Näkökulma: Paluu Gazaan
Palestiinan tapahtumista tuputetaan sitkeästi yksisilmäistä näkemystä, että saarrettujen "terrorismi" antaa oikeutuksen saartajien "vastaiskuille", kirjoittaa Serge Halimi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Le Monde diplomatique -aikakauslehden numerossa 6/2012. Tilaa lehti täältä.
"Mikään valtio ei voi hyväksyä sitä, että sen asukkaiden niskaan sataa maan rajojen ulkopuolelta laukaistuja ohjuksia." Antaessaan tämän, sinänsä järkevän lausunnon Yhdysvaltain presidentti ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi Gazan palestiinalaisia, jotka ovat jälleen joutuneet israelilaisten pommien ja ohjusten voimattomiksi saaliiksi. Eikä sitä, että osa pommeista on amerikkalaisvalmisteisten hävittäjien tai helikopterien pudottamia.
Jo vuosikausia Palestiinan tapahtumista kertovissa selonteoissa on tuskastuttavan säännönmukaisesti toistettu samoja virheitä. Ensinnäkin niissä tuputetaan sitkeästi yksisilmäistä näkemystä, että saarrettujen "terrorismi" antaa ilman muuta oikeutuksen saartajien "vastaiskuille". Toiseksi, niissä pidetään rankaisemattomana sotilaallisesti murskaavan ylivoimaista osapuolta, joka tekeytyy uhriksi juuri ennen kuin käynnistää uuden aseellisen iskun. Kolmanneksi alleviivataan Israelin luonnetta demokraattisena valtiona siitä huolimatta, että sen hallituksen ulkoministeri kuuluu rasistisen äärioikeistoon.
Muuttiko Arabikevät tilannetta Lähi-idässä niin vähän, että neljä vuotta operaatio "Valetun lyijyn" jälkeen sama voisi nyt toistua Gazassa? Hussein Agha ja Robert Malley ovat analysoineet tilanteen kehittymistä alueella vuodesta 2011 lähtien, ja heidän lausuntonsa osoittaa tavanomaisten tulkintojen soveltuvan heikosti tilanteeseen: "Yhdysvallat on liittoutunut Irakin kanssa, jonka liittolainen on Iran. Se taas tukee syyrialaisten hallintoa, jonka Yhdysvallat pyrkii kaatamaan. Yhdysvallat on liittoutunut myös Qatarin kanssa, joka avustaa Hamasia, ja Saudi-Arabian kanssa, joka rahoittaa salafisteja. Näiltä innoitusta ammentavat jihadistit ovat vakaasti päättäneet tappaa amerikkalaiset." Gazan tilanne vaikutti ainakin aluksi yksinkertaisemmalta… Benjamin Netanjahun asema heikkeni republikaanien presidenttiehdokkaan Mitt Romneyn vaalitappion takia, ja pääministeri arvioi parantavansa
jatkomahdollisuuksiaan palestiinalaisten kustannuksella. Netanjahun mielestä israelilaisiin kaupunkeihin tehdyt ohjusiskut olivat pakottava syy kurittaa jälleen Hamasia, sillä hänen mukaansa iskuja ei pystytty estämään. Häneltä sattui "unohtumaan", että ohjusiskut alkoivat jo 10.2.2002, jolloin Israelin armeijalla oli yhä tukikohtia Gazassa.
Euroopan unioni on toiminut Israelin hallituksen diplomaattisena välittäjänä nykyisessä tilanteessa, ja Ranska on omilla toimillaan osoittanut noudattavansa samaa linjaa. Marraskuun alussa presidentti François Hollande esitti näkemyksensä Israelin pääministerille. Hollanden mielestä palestiinalaisjohtoa piti läksyttää sen liiallisista pyrkimyksistä "hakea Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksesta sitä, mitä palestiinalaiset eivät saavuta neuvotteluissa". Mistäköhän neuvotteluista hän tarkemmin ottaen puhui?
Muutamaa päivää myöhemmin ulkoministeri Laurent Fabius tiivisti näkemyksensä Gazan kriisin alkuasetelmasta näihin sanoihin: "Israeliin kohdistettu ohjushyökkäys jatkui koko viikonlopun, ja niinpä Israel vastasi siihen." Toivottavasti ranskalainen diplomatia ei jatkossa perustu Yhdysvaltojen virallisten lausuntojen kopioimiseen.
