Ihmeaine. Käänteentekevä. Vallankumous lasten aliravitsemuksen hoidossa.

Muun muassa tällaisilla sanoilla nettijutuissa ja avustusjärjestöjen verkkosivuilla kuvataan maapähkinätahnaa, vakavasta aliravitsemuksesta kärsivien lasten hoitoon kehitettyä ruoka-ainesekoitusta, joka on muuttanut viime vuosina merkittävällä tavalla nälkäkriisien hoitoa.

Plumpy’nut-nimisen tahnan kehitti ranskalainen lääkäri André Briend 1990-luvun lopulla, ja sitä valmistaa ranskalainen Nutriset-firma. Ensimmäisen kerran Plumpy’nutia käytettiin aliravittujen lasten hoitoon laajemmassa mittakaavassa Nigerin nälänhädässä vuonna 2005. Nyt sen käyttö kuuluu niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin avustusjärjestöjen normaaliin toimintaan.

”Tämä on ihmeellinen aine, sillä se tekee lasten hoidon ravitsemushätätiloissa niin paljon aiempaa helpommaksi”, sanoo ruotsalainen aliravitsemuksen hoitoon erikoistunut lastenlääkäri Sahar Nejat.

Nejat vastaa puhelimeen Tukholmassa, missä hän odottaa seuraavaa komennustaan maailmalle. Nejat on työskennellyt Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja YK:n tehtävissä nälkäkriiseissä muun muassa Nigerissä, Burkina Fasossa, Keniassa, Ugandassa ja Intiassa sekä opettanut aliravitsemuksen hoitoa Ruotsin lääketieteellisessä yliopistossa Karoliinisessa instituutissa.

Tahnan nerokkuus piilee siinä, että sitä myydään annospakkauksissa, jotka ovat heti valmiita käytettäviksi ja toisaalta säilyvät pitkään. Tahnaa ei tarvitse kuumentaa, sen valmistamiseen ei tarvita puhdasta vettä eikä säilytykseen jääkaappia.

Kaikki merkittäviä etuja konfliktiolosuhteissa ja köyhissä ja kuumissa maissa, joissa nälkäkriisit usein tapahtuvat. Pähkinäallergiatkin ovat länsimaiden ulkopuolella harvinaisia.

”Todella pahasti aliravitut lapset, jotka ovat kuin luurankoja, saattavat tarvita kuukausia hoitoa. Ennen heidän piti olla se aika sairaalassa. Nykyään heidät voi päästää annospussien kanssa kotiin heti kun heidän tilansa on vakaa”, Nejat sanoo.

Kaikki lapset voidaan hoitaa

Ennen maapähkinätahnan käyttöönottoa aliravittujen lasten hoito vei paljon resursseja sairaaloilta ja vain pieni määrä lapsia pystyttiin hoitamaan. Myös hoitojaksot jäivät usein lyhyiksi, kun lapsen kanssa sairaalassa olevalla – yleensä äidillä – oli kiire kotiin muiden lasten luo. 

”Siinä mielessä maapähkinätahna on ollut vallankumouksellinen. Sen jälkeen ei ollut enää estettä hoitaa oikeastaan kaikkia, jotka ovat pulassa”, sanoo Tampereen yliopiston lastentautiopin professori Per Ashorn, joka on tutkinut lasten aliravitsemusta ja sen hoitoa muun muassa Malawissa.

Yksi syy tahnan kätevyyteen on sen koostumus. Varsinaista pähkinävoita siinä on noin neljäsosa, sen lisäksi tahna sisältää sokeria, maitojauhetta, kasvirasvaa, vitamiineja ja kivennäisaineita. Siinä on runsaasti energiaa ja proteiinia, joita akuutista aliravitsemuksesta kärsivät lapset tarvitsevat.

Anderé Briendin inspiraationlähteenä Plumpy’nutille oli Nutella, ällömakea levitteenä käytettävä hasselpähkinä-suklaatahna.

”Hän halusi kehittää jotain, mikä olisi lasten mieleen, mutta tarpeellisilla vitamiineilla ja ravintoaineilla täydennettynä”, Nejat sanoo.

Siinä hän myös onnistui. Lapsille Plumpy’nut on suklaaseen verrattavaa herkkua.

”Heti kun pussi on avattu, lapset alkavat syödä sitä.”

Yhdessä vajaan sadan gramman pussissa Plumpy’nutia on 500 kaloria. Lasta kohden pusseja tarvitaan 2–3 päivässä.

”Se sisältää kaiken välttämättömän ravinteen. Lisäksi ei tarvita kuin nesteytystä”, Ashorn sanoo.

Hintakaan ei ole paha. Suomen Unicefin mukaan kahdellakymmenellä eurolla saa 58 pussia maapähkinätahnaa, mikä riittää yhdelle lapselle vajaaksi kolmeksi viikoksi. Unicef on Plumpy’nutin suurin ostaja.

Ruoka on poliittista

Vaikka Plumpy’nut on tunnetuin lasten aliravitsemuksen hoitoon käytettävistä ravintovalmisteista, joita kutsutaan nimellä Ready-to-Use-Therapeutic-Food (RUTF), se ei suinkaan ole ainoa. 

Aliravitsemuksen lievemmän version eli kohtalaisen aliravitsemuksen hoitoon on kehitetty paljon erilaisia tuotteita. On lusikalla annosteltavia nesteitä, tahnoja ja puuroja, joita käytetään ravintolisien tapaan aliravitsemuksen ehkäisyyn riskialueílla. Aivan kuten Suomessa ennen annettiin lapsille kalanmaksaöljyä, Per Ashorn vertaa.

”Valitettavasti tulokset eivät ole olleet yhtä hyviä kuin vaikean aliravitsemuksen hoidossa käytettävien ruokien kohdalla”, Ashorn harmittelee.

Syynä on se, että terveeseen kasvuun vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ravitsemus, esimerkiksi infektiot ja ympäristömyrkyt. Niitä ei hoideta ravintolisillä.

Nutrisetin kaltaiset firmat kuitenkin kehittävät ja markkinoivat aliravitsemuksen ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja ruokia innokkaasti. Siihen on syynsä.

”Vakavasti aliravittujen lasten määrä on aina pienempi kuin kohtalaisesti aliravittujen, ja näiden taas pienempi kuin riskiryhmään kuuluvien. On parempi bisnes kehittää ruokia koko väestölle kuin vain pahasti aliravituille”, Nejat sanoo.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on ottanut yhteen Nutrisetin kanssa, koska yritys on patentoinut Plumpy’nutin. Järjestön mukaan hinta voisi olla alhaisempi, jos muutkin toimijat voisivat valmistaa ja myydä vastaavaa tuotetta.

Toisaalta Nutriset sallii maapähkinätahnan tuotannon paikallisesti köyhissä maissa franchising-periaatteella. Per Ashorn näkee tilanteessa hyvääkin.

”Patentin vuoksi siitä ei voi tehdä mitä tahansa kopioita, vaan ravitsemussisällön on oltava oikea.”

Voi myös kysyä, pitääkö länsimaiset firmat ylipäätään päästää kilpailemaan ja tekemään bisnestä köyhien maiden lasten vakavan aliravitsemuksen hoidolla.

Esimerkiksi Intia kehittelee tällä hetkellä omaa ravintovalmistettaan, jotta sen ei tarvitsisi turvautua länsimaiseen ruoka-apuun, Sahar Nejat sanoo. Joissain Etelä-Aasian maissa suositaan maapähkinän sijaan kikhernepohjaisia tahnoja, koska ne muistuttavat enemmän paikallista ruokavaliota.

”Pähkinätahna on myös poliittinen kysymys, niin kuin ruoka aina on. Etenkin entisille siirtomaille aihe voi olla herkkä. Kansainvälisten järjestöjen ja firmojen, jotka vievät ruokia näihin maihin, on oltava hyvin avoimia tälle keskustelulle”, Nejat sanoo.