivat kuin olisin tehnyt jotain hyvin pahaa”, hän kertoo.

Koulu silmätikkuna

Hazara sai korvaavan työn kašmirilaisen muslimiperheen osa-aikaisena kotiapulaisena, mutta palkka riittää vain majan vuokraan. Hän ei tulisi toimeen ilman toisten rohingyojen pyörittämän islamilaisen koulun tukea.

Mushtaq Ahmed on yksi koulun 16 opettajasta. Hän kertoo, että heti terrori-iskun jälkeen turvallisuusjoukot tulivat koululle kyselemään tietoja hyökkääjistä ja se muutti naapurien asenteet.

”Viime vuodesta lähtien olemme kuulleet, että meitä epäillään militanttien auttamisesta ja sen sellaisesta, mutta nyt hyökkäykset ovat suorempia. Jotkut naiset saavat yhä kuoria saksanpähkinöitä, mutta kunhan sesonki on ohitse, voi tapahtua mitä vain”, Ahmed pohtii.