Tosiasioita Gazasta
Gaza on ollut Israelin maa-, ilma-, ja merisaarrossa vuoden 2007 kesäkuusta, kun Hamas nousi valtaan voitettuaan Palestiinan vaalit. Saarto ajaa gazalaiset hyvin vaikeaan tilanteeseen, väestö kärsii vakavasta humanitaarisesta kriisistä.
Gazan kaista on yksi tiheimmin asutuista alueista maailmassa, neliökilometrillä asuu yli 4 500 ihmistä. Gazan 41 kilometriä pitkällä ja 6–12 kilometriä leveällä merenrantakaistaleella asuu 1,7 miljoonaa ihmistä. Gazan työikäisistä 34 prosenttia on työttömänä, joista puolet on nuorisotyöttömiä.
Vuoden 2011 kansantuote henkeä kohti oli lähes 17 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2005 ennen Palestiinan vaaleja. Samana vuonna Gazasta vietiin keskimäärin vajaa yksi rekkalastillisen tavaroita päivässä, joka on alle 3 prosenttia keskimääräisestä viennistä vuonna 2007 ennen Israelin saartoa.
Gazan maatalousmaasta 35 prosenttia ja kalavesistä 85 prosenttia ovat kokonaan tai osittain asukkaiden saavuttamattomissa Israelin asettamien rajoituksien vuoksi. Gazalaiset saavat kalastaa korkeintaan kolmen merimailin etäisyydellä rannasta.
Yli 44 prosenttia gazalaisista kärsii ruoan puutteesta, noin 80 prosenttia on riippuvaisia ruoka-avusta.
Noin 90 miljoonaa litraa käsittelemätöntä tai vain osittain käsiteltyä jätevettä lasketaan suoraan mereen joka päivä. Yli 90 prosenttia Gazan pohjavedestä on juomakelvotonta ilman puhdistusta. Terveysriski on vakava.
Polttoainepulan vuoksi vuorokaudessa on jopa 12 tuntia sähkökatkoja.
Kesäkuussa 2010 Israelin viranomaiset olivat hyväksyneet 73 prosenttia YK:n esittämistä jälleenrakennushankkeista, kymmeniä muita hankkeita odotti jonossa. YK:n jälleenrakennus- ja avustushankkeiden hyväksyminen Israelin byrokratiassa kestää keskimäärin 18 kuukautta.
Tuhottujen rakennusten ja tilanpuutteen vuoksi Gazan kouluista 85 prosenttia toimii kahdessa vuorossa. Gazassa tarvitaan noin 71 000 uutta asuntoa. Israel rajoittaa tiukasti rakennustarvikkeiden, erityisesti sementin, tuontia Gazan kaistalle.
Vuonna 2007 asetetun saarron jälkeen, kesäkuuhun 2012 menneessä, ainakin 172 palestiinalaista siviiliä on saanut surmansa ja 318 loukkaantunut tunneleissa Gazan ja Egyptin välisellä raja-alueella. Tunneleita pitkin tuotiin rakennustarvikkeita neljä kertaa enemmän kuin virallisten rajanylityspaikkojen. Samana aikana lähes 2 300 palestiinalaista on saanut surmansa ja 7 700 loukkaantunut Israelin hyökkäyksissä. Yli neljäsosa (27 prosenttia) kaikista palestiinalaisista uhreista oli naisia ja lapsia.
Saarron aikana, kesäkuuhun 2012 mennessä, 37 israelilaista oli kuollut ja 380 loukkaantunut Gazasta peräisin olevien Kassam-rakettien tai hyökkäysten vuoksi, 40 prosenttia uhreista oli siviilejä. Marraskuun 8 päivän sotimisen aikana kuoli 6 israelilaista ihmistä (4 siviiliä ja 2 sotilasta) Gazasta ammuttujen noin 1 500 raketin uhreina. Näistä raketeista noin puolet Israelin armeija onnistui tuhoamaan ilmassa.
Israel hyökkäsi "Pillar of Defense"-pommitusoperaatiollaan 14.–21.11. noin 1 500 kohteeseen Gazassa. Iskut tappoivat 158 ihmistä Gazassa (joista 105 siviiliä), 1 269 ihmistä loukkaantui, yli 90 prosenttia siviiliväestöä.
Mika Rönkkö
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